Hyvää syntymäpäivää "veli-henkeli"

KUKKURUKUU

Tänään siitä on kulunut tasan vuosi. On Kaapon syntymäpäivä. Meillä sataa hiljalleen lunta ja taustalla soi Mariskan kukkurukuu. Etukäteen hiukan pelkäsin tätä päivää.. Ajattelin että josko luhistun. Vielä olen jaloillani. Sasu totesi eilen kun kerroin että tänään mennään taas haudalle viemään kynttilä, että onko tänään äiti se veli- "henkelin" syntymäpäivä. Onhan se.. Henkeli siis on enkeli..

Olen ollut täältä pois taas hetken. En yksinkertaisesti ole osannut kirjoittaa mitään. Pää on ollut melkoisen tyhjä, vaikka viimeaikoina Kaapo on ollut mielessä paljon. Huomaan ja havahdun yhtäkkiä miettiväni päivää kun kaikki loppui, ja päivää kun sitten kirjauduttiin sairaalaan synnyttämään. Vuosi on kauhean pitkä aika. Toisaalta se on ollut niin lyhyt, että en ole kerennyt ymmärtämään mitään.. En ehkä edes tajuamaan..

Tänään me käydään siis viemässä Kaapolle kynttilä ja joku pieni kukkanen mikä hiukan kestääisi kylmää.. ja kestäisi myösj ouluun asti.. Ja sitten jos juotais vaikka synttärilimpparit. Pojat oli sitä mieltä että karkkiakin voisi syödä, ainahan synttäreillä on.. Ja koska Kaapo ei syö, niin voidaanhan me syödä Kaapon puolesta, kuului Jessen viisaat sanat :) Jotenkin hellyyttävää.

Muuten meille kuuluu ihan hyvää.. Entero-rokko tosin jyllää,mutta ei se liiemmin ole menoa hidastanut. Eninten aikaa vie keskittyminen koulunpenkkiin ja tehtäviin.. Mutta sieltä on tullut mukavia uusia ystäviä, ja se on ollut enemmän kuin tervetullutta .. Huomaan jotenkin piristyväni ja herääväni vähitellen jonkinlaiseen eloon. Olen jopa saanut itseni ylös sohvalta.. ja kylään. Ihan mahtavaa.Eikai siinä muuta.. Tämä päivä ollaan enkeleittrn seurassa <3 Hyvää syntymäpäivää Kaapo,äitillä on iso iso iso ikävä .. <3

Tuulen viemää..

 Aika kuluu ja kuluu, eikö oikeen kerkee pysyyn mukana eikä ollenkaan tajua mitä tapahtuu.. Marraskuu vetelee uhkaavasti jo kohta puoliväliä ja joulukuu onkin jo pian käsillä. Arki on yhtä hässäkkää kattoo mistä suunnasta tahansa, eikä oikein kerkee keskittyyn mihinkään yksittäiseen asiaan.

Pyhäinpäivänä käytiin Kaapon haudalla koko perheen voimin viemässä kynttilä, ja saatiin kaatamalla vettä niskaan..Liekö sitten merkki Kaapolta?

Koulussa menee kaikki päivät ja lastenkin osalta on tullu muutosten tuulet.. Isä tekee vuorotyötä mikä sitten sekoitti tämän kauan hyvin toimineen 2 viikkosysteemin. Nyt sitten ollaan suunniteltu viikkoja uusiksi, ja sen lisäks että tuntuu että päiväkoti on iha sekasin, tuntuu että ittekkin on vielä ulkona kun lintulauta kun miettii että mitä, ja koska .. No mutta kai se tästä vielä aukenee kunhan saadaan kunnolla rullaamaan.

Koulussa alkaa oleen tiivis tahti, ei niinkään tuntien suhteen mutta tehtäviä alkaa kasaantuun, ja ensimmäiset tentitkin on jo tällä viikolla. Siitä se sitten siis lähtee. Viimeisetään ensiviikolla pitäisi selvitä työharjoittelupaikka päiväkodissa, missä, se on vielä auki.. Tammikuussa sitten siis ollaan tarhantätejä.. Mutta kuten sanottu, tuntuu että joka sormelle on tekemistä, ja kotona ei kerkee muuta kuin käydä tajuamassa että päivä on ohitse. Ei sillä että valittaisin, mukavaa vaihteluahan se on, mutta väsyttää. Voi että että väsyttää!!

