.
Muuten on ollut melko samaa kuin aina. Lapset on isällään ja meillä elo on hiljastakin hiljasempaa. Ja kun on kuuma ni ei oikeen jaksa ku nuokkua päivisin.Mistä sitten on tuloksena taas se, että on tullut useesti nyt valvottua pitkälle yöhön.. Ei hyvä! Muuten on tunnelmassa jännistystä ja odotusta, olen näet lähdössä elokuussa etelään. ( TIEDÄN,TIEDÄN.. Täältä kuumuudesta,isompaan kuumuuteen ). Ystäväni kanssa keräillään rahaa kasaan ja meinataan repästä äkkilähtö jonnekkin. Ihan sama minne, kunhan jonnekkin missä saa maata ja olla kaukana kotipölystä.Maanantaina pitäs mennä anoon uutta passia. Jösses,miten sekin on tehty kovin kovin hankalaks. Ihan kun ihmisten ei haluttas matkustelevan? Mutta niin. Se on siis melkolailla hoidossa siltäosin. Ihanaa päästä johkin. Vuosiin ei oo päässy eikä sitten varmaan ihan hetkeen pääsekkään. Ns. tauko omasta elämästä on paikallaan.Eilen se taas huomattiin. Sain puhelun matkaani liittyen läheiseltä tasolta, ja minun kehotettiin harkitsemaan, koska idea ei ole hyvä.. Niinpä. Minkäs sillekkään sitten teet? Minun mielestäni idea on loistava. Lähes täydellinen.Miksi sitä ei muut tajua?Mutta, siitä mieleni pahoittaneena oli koko päivä sitten melko mollivoittoinen. tuli katseltua telkkarista erilaiset äidit, ja pillitin silmät rakoilla tunnin. Mutta se teki kuule hyvää.Tänään on jo paljon parempi mieli, kun sai ikävää ja pahaamieltä purettua hetken.. Kyllä vaan niin pahaa tekee raskaudet ja synnytyket.. Sitä ei tiedosta, kuin aina hetkittäin.
Lapsiakin olis jo kova ikävä.. Vaikka viikko on kulunu tosi nopeesti, vaikka pojat lähti vasta maanantaina. Mutta silti...Lauantaina on muutes sitten esikoisen synttärit. Ajatella, että 11 vuotta on tosiaan kulunut. Ja miten paljon on siihen aikaan mahtunut. Ai että.. Äitin " pieni " :)
Mutta niin.. tämmöstä tänne auringon polttopisteeseen..
Jäänpä odotteleen rajuilmaa..
Kettu kuittaa! :)
Niin se vaan on että viimepäivinä on ollut kauhee ikävä Kaapoo. Selkeesti on jotenkin huomannut sen,että yksi puuttuu joukosta.Olen parina iltana lueskellut ihmisten erilaisia kohtaloita ja miettinyt taas kertaalleen mitä joulukuussa oikeastaan edes tapahtui. Kertaan taas mielessäni tapahtumia,tuoksuja, ihmisiä ja sanoja joita vastaan tuli. Eilen mietin juuri että tuntuu kuin vielä eilen olisin lyllertänyt ison mahani kanssa,, ja muistan Kaapon kuolemaa edeltävänä päivänä ajatelleeni,että viikon päästä minulla olisi vauva. No.. olihan se, mutta hiukan eri tavalla kuin ajattelin. Entistä selkeämmin olen myös muistanut tunteita, kun ajattelin että jotain menee vikaan. En varsinaisesti tiennyt että menee, mutta muistan ajatelleeni,että entäs jos vauvalla on jotain vialla, tai entäs jos jotain tapahtuu. Joulukortteihin kun jätin Kaapon nimen laittamatta, koska ajattelin, entä jos.. voiko sitä jotenkin aavistaa, tai onko olemassa joku vaisto joka kertoo, että mahdollisesti kaikki ei menekkään kuin olisi suunnitellut? Mene ja tiedä..
Jollain palstalla kommentoin erään äidin ikävää, ja kerroin kuinka minä yhä edelleen kuljen siinä sumussa ja epätodellisuudessa. Menen eteenpäin, nauran ja voin suhteellisen hyvin, mutta edelleen kaikki on niin epätodellista.Voisin lähes vannoa että tämä ei ole tapahtunut meille. Lisäksi on ollut kovin keskustelua siitä, pitäisikö kuolleen lapsensa kuvaa julkaista netissä. Minulla ei ole siitä mielipidettä, kukin tekee kuinka parhaaksi näkee. Itse en ole kovin tarkkaa kuvaa julkaissut, koska mielestäni Kaapo kuuluu vain minulle ja perheelleni. Mutta silti eräs äiti kommentoi mielestäni oikein hyvin, kertoessaan että hän julkaisi kuvan vauvastaan, jotta ihmiset ymmärtäisivät ettei ole kyse keskenmenosta, vaan että heille on oikeasti syntynyt ihan valmis vauva, joka on ollut enkeli. Jotenkin ymmärrän kovin hyvin..
En tiedä olenko osannut menetystäni käsitellä niinkuin kuuluisi, mutta välillä huomaan uppoutuvani kokonaan ajatuksiin ja Kaapoon. Siihen miksi, ja kuinka kaikki olisi voitu välttää.. Vaikka tiedänkin ettei mitenkään. Kummilapseni äidin kanssa olen jutellut viimeaikoina siitä, miten ihmiset äkkiä lakkaa unohtamasta mitä on tapahtunut, ja olettaa sinun menneen ylitse ja selvinneen. Mutta voiko sitä edes selvitä, tai pitääkö sitä? Voiko lapsesta selvitä tai kuuluuko edes. Onhan tuo pieni kuitenkin muovannut koko loppuelämämme.
Mutta niin.. Ehkä Kaapo on noussut pinnalle näin juhannuksena, koska olen huomannut kuinka moni on juhannuksena menettänyt lapsensa.. Suuri osa hukkumalla. Heitäkin on paljon enemmän kuin mitä iltapäivä-lehdet antaa ymmärtää. Meillä juhannusta juhlitaan ihan vain kotona. melko arkisesti, lasten kanssa touhuillessa, mutta teille jotka mökkeilette ja olette tuolla luonnon armoilla, olkaa varovaisia ja pitäkää pienistänne huoli.. Toki myäs läheisistänne muistakin. Älkää antako kenenkään hukkua <3
Näihin kuviin ja tunnelmiin, oikein ihanaa ( ja turvallista ) juhannusta meille kaikille. Pysytellään pinnalla <3
Kettu kuittaa, ja kaipaa
Kesä ja kärpäset..
Meillä on tässä ollu melkoisen mukava viikko. Kesää, pilviä ja siis vieraita, ajatelkaas. Meillä on viikon aikana ollut tohinaa enemmän kuin ehkä vuoteen yhteensä. Allekirjoittaneen vanhin kummipoika tuli junalla alkuviikosta kesälomaileen, ja muutamat päivät meni kyllä kuin siivillä. Lapsillakin oli mieluisaa seuraa kun vihdoin joku osasi puhua "pelien kieltä" :) Lasten huone oli täys sänkyjä ja valvoakkin sai.. MUKAVAA!! Ja päätettiinkin uusia moinen vierailu mahdollisimman pian. Kasper tuli meille junalla tampereelta, ja siitäkös sai sitten meidän pojat puhtia.. Nyt on heidänkin pakko päästä mummulaan sitten junalla. Jossain hassussa mielenhäiriössä lupauduin ja ajattelen tässä että niinno... niin !!
Käytiin sitten uimassakin läheisellä uimarannalla.. Vesi oli lämmintä, vaikka alkuunsa sitä kaikki jänisteltiin ja heiteltiin kivillä leipiä. Miten joku voikin osata sen niin hyvin? Itse saan sen onnistumaan lituskaisilla kivillä, mutta Kasper se heitteli jos jonkinlaisilla lohkareilla. Ei voi kun ihmetellä. Taitolaji.. Mutta niin, uimaankin siis päästiin, ja minäkin.. VAATTEET PÄÄLLÄ sinne pulahdin kun iltasella ei yleisöö ollut onneks liikaa.. Saatiin olla rannalla ihan omissa porukoissa. Oli kyllä mukavaa. Pakko siis uusia sekin vielä.. Merkataan siis listaan.