Jännityksellä odottelen miten menkat mahtaa mennä.. Tosiaan loisti 3kk poissaolollaan, joten miten mahtaa asettua ja asettuuko ollenkaan. Kovin moni on viimeaikoina kysellyt perheenlisäyksestä, ja mitäpä siihen sitten osaisi oikeastaan edes vastata? Ensikuussa tulee vasta ( jo ) vuosi Kaapon syntymästä ja kuolemasta ja niin.. jo.. vasta.. En oikein tiedä että kumpaa se on. Toisaalta se on jo, koska tuntuu että siitä on kulunnut jo vuosia, toisaalta se on vasta, koska edelleenkin mietin olenko edes tajunnut kokoasiaa. Oli miten oli, asia on kuitenkin hyvin läsnä nyt päivittäin, enemmissä määrin kun päivät ja ajat lähenee.. Mahtaako se olla tälläistä joka vuosi tässä marraskuussa.. onko lokakuukin aina samanlainen? osastoa että kohta lähestyy päivät? Mene ja tiedä..

Mutta sellasta meillä. Samanlaista.. arkea. Sadetta ja pimeetä, mutta toisaalta, eteenpäinkin on taas menty.

Kettu kuittaa.

Pienistä pienin ..

Ikävä !

Pyhäinpäivä..

Täällä taas.. Aikaa on kulunut enemmän ja vähemmän, mutta taas päätin avata koneen.. Tulin näet tänään koulussa selailleeksi tätä omaa blogiani ja hämmästyin, kuinka aikaa on kulunut. Lokakuu kääntyy kohta loppuun ja saapuu marraskuu. Meillä eletään parhaillaan syyslomaa, ja lapset on isovanhemmilla samalla kun itse raahaudun aamuisin kouluun.. Eilen oli päivä, kun Kaapo oli mielessä enemmän ja vähemmän. Johtunee siitä, että lasten kanssa katseltiin mummulla heidän omia albumeitaan, joissa toki on kuvia Kaapostakin.. Liekö sattumaa, kun kotiin tullessa olin saanut seurakunnalta postia, jossa kutsuttiin meidät kirkkoon.. 2.11 Kaapon nimi luetaan kirkossa, ja hänelle sytytetään oma kynttilä alttarille. Itku tuli kirjettä lukiessa, ja minusta on kovin kaunis ajatus lähestyä niin henkiökohtaisella kirjeellä. Toki kirjeen saa jokainen muukin läheisensä tänä vuonna menettänyt, mutta mielestäni on hienoa että tulee kirje, jossa kerrotaan että Kaapollekkin sytytetään oma kynttilä. Vaikka en olekkaan mikään kirkossa kävijä , olen menossa tälläkertaa. Pakko. Jotenkin vain on pakko mennä, tuntuu että olen sen velkaa Kaapolle ja itselleni. Ihan kuin Kaapo ajattelisi, että äitiä ei kiinnosta, jos en mene.. Vaikka toki tiedän ajatuksen varsin nurinkuriseksi.

Ulkona sataa kaatamalla vettä.. Monessa paikassa on tänään satanut lunta, suuria ja pieniä hiutaleita, joka siis kertoo siitä että ollaan kovaa vauhtia kääntymässä talveen.. Kun illat pimenee ja lähestytään lunta, ja kohta joulunaikaa, tunnen kuinka joitenkin mieli on haikea ja kaipaan enemmän, ajattelen enemmän ja huomaan useammin pysähtyväni miettimään aikaa vuosi taaksepäin. Tasan vuosi sitten kerroin vasta vanhemmille ja monille muillekkin vauvasta. Kyllä.. vasta paria viikkoa ennen syntymää, miksi? Koska en aikaisemmin uskaltanut.. Oli jo takana kaksi pieleen mennyttä raskautta. Muistan sanoneeni äidilleni, että emme kertoneet, jos jotain sattuukin.. Ja reilu kuukausi myöhemmin Kaapo sitten kuoli. Juuri kun muutkin oli kerennyt tottua ajatukseen uudesta pikkuveljestä..

Koulussa on mennyt kivasti, aihetta nopeasti vaihtaakseni. on edelleen outoa, kun ei tarvitse tuijottaa kotona seiniä aamusta iltaan ja illasta aamuun.. :) Mukavaa kun on saanut uuden ystävän, ja keskittyy ihan uudenlaisiin asioihin.. Ja hei, miten mahtavaa on kaivaa penaalista erivärisiä kyniä ja kumeja, ja miten sitä huomaa innostuvansa ihan erilailla opiskelusta kuin aikoina ennen.. no, ennen mitään.  Mutta vitsit että väsyttää.. Ja niin.. Menkat.. Menkat on huutannu poissaoloaan heinäkuusta asti.. Pelkäsin silloin että ne tulee matkalla, mutta ei.. ne on jättänyt kokonaan tulematta. Ja ei, raskaana en ole.. Hormoonien oikku taas kerran. Onhan se tämäkin jo kertaalleen eletty.. No, hetken vielä odottelen, sitten vissiin tarvis alkaa tekeen jotain asialle. Ehkä?