Eilen lauantaina oltiin sitten lasten mamman ja papan mökillä. Vieteltiin siellä jälkijunassa Jessen synttäreitä, ja omatkin vanhempani porhaltivat sinne kesämaisemiin kahville. Päivä kului varsin nopeasti, ja mukaan muuten saatiin raparperia ja perunoita.. Kyllä kelpaa siis. Tarvinee etsiskellä ohjeita ja kokkailla. Tosin, nyt tuntuu että leipomiskiintiö on hetkeksi täynnä, on tullut pullaa leivottua viikon sisään niin paljon että pullan kuvat vilkkuu silmissä nukkuessakin. . Mutta jos vaikka vaihtais piirakoihin :) Mökille jäi sitten muutamaksi yöksi Roni ja Jesse. Sasunkin aluksi oli tarkoitus, mutta kun oli äitin aika lähtee kotiin, oli pikkumies tiiviisti jo autossa istumassa. Toki ei väkisin jätetty joten nytten sitten kotimaisemassa odotellaan vanhempia lapsia saapuvaksi huomenna kotiin. Hyvä näinkin.. Hetken sielu lepää kun on asteen verran hiljaisempaa. Ääntä meinaan on mahtunut kaiken muun ohella tähän kuluneeseen viikkoon( ulkona alko just sataan kaatamalla, ikkunat oikeen ropisee ) !!
Ilmat on tosiaan ollut nyt viileämpiä, ja silti tuntuu että sisällä kotona ei ilma vaihdu minnekkään päin. Kerrostalon kirous. Sitten kun on kuuma, on kuuma, ja kylmällä meinaa jäätyä vaikka mitä tekis. Nyt kun taas tuli sadekuuro, meni huusholli ihan pimeeks yhtäkkiä. Lisää siis toiveitani siitä että saan ehkä motivaation siivottua. Tai sitten en..? Olis kyllä pakko. Siitepölyä on sisällä vaikka ja missä, kun on pakko pitää ovea auki, että ilmalla olisi edes mahdollisuus vaihtua raikkaampaan.
Tänään siis ohjelmassa rättiä ja moppia.. niin ja ruuan laittoa. Normisettiä siis. Alkavalla viikolla pitäsi poiketa Kaapoakin katsomassa. Facebookissa liityin moneen ryhmään, jossa aihetta käsitellään. Käpyä, menetettyjä lapsia ym. Kyllä meitä on paljon ja niin erilaisen ikävän ja surun kourissa.. Joistain ryhmistä on ollut pakko poistua, olen kokenut jotkut yhteisöt niin masentaviksi. Kauhee sanoa siis, enkä tarkoita sitä pahalla. Joissain paikoissa ihmiset kun vaa elää surunsa ympärillä, jo kymmenettäkin vuotta.. En jotenkin pysty enkä kykene.. Vaikka toki itselläkin on paha olla, ja suru pikkuhiljaa muuttuu ikäväksi, en silti halua ajatella että vielä kymmenienkin vuosien päästä elän samaa päivää uudelleen ja uudelleen, enkä uskalla tarttua mihinkään uuteen..Suru vie niin äkkiä mennessään, että kyllä ihan hirvittää.
Mutta niin.. saatiin muutama kuva isältä viikon takaisista häistä.. Melkoisen komea bestman, vai mitä sanot? :)
Näihin tunnelmiin.. ja kesäsateen tuoksuun <3
Kettu kuittaa.
Onhan se sitten niin, että " täti tuli käymään " .. Hetken jo kerkesin pelästymään, mutta sieltä se sitten tuli. Kierto 31 päivää. Tuttuun tyyliin siis alkaa sekin heitellä ja olemaan pitkää kuin nälkävuosi. Mutta .. Sieltä ne nyt siis tuli, täydellisesti juuri ennen kaason pestiä, joka siis oli lauantaina.Mutta en valita, pääasia että tulee, eikä jätä välistä .. Sekin on niin nähty.