Mutta että niin.. Vaikka tulee harvemmin kirjoitettua tänne, täällä sitä silti ollaan ja oleillaan. Ja kirjoitellaan aina kun aika on sopiva ja silmät pysyttelee edes puoliksi auki..

Terkkuja taivaaseen.. <3

Kettu kuittaa.

Syksyn tuntua..

Syys-huomenet..

On vieriny tovi niin että en oo saanu aikaseksi, tai oikeastaan jaksanut kirjoitella tänne mitään. No, alkuunsa se alko siitä että tietokone taas otti ja hajos.. Ja kännykällä kun on niin kovin hankalaa kirjoitella, niin jätin sitten suosiolla blogin hautuun. Toisekseen kuten kerroin, istahdin koulunpenkille, ja viimeiset kaksi viikkoa olen ollut t ö i s s ä, tehnyt vuoroa paikallisessa vammaisten palvelutalossa.Voin sanoa että huikeat kaksi viikkoa on takana.. Tosin olen ehkä väsyneempi kuin koskaan, mutta oon saanu tavata uusia kivoja ihmisiä, ja oon saanu viettää aikaa muualla kuin kotona. Hienoo aikaa, ja olihan se jollain tavalla terapeuttistakin. Mutta koneella ei oo jaksanu istua ollenkaan ( sain siis tässä välissä taas jo uuden koneenkin ), iltavuoron jälkeen on saanut kaatua suoraan sänkyyn, ja aamuvuoron jälkeen on ollu aikalailla sama meininki. Eilen oli töissä arviointi, ja nin äkkiseltään uskaltaisin sanoa että meni ihan kivasti.. Musta on välittyny lämmin tunnelma, jesss !! Mutta töistä sain irti siis kaiken uuden ohella myös jumalattoman flunssan. Eilen piti päivä jättää kesken, ja se oli varsin oikee ratkasu, koska vaikka eilen meni ihan päivä maatessa, niin tänään pää on kuin haminankaupunki, ja nenä on tukossa hiusjuuria myöten. Ehkä tää kuitenkin tästä..

Meillä on nyt siis myös akvaario, sammakoineen ja kaloineen.. Oon ehkä siitä jo maininnutkin. Se on kyllä melkosen piristävä kapistus.. ja sanottakoon että toimii myös hyvin syksyisenä tunnelmavalona.. On meinaan illat jo ihan säkkipimeitä.. sysky on kyllä varsin selkeesti läsnä, hyytävän kylmää, vesisadetta ja tuulta. Mutta en valita, sillä syksy on ihan mun juttu, talvi sitten ei niin olekkaan, että en niin siitä lumen tulosta ehkä kuitenkaan välittäs. Mutta kuulunee pakollisena osana tähän suomen vuodenaikojen vaihteluun.. Kynttilät sais kaivaa jo esille, mutta viellä ei tässä kaiken tohinan keskellä oo saanu aikaseks. Ei oo kerenny oikeestaan ajatteleen mitään tässä rytäkässä. Mutta ehkä tänään, jos sais flunssan kanssa vähän siivoiltua ja vois sitten pistellä poltellen jokuset kynttillät tossa iltasella.. Mistä siis tulikin mieleeni, että hiljattain, niin, no viime maanataina vietettiin myös kuolleiden lasten muistopäivää. Äidin kanssa siitä juttelin, eikä olla kummatkaan sellaista ennen tiedetty olevankaan..Mutta eipähän sitä oo tavallaan ollut milläänlailla " tarvetta " kyseiselle päivälle. Mutta ihana ajatus, että on ihan oma päivänsä ikävälle ja ajatuksille. Me sytytettiin tuolloin kynttilä kotona Kaapolle, ja lasten kanssa sovittiin että mennään kappeliin viemään kukkanen ja kynttilä sitten kaikki yhdessä. Kaapo on ollu kovasti mielessä tässä taas viimeaikoina kun illat tosiaan on pimennyt, ja moni on saanut tässä vauvan... facebook täyttyy ihanista vauvankuvista, ja välillä kyllä vähän harmittaa katella.. Tai ei harmita, mutta väkisin tulee mieleen että miks mä en saanu.. Tosin, turhaahan sitä on pohtia. Ja, sainhan mäkin.. Hiukan vaan eri tavalla mitä odotin.

Mutta että niin... huhhu, tässä on edessä viikonloppu ja saa tosiaan vaan maata, tuntuu että ei oo sohva juurtunu takapuoleen enään pitkäänaikaan..  :D  

Mutta että maanantaina jatkan taas koulun penkillä ja tiistaina alkaa tää koulujuttu sitten hahmottuun ehkä hippasen paremmin, jatkuuko,ei jatku jne. Kyllä se vaan elämä on aina mysteereitä täynnä.. Mutta että palailen tänne kyllä, taas paremmalla ajalla. Nautiskellaan syksystä ja ihanista väreistä tuolla ulkona, ehkä ne on pienten taivaanrannanmaalareiden aikaansaannoksia <3

Lomalta kouluun !

Niin se kuulkaas on reissu tehty, ja arki palas rytinällä. Oikein paljon ihanaa oli matkalla ja kaikki meni hyvin.. Kotiinkaan ei ollut sen suurempi ikävä, mutta ikävä kyllä kaikki ihana loppuu aikanaan. Rusketuttiin, ja nahka kesii... Joten selkeesti tuli saatua ainakin aurinkoa.

Heti kun kotiin palattiin niin odottikin sitten kouolunpenkki.. Saas nähdä mitä tulee ja pääseekö vielä jatkoon.  tämä päivä ollaan siis vietetty jo opiskelijaselämää, ja väsyttää ihan hurjasti.. Kyllä on varsin erilaista olla päivät jossain muualla kuin kotisohvalla.Hip hip, hurraa ... ? Viikonloppuna oltiin mökillä juhlimassa Ronin nimppareita, ja sunnuntaina oli sitten luvassa perinnelaiva-purjehdusta pojille..Ite en ollu mukana, kun ei oikein noi paatit oo mun ominjuttu. Mutta pojat tykkäs ja sehän se on se pääasia.

Kotona arki jatkuu, siivoomista riittää ja meininki on ennallaan. Minimies alotti päiväkodissa ja hyvin on mennyt, vaikka alkuun vähän jännitinkin!

Paljon on tapahtunu pienessä ajassa, ja tosiaan, istun jo koulun penkillä. Pääsin kouluun, varasijan kautta, joten heti kun sai matkalta itsensä kotiin,olikin edessä repun pakkaamista. Edessä on ensin suppilovaihe, josta vielä muutaman viikon kuluttua pudotetaan osa pois, mutta että kiirettä pitelee ja pitkiä päiviä. Tässä on tullut suoritettua ensiapua ja tutustuttua rytinällä kasaan uusia ihmisiä.Kahvia kuluu paljon, ja aamut alkaa jo kuudelta ja päätty iltapäivän ollessa jo melko pitkällä.Ensiviikolla alkaa työharjoittelu jota kestääkin sitten jo kaksi viikkoa. Melkosta.. Ei ihan voi verrata viimeisiin vuosiin kun on kerennyt notkuun kotona koneella. Kun nyt koulusta pääsee,ei juuri jaksa kun tuijotella kattoon ja sitten saakin jo mennä nukkuun että jaksaa seuraavankin päivän edes jotenkuten. Mutta, mielelle toki on tosi piristävää.. Nyt kun jo muutama päivä on takana, tarvii sanoa että väsymyksen alkaessa väistyyn, on mukavaa kun  on oikeastikkin jotakin muutakin tekemistä kuin siivota kotona..

Koulussa on ihan mukavaa porukkaa, joskin suurinosa on ulkomaalaistaustalla, ja ymmärrys välillä on puolin ja toisin hankalaa,mutta mitäs me pienistä..

Kaapo on ollu aiheena myös tänään... Puolet luokasta kuunteli suu auki kun kerroin vierustoverilleni tarinaani.. Kamalaa, järkyttävää, miten sä voit oplla koulussa, miten ihmeessä sä oot siinä... Itse on kovin vaikeaa suhtautua toisten kommentteihin. Välillä tuntuu että suusta tulee ulos, että ei täs mitää, oli ja meni.. Ja toisaalta taas tekis mieli sanoa että en jaksa, yhtään enkä mitenkään.. Mutta no.. Ainakin nyt osa tietää kohtaloni, ja kun jokainen vuorollaan pahotteli uteluaan, sanoin että ei se mitään, mukavaa kun jollekkin saa vielä asiasta puhua. Omat lähimmäiset jotenkin jo passaan, tuntuu että ketään ei enään jaksa kiinnostaa, tai että ajattelevat että vieläkö/ taasko toi jauhaa samaa. Läheisimmälle koulusta tulleelle ystävälleni näytin Kaapon kuvankin. Sitä kun en ole näyttänyt kuin harvoille ja valituille. Koen sen jotenkin niin henkilökohtaiseksi asiaksi. Ja toisaalta, miksi sitä kaikille esitelläkään..Ei se vähennä yhtään Kaapon arvoa, eikä muutakaan..