Pojat onkin sitten jo kotona. Mininen mies tuli jo torstaina suoraan jalkapallopelistä, ja vanhemmat isä sitten toi vastaavasti päivää myöhemmin kuin normaalisti, suoraan kirkolle lauantaina. On ollut mukavaa kun on talossa ollut ääntä ja meininkiä, tosin.. on se hermokin jo muutamaankin otteeseen kerennyt katketa.. Elämän pieniä iloja, jos niin voi sanoa. Lauantaina tosiaan oli aihetta juhlaan. Naapurit meni naimisiin ja oltiin kaasona ja bestmanina, samana päivänä sitten oli myös Jessen synttärit. 9vuotta.. Pitkä aika. Lyhyt, mutta kuitenkin jo valtavan pitkä aika, kun ajattelee hetkiä taaksepäin ja kuinka paljon niihinkin vuosiin on mahtunut.Paljon onnellisia hetkiä, mutta paljon myös sitten synkempiäkin aikoja. No, lauantai kuitenkin meni vallan mainiosti, jos pieniä kommelluksia ei oteta huomioon. Kirkossa oli harrast tunnelma, vaikka vieraita ei ollut nimeksikään. Siellä käynti jotenkin pysäyttää, ja Kaapon jälkeen entistä voimakkaammin. Kanttori lauloi parille todella kauniin laulun rakkaudesta, enkä voinut samalla olla ajattelematta Kaapoa, joka "asustaa" samalla kirkkomaalla, vain muutamien metrien päässä.. Kumpa olisi ollut aikaa käydä, ja sanoa että täällä ollaan taas, ei olla unohdettu.
Oli mukavaa olla juhlimassa, joskin alku oli melko katastrofaalinen.Mutta loppu kuitenkin hyvin, ja häätkin olivat melko pian ohitse. Mysö vanhempani oli juhlimassa mukana,mikä oli mukavaa kun oli pikkumiehillä sitten seuraa kun me hoidimme meille uskottuja velvollisuuksia. Minulla oli päälläni ihana mekko,jonka sain lainaksi Katilta. Ah!! Olin tosin varma että se ei päälle mahdu,mutta kappas keppanaa se sitten kuitenkin meni. Miksei jonain aamuna vois vaan herätä laihana? ja onnellisena? Kysyn vaan. Huomasin jälleen kerran muuten,että mua ei oo kyllä luotu naisten hepeneisiin. Kengät puristi taas kerran jalat rakoille, tukka ei meinaa pysyä millään mitenkään, ja miten se käsilaukkukin tuntuu niin kauheen vieraalta? Oon selkeesti valmistunu jostain miehen muotista :)
Leivottukkin on taas urakalla. Ensin leivoin häihin keksejä ja kilokaupalla pullaa, ja illalla sitten päätin tehdä PIENEN leivän. No, leipä oli sitten eri mieltä ja siitä tulikin valtava.. Siitä riittäis varmasti puolelle väestöö..Mutta, en valita, jospa ei ihan heti tarvis tehdä uutta, ja hyväähän se oli ja riitti sitten ihan pakkaseenkin asti. Meillä asuu nimittäin monta leivän syöjää, joten leipä on meiltä suunnilleen aina loppu.. Harvemmin tosiaan nyt, kun oon keränny noita härveleitä pitkin kirpputoreja niin tekemisen kynnys on madaltunu huomattavasti. Mutta niin.. Päätin että hetkeen en mitään leivo, mutta niin sitä sitten päätettiin lasten kanssa jo illalla että tänään sitten tehdään itte hamppareita.. Jösses :) Mukavaa puuhaa, tosin kun kaikki tehtiin itse sämppiksistä ja majoneesista alkaen, aikaakin kulu, mutta voi pojat, oli se kyllä sen arvoistakin. Ja ei, en aio tehdä tästä "satu keittiössä" - blogia, mutta pitäähän sitä nyt ihmisen syödäkkin ? buahahahahah.. Mutta niin, tänään siis on tehty ja syöty hamppareita, ja taivaskin hetken jyrisi ja anto pari sade pisaraa, tosin enempikin sais tulla. Sisällä ei meinaan tahdo edelleenkään ilma vaihtua..