Mutta että niin.. Täällä ollaan ja oleillaan ja koitellaan tottua uuteen rytmiin. Kaaponkin syntymästä kerkesi tuleen jo 9 kk.. Niin se aika menee. Yhtäkauan kun Kaapoa odotettiin, yhtä kauan Kaapo on jo ollut pois täältä. Joskus toivoo, että aika vois kulua hitaammin..

Mutta näihin kuviin.. Enskerralla taas enemmän, kunhan tokeennun koulussa istumisesta :)

Kettu kuittaa

Aamukampa ..

SUNNUNTAI,Ja aamukammassa kuulkaas piikit vähenee. Se on neljä päivää ja lomalle lompsis. Pakko sanoo, että tarpeeseen tulee. Pari viimeistä päivää on ollu melkosta rämpimistä, mistä ei sen enempää.. Mutta tauko, ja kilometrit tekee kyllä tehtävnsä juurikin oikeassa kohdassa.

Poikien kanssa ollaan melskattu, ja laskin juuri että kohta o naperot ollu meillä putkeen kokonaisen kuukauden,eikä tunnu missään!! Kauheen nopeesti on aika kulunu.. Ja tää järjestelyhän on siis olemassa matkan takia, ja sitten taas palataan normaaliin kuvioon.Huomenna poikien kanssa viellä suhaillaan täällä ja mennään jalkapallpeliin, ja tiistaina on sitten vetovastuu iskän porukoilla. Ja pojathan sitten palaa takas taas heti kun loma loppuu, joten ei tässä kauheen pitkään erossa olla.

Perjantaina meidän jääkiekkoilija allekirjoitti aidon ja ihka ensimmäisen pelaajasopimuksensa, oli sen verran hieno juttu että piti oikeen kuva tällätä ruutuun.

Tässä on kerenny montaa asiaa. Siivoiltu o luonnollisestikki joka lähtöön.. Ja puhelinki on nyt vaihtunu ainakin väliaikasesti i phoneen. Vaikka aina oon vannonu että sitä en tasan ota, mutta niin se vaan tossa on ja siis se on huippu. Tosin alussa tökki melkosesti vastaan eikä kai se vieläkään oikeen on siinähantissa kun pitäs, mutta en tiiä että raaskinko siitä ollenkaan luopuu. On siinä kaikkee hienoo, ja helpottaa montaa asiaa, joskin ,akku kuluu nopeeta ja muutenki onnistuu pienellä sohlaan koko luurin iha sekasin, mutta se on jotenkin enemmän sääntö kun poikkeus noissa älyluureissa... Mutta näillä mennään.

Viikonloppuna on myäs ollu kauheesti puuhaa, ja siis meille muutti sammakoita. Matkaseurani naapuri luopu moisista, ja siis meillehän ne sitten lasten iloks asettu. Ja hyvin asettukin. Kovin on pienistä ollu jo iloo kaikille, tosin.. kaloja vähän vaatis seurakseen mukamas...

Äsken meillä kävi ovi, Jesse lähti pelaan harjotuspeliä jäähallille, uudessa seuran puvussa. Kovin oli naama messingillä..

Mutta tosiaan, sunnuntaita viedään ja torstaina ollaankin sitten jo kaukana. Laukku oottaa vielä tyhjänä, pitäs vissiin pakata,tai ees suunnitella pakkaamista.Koko matkaa ei oo viel oikeen sisäistäny ni ei o aatellu edes että alkaa aika pikkuhiljaa loppuun, enkä ees tiedä mitä vaatteita mulla ylipäätään on. Tosin eihän sinne paljoa tarvii, mutta jos ny edes jotkut että saa vaihtaa. Alkuviikko menee tarhaan tutustuessa, tarhapalavereissa ja koulun ensimmäisessä vanhepainillassa, ja sitten tuleekin jo matkaseura meille valmiiks torstai aamua varten! MAHTAVAA !!! Nana ei oo meillä koskaan vielä käynytkään täällä, joten iha mukavaa.. Saa nähä miten koira antaa pikkumiehen olla rauhassa, pikkumies kun on tottunut vähän pienempään versioon.. Mutta eiköhän toi hyvin mee. Liput ja laput ja passit on jo pakattuna, että ainakin päästään johonkin suuntaan, joko vaatteilla,tai ilman !1 HIP HIP HURRAA!!

Kaapon haudalla mennään käymään viellä enennkun pojat menee iskäileen, on illat jo niin säkkipimeitä että kynttilä näkyy jo siellä hyvin. Ajatella.. 9 kuukautta tulee kohta täyteen. Sama aika minkä Kaapo tavallaan elikin. Valtava ajstus käsitettävks edes..

Mutta että niin... Matkakuumetta mittaillessa?

Kettu kuittaa.

Monenlaisia tunnelmia..

Niin se kuulkaas on syksy ovella. Jos sitä ei huomaa muusta, niin ainakin siitä että ilmat on aikaslailla viilentyny, meillä saa siisj opa nukuttua. Tässä on viimepäivinä ollut melkoista tohinaa, alko nimittäin koulut, ja miljoonasti eli ainakin jokunen uusi aine, ja pojat on melkoisen tohkeissaan.

Elokuu on ylittäny jo puolenvälin ,ja siis, meidän matkaan on enään kolmetoista päivää. Kuvitella!!! Niin se on aika menny siis ihan silmissä. Lentoliput on tulostettu, matkavakuutus on hankittu, mutta matkalaukkua ei oo edelleenkään. Onneks kaupasta saa muovipusseja, mutta eiköhä se sellanen vielä meillekkin ennätä.

Koulu alko tohinalla, ja siinä samassa jalkapallot ja jääkiekot. Jösses.. taas se on täällä. Nimittäin aika, kun joka paikasta roikkuu munasuojia, panssareita, hikisiä sukkia, kypäriä ja säärisuojaa.. Sanoisin lähes, että painajaismaista, mutta jätän sanomatta, onhan se mukavaa kun pojilla on tekemistä.. Alko niitäkin vissiin jo lomat tökkiä kun joka päivä alko oleen pienimuotoista "ei oo tekemistä"- narinaa. Ronilla alko jo viides luokka, ja se on jo tuonut tullessaan fysiikkaa, kemiaa ja historiaa.. Niin aika etenee ja kulkee, itsellähän moiset alkoi vasta yläasteella. Olis tosin ehkä pitäny alkaa jo aikasemmin, kiinnostus ois voinu olla toinen.
Jessellä alko kolmas luokka, ja ENGLANTI.Vähän Jesse etukäteen jännitti, mutta tänään kun koulu loppu ja ovi aukes, kuulu heti eteisestä " ÄITI, HOW DO YOU DO " !! Ei voi kun hymyillä!

Niiin ja siis joo, Jessellä oli kuluneella viikolla myös nimpparit, ja niitä juhlistetaan tulevana sunnuntaina. Molemmat isovanhemmat on tulossa kahville, joten... Saa siivota taas enemmän kuin tarpeisiinsa. Samalla sitten tulee myös se matkalaukku tosiaan, jos vaikka vähän jo sitten pakkailis, vaikka ei yhtään edes tiedä mitä mukaan ottas. Paitti BIKINIT, voitteko kuvitella.Meinaan todellakin maata moisissa altaalla, a. jotta herättäisin hilpeyttä kanssalomailijoissa, ja b. jotta palan varmemmin laajemmalta alueelta. ( thihihiihih )

Ja jottei olis liian hiljasta ja rauhallista, on meillä nyt sitten kaks sankaria yhdellä kertaa.Aluks vähän jännitti,miten mahtaa sankareilta elo sujua yhteistuumin, mutta tossahan toi menee. Matot on rullalla, ja telkkari on kerran ollu lähes lattialla, mutta siis kavereina mennään.. Kessu on sen verran innokas leikkiin, että Topi ei aina oikeen jaksa mennä menossa mukana toisinsanoen sitä ei kiinnosta, ja jokusen kerran on herra ranskanbulldoggi joutunu ärähtään. Mutta mahtuuhan tota ääntä maailmaan :)

Aurinko paistaa ja ilta saapuu. Se on varmaa joka päivä, vaikkei mikään muu oliskaan. Kauheen nopeesti on aika menny. Jokusena yönä oon nähny Kaaposta unta, edellisyönä raahasin mukanani matkalaukussa. Mitenniin matkaressiä pukkaa? Oon jo ostanut jemmaan jokusen hautakynttilän, meinasin että sitten kun tuun reissusta,, niin voisin mennä viemään poikien kanssa, sitten on jo varmasti illat sen verta pimentyny.