Arvaas mitä muuten eilen tajusin.. Yhtäkkiä ja mukamas iha yllättäin. Perjantaina tuli puoli vuotta Kaapon syntymästä. kokonaiset kuusi kuukautta.Käsittämätöntä.. Miten aika julmasti kuluu eteenpäin, ajattelematta ollenkaan sitä, että kaikki ei ehkä olis siihen valmiita. Väistämättä tuli siis mietittyä, että meillä olis jo hampaita, me syötäs jo kiinteitä, yökukkuilut ehkä ois ohitse ja niin.. me ehkä koitettas jo mennä kovaa vauhtia eteenpäin.. Ja ainakin istuttais melko tukevasti. Miten epäreilua sen sijaan onkaan miettiä, että mahtaako kappelissa käydä kukaan, tai että onneksi syksyn tullen voin taas viedä kynttilän. Varsin surullista, eikä sitä anna itsensä oikeen edes ajatella. Ajatus on olemassa toki kokoajan taustalla, mutta kovin harvoin sitä päästää päälimmäiseksi. Itselläni ainakin johtuu siitä, että sitä ei uskalla jäädä siihen kiinni.. Menetykseen ja ikävään, koska tiedän että en siitä koskaan pääse ylitse, millään muotoa. Mutta ei se silti tarkoita, että olisin unohtanut, tai etten ikävöisi.. Kyllä se asia on ihan päinvastoin.Antais sitä mitä vaan, kun vielä vois saada asiat toisin..
Mutta että niin.. Uus viikko ja uudet kujeet. Meillä on huomenna luvassa vieraita, ja keskiviikkona mennäänkin sitten TYKSiin Jessen jalkaa ultrailemaan, jalkapalloa ja buffettiakin on luvassa.. Niin, ja kummipoikaa.. :)
Hyvää alkanutta viikkoa hei sullekkin :)
Kettu kuittaa.
Se o kuulkaas silläviissii, että mä alan nytten liputtaan syksyn ja sateiden puolesta :) kesä on nähty.. Muahhahaha! hIKI valuu ku sialla jouluna ja siis henki varmaan lähtee seuraavaks. HELLE SAIS JO SIIS LOPPUA MUN ILMATILASTA, kiitos. Ainakun siis jostain pitää valittaa. Lämmin on kiva, mut siin kohtaa ku ei saa enään nukuttua, niin alan kyllä kaipaileen rankkasadetta ja viimaa. Koirakin läähättää, ja telkkari kerto justiin että suomi on euroopan lämmin maa. Maailma on menny kyllä siis ihan totaalisen sekasin säitten puolesta.
Mutta, lapset kävi tänään kirjastoreissullaan tässä juomassa ja ovat kovin ruskettuneet ja uimassakin on kuulemma jo päässy käymään ( todistukset muuten oli kummallakin täynnä hyvää ja kiitettävää )! Jesse, jakavaivainen sitten olikin jo kaatunut kyseisellä reissulla pyörällä ja sormi auki.. Onneks ei ilmeisesti kuitenkaan sen vakavampaa. Mutta enpä voinu olla taas ajattelematta, että aina jotain.. Jatkoa siis odotellessa senkin suhteen. Mutta että positiivista tässä päivässä oli se,että lasten isä sai töitä !!!!! ONNEA ONNEA !! Muutamia vuosia työttömyyttä sai vihdoin onnellisen lopun. Saas nähdä miten saadaan lapsoset järjesteltyy, mutta joku on joskus viisaasti sanonut että kaikella on tapana aina järjestyä :)
Mutta niin, rallallei siis.. Niin, ja tänään sitten meiltä lähti syöttötuoli omaan kotiin. Haikeeta? No oikeastaan ei. Ystäväni sanoi, että nyt sitten varmaan oot raskaana.. Niinhän se siis yleensä menee, mutta silläkin uhalla tuoli lähti uusiin maisemiin.Saahan noita sitten. Syöttötuolista tulee mieleen Kaapo. Naapurit kävi tänään pikaisesti kahvilla, olivat poikenneet retkillään tuonne kirkkaudenkappeliin viemään Kaapolle terveisiä.. Eivät ole siellä vielä käyneet. Tarvis taas mennä itsekkin.Siellä on kovin kaunista tälläinkesällä..Kuuma tosin kun on kokonaan lasista, ja aika-ajoin muratit, joita siis koko kappeli on täynnä, kastellaan niin kosteus on suoraan viidakosta.. Mutta ei se mitään.Äitin pikku Kaapo siellä keppostelee ja kujeilee <3 Ikävä ois kyllä hurja taas.Edelleen.. Ja aina vaan.
Meille muutti, sattuneesta syystä, TUULETIN!!! Voin sanoo kyllä että tuli todellakin tarpeeseen. Eihän se ny koko huushollia viilennä ja siis mielikuvitusta saa käyttää että yleensäkki kokee virkistyvänsä ilman ettei naama oo kiinni ropelleissa. Mutta että siis tästä en luovu ihan heti. Yötkin on menny iha keturalleen kun sitä heräilee pitki yötä siihen ku lakana on liimautuneena ihoon ja suunnilleen takaraivoon asti. HYI YÖKS !!!!
Mutta näillä mennään taas. Tänään pitäs vielä ruokaa kokkailla.Jeah, ehkä sitten yöllä kun aurinko laskee, ja edes jotenkuten pystyy kuvitella laittavansa uunia päälle. JÄRKKYY TÄLLÄNEN! Mutta, ainakin se on sitten jo maanatai, mikä tietää muuten sitä että lapsoset tulee kotiin taas perjantaina. Saadaan kuunnella sitä " ei o mitään tekemistä" - manausta päivästä toiseen !! Lomahan siis on huippu juttu, lapsilla vaan tarvis olla kokoajan jotain puuhaa,ettei kaikki kiipeilis seinillä.Mutta, en valita, kuhan totesin :)
Mutta niin.. Menkatkin pitäs tulla huomenna, mikäli kierto ois sen normaalin 28 päivää.Mitä se siis todennäkösesti kyllä ei ole.Mutta odotellaan, odotellaan....
Hellekettu kuittaa! Muistakaahan juoda ettette läkähdy !!
Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen.. Muistan selvästi kuinka koulussa se joka kevät laulettiin, ja sitten päästinin kesälomalle. No, se päivä on käsillä taas tänään. Vanhemmat pojat aloittavat ansaitun kesäloman, ja voidaan todeta että menipäs se vuosi taas nopeesti. Syksyllä meillä alkaakin sitten jo kolmas, ja viides luokka. Niin, siis mikäli eivät luokalleen jää :) Odottelen tässä kovin että poikien isä ilmoittaa koska poikien juhlat loppuu, ja pääsen soittamaan ja kysymään millainen todistus tuli! Hyvät ne on aina olleet, joten eiköhän ne ole vallan kelpoiset tänäänkin. Onko kelpoinen muuten edes sana? Eipä taida olla :)
Oli muuten äsken ihan herätä sateen tuoksuun. On taas ollut NIIIIIIIIIIIIN KUUUUUMA ! Ihanaa toki että on lämmin, mutta oon siinä uskossa että kuolen vielä tuohon helteeseen. Eilen jyrähteli hetken ukkonen, ja samaa pitäs olla luvassa tänääkin. Olen ukkosen suuri ystävä, tunnustan !