Mutta että niin.. Hallittua kaaosta, sanoisin. Joka päivälle jotain, ja nyt vaan ootellaan tosiaan ensin sunnuntain vieraita, ja sen jälkeen sitten matkaa aurinkoon..

Mukavaa viikonloppua sulle

ps. Meillä ei pääse edes saunaan, se kun sattu palaan kun siivooja oli jättäny ämpärin kiukaan  päälle miten tulee edes mieleen jollekin?

Kettu kuittaa.

Enkeli

ENKELI

... Ei mulla muuta. Kettu kuittaa. <3

Kaapo 8 kuukautta.

Niin se on kuulkaa kulunut 8 kuukautta Kaapon syntymästä. Pitkä aika.Pitkä ja samalla lyhyt. Oikeastaan ihan olematon aika. Kateltiin tänään poikien vanhoja kuvia ja Sasusta löydettiin monta söpöstä vauvakuvaa. Kaapo ois jo iso mies. Se istuis, ehkä jo opettelis käveleen ja heiluis meneen, hampaitakin olis varmaan jo aimo rivi. On hankalaa kuvitella millasta meillä olis jos Kaapo ois täällä. Istuisinko nyt kirjoittamassa blogia jostain muusta, vai keräisinkö kuolaa olkapäiltä ja kolistelisin pilttipurkkeja keittiössä? Vaikee mennä sanomaan. Kuten sanoin, on kovin hankalaa kuvitella.Mutta ajatuksissa ollaan tänään oltu Kaapon kanssa.. Taivaskin järjsesti sopivasti ukkosta ja sateita, ehkäpä Kaapo on asialla ja on noteerannu että täällä kyllä viellä ajatellaan ja kaipaillaan.

Tänään tosiaan on ollu jyrinää ja sadetta, ja trooppista ilmaa.Oikeen mielenkiinnolla odotan miten yö mahtaa sujua, kun ilma ei edelleenkään mene eteen ikä taaksepäin vaikka kuinka tuuletellaan ja tuuletin huutaa täysillä. Ne sanoo , että kesän helteet ois nytten sitten tässä, että uusia ei ainakaan ole nähtäissä. Anskattoo, oon varma että kyllä tässä vielä hikoon kerkee. 

Eilen ja edellispäivänä ollaan kulutettu tehokkaasti aikaa Naantalissa merenrannalla. Ja yhtä tehokkaasti oon sitten palanut karrelle. Naama, tissit, olkapäät ja selkä.Kirvelee,polttaa ja on punaset. Mutta.. oivaa harjotteluu matkan varalle, jos siellä sitten ei niin enään palais.- Ja kyllä, aurinkorasvaakin on käytetty, että ilmeisen tehokas vaan on aurinko ollut. Pojat peitteli toisiaan vuorotellen rannalla hiekkaan ja aiheutti hilpeuttä muille auringon palvojille. " Pojat on poikia ", kuulin eräänkin vanhemman rouvan hymyssä suin sanovan miehelleen, kun katselivat poikien touhuja. Mutta tänään sitten ei enään tarvinu mennä kun sää on ollut mitä on.. Tosin, nahkakaan ei ehkä olis kestänyt yhtään enempää.

Matkakin lähenee hurjaaaaaaa vauhtia. Kohta saa alottaa maitohappojen syömisen. I H A N A A A A A A A A  !!!!! Kauhee hinku ois pakkailla jo matkakamppeita, tosin ei kauheemmin oo ees mitään mitä pakkailla. Jokaisessa vaatteessa on reikää tai tahraa, tai ne on muuten vaan kulahtaneita..Noooh, vielä kerkee haaliin. ja faktahan on se että eipähän siellä varmasti tuu kovin monii vaatekertoi vaihdettuu. Mutta toki pitää aina olla paljon turhaakin matkassa mukana. Eikös se vähä silleen kuulu mennä?

Kaapon haudallekkin saa kohta jo viedä kynttilän. Tai väärin kai sanoa että saa... Saahan sen viedä toki nyttenkin,mutta syksyyn ne kynttilät kuuluu. Oon koittanu ettii jotain enkelilyhtyy toistaiseksi ainakin vielä tuloksetta. Hautakynttilöitä oon nähnyt sellaisia lasisia missä on enkeli, tarvinee ostaa siis sellainen jollei sen ihmeempää lyhtyä löydä.. Syksyllä tosin niitä lyhtyjäkin varmaan tulee erilaisia kauppaan,kun niinsanottu sesonki tulee käsille.