Meillä on tässä ollut ja tapahtunut. No, ei mitään suurta ja mullistavaa, mutta yhtenä päivänä ajattelin, että nyt on Kaapo ollut kyllä veljensä matkassa. Lapsillla näet oli tuossa kuluneella viikolla jalkapallo peli, tuossa koulun kentällä, lähellä mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. En itse ollut mukana, ja isäntäkin oli toisaalla valmentamassa omaa joukkuettaan. Rauhassa kotona tein pullataikinaa, piti näet taas kerran siivota, sillävälin kun taikina kohoaa. Mutta, meilläpä soikin sitten ovikello. Ryntäsin avaamaan ja yllätys oli iloinen, siellä oli meidän minimies. Yksin tosin, jota en siinä kohtaa miettinyt sen tarkemmin. Ajattelin että isä soittaa kohta perästä, että jätti minin ( 3,5v )tähän, kun itse meni toisten kanssa peliin. Aikani siinä minin kanssa juteltuani, tulinkin sitten soittaneeksi poikien isälle että niin, Sasu siis on täällä. " SIELLÄ? MITEN SE SIELLÄ ON? JUSTHAN SE KEINU" - Kuulu
luurin toisesta päästä, hivenen huolestunut ääni. Niinpä. Minimies oli ilmeisesti isin kääntäessä selkää,lähtenyt vanhemman veljen perään kun veli lähti hakemaan isiltä kotoa jalkapalloja..Ja tuli sitten oven taakse. Voitteko kuvitella miten pöllästynyt olo oli koko päivän? Mietin useasti että miten ihmeessä se osas tulla.Matka tosiaan ei ole kovin pitkä, mutta vaatii yhden suojatien ylityksen- Ajattelin ,että luojan kiitos poika on mennyt aina reeneihin mukaan ja tunsi reitin. Hetken meillä oltuaan tulikin sitten jo ikävä isiä ja vein pojan takasin kentälle.. Ja olin varma että koira syö silläaikaa kohoamassa olevan pullataikina.Kovin käytiin keskustelua minin kanssa siitä., että ei saa lähteä yksin, voi vaikka jäädä autonalle.Kun isi sitten sai poikansa taas luokseen, oli kyllä helpottunut olo kaikilla. Itse ajattelin kotona sitten sitä pullaa leipoessani, että Kaapo on ollut kyllä varmasti isoveljensä kanssa tuolla retkellä ja ja ohjannut kotiin.. Pakko se niin on olla.ONNEKSI KAIKKI MENI HYVIN, ja ei iaheutunut mitään isompaa. Hienosti oli kuulemma poika pysähtynyt suojatielle, tiesi eräs peliin tullut sanoa. Jotain on siis mennyt ihan perillekkin.. Mutta voi jösssses!
Mutta niin, on tässä sitten viellä muutakin..
Eilen olin Jessen kanssa fysioterapiassa, jalkaa näet aletaan kuntouttamaan. 12.6 mennään TYKSiin ultraan, joka sekin venyi niin pitkälle lääkärin huilimattomuuden takia. Mutta menossa ollaan, kovaa vauhtia. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että Jessellä on lonkankoukistaja kireellä..Ilemisesti johtuu nopeasta pituuskasvusta ja urheilusta, jääkiekkoilun asennosta ja jalkapallon potkimisesta.. Oli sitä mieltä että kyllä siittä vielä jalka tulee, ja liikkuakin jo vähän saa, uintia ja sen sellaista mikä ei tuota kipua. Niin ja saatiin ihan henk.kohtaset jumppaohjeet matkaan. Ensviikolla siis jumppaillaan kovin, tai no.. ainakin joku jumppailee.Että kyllä se tästä taas iloks muuttuu, ainakin luulisin niin.
Viikon päästä on häät, joissa olen kaasona, ja isäntä bestman. Sen enempää asiaan takertumatta, voin todeta vain että katastrofin ainekset on ilmassa :) Niin, ja mulla ei oo siis kenkii.. Mä en oo kenkä-ihminen kyllä ollenkaan. Kroksit <3
Mutta että niin.. Mä jään odottelemaan soittoa poikien kanssa, ja aloitan kesäloman, buahahahahahah !
Näihin kuviin ja tunnelmiin, HYVÄÄ KESÄLOMAA , ja onnea koulutiensä päättäville !
Kettu kuittaa.