Tää ilta meillä meneekin vaan kahden pojan voimin.Vanhin on yökyläilemässä, ja huomennakin vahvuus on hetkellisesti pienempi kun keskimmäinen lähtee joukkueineen jääkiekkopeliin. Perjantaina pojat suuntaakin mamman ja papan iloksi mökille. Vielä kun kerkee ennen ensiviikon koulun alotusta. Alkaa oleen siis pikkuhiljaa kesä paketissa, lomailun ja kyläilyjen osalta ainakin. Mutta jo se on syksykin tervetullutta aikaa...

Mutta sellasta tänne meille. Niin, ja Mininen mies sai tarhasta paikan. Tarha-uran pitäs alkaa tänkuun lopussa.Äitiä vähän jännittää vaikka hyvinhän se menee, se on varmaa. Mutta sellasiin kuviin ja tunnelmiin..

Kaapolle sydämenmuotoisia ajatuksia sinne pilviin ja sateiden taakse <3 Kettu kuitta.

Tulva

Sellane setti.

Eilen sitten oli tosiaan torstai, ja lapset tuli kotiin. Oli kauheen kiva päivä, ja saatiin paljon aikaseks, mutta loppu olikin sitten tarua ihmeellisempää.

Aamusta heti oltiin aktiivisia ja suunnattiin pitkästä aikaa kunnolla isoon ruokakauppaan.Kaupassa oli,niinku toki aina hirveesti ihmisiä ja kun kärry oli täynnä, ja kauppalappu kotona, suunnattiin sitten kassalle ja mietittiin kuka mahtaa tuon kaiken kantaa kotiin. Siitä suunnattiin kuitenkin vielä toiseen markettiin hakeen koiralle iso säkki ruokaa, ja siis olikin siinämielessä oikein onnistunu reissu että säkistä sai alennusta melkein 10e ja mukaan lähti uus panta vanhan tilalle muutamalla eurolla, koska olivat poistossa. No... Meidän piti sitten mukamas vielä siivota ennenkun lapset illalla tulee, ja oli sitten vielä tiedossa turun reissua.Käytiin viemässä Nanalle rattaat,jotka löyty matkalle mukaan täältä meidän kirppikseltä.Kätevät ja menee pieneen tilaan lentokonetta sun muuta suhaamista ajatellen. Kaikki hyvin vielä tässä kohtaa.
Reissulta kun sitte palattiin ja alettiin siivoilla , tuli naapurista setämies kyseleen että vuotaako meillä joku kun heillä valuu kaappia pitkin vedet. Ja siitähän se riemu sitten repeskin. Meillähän sitten vuoti joku johto, mikä meillä ei näkynyt siinä kohtaa millään tavalla, mutta että alakertaan oli sitten jo kerinnyt. VOLA!! Siitä sitten purkaan puolta keittiöö että saatiin vedet kuivattuu ja huoltomieskin siinä kävi ja koska alakerrassa oltiin kotona ( onneks ) ja huolotmiehen vinkistä tulivat meillekkin ovea soittamaan niin säästyttiin ONNEKS isommalta katastrofilta. Mutta siinä se sitte meni ilta, kaikki pyyhkeet märkinä ja huusholli ylösalasin kun piti nopeesti saada lätäköt esille.Huhhhu. Samaanaikaan sitten toki tuli myös lapset tavaroineen ja puolet meni sitten ohi siitäkin,ja vanhin lähti isänsä matkassa samalla ovella yökylään ja on samalla reissulla vieläkin.. Tosin, kohta jo kotiinpäin suuntaamassa.HUHHA HHHEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEI !!

Mutta, ELOKUUUUUUUUUUUUSSA mennään. matka lähestyy ja lähestyy... Ollaan hankittu jo yhtäsuntoista pientä tarpeellista matkalle mukaan. Ja koska nyt on kauheesti ollu otsikoissa ripulit ( jei ), ollaan varustauduttu hyvin maitohappobakteereilla sun muilla kaikilla sellasilla. Käsidesikin on jo hommattuna. Seuraavana tarvii miettiä että mitähän vaatteita sitä pakkaa sitten laukkuun mukaan. Kun ei viittis niitä kaikki kauhtuneimpia verkkarteita ottaa. Noooooh onhan tässä vielä aikaa. Eniten mietin mitä sitä pistää matkan ajaks päälleen, kun kestää kuitenkin 10 tuntia suuntaan ja toiseen että ollaan kohteess akun kotoa lhdetään.. Pitäs olla jotain mukavaa, mutta jotain missä kehtaa liikkua :D Kiitos nam!

Eilen jäi kaupasta käteen ihana tuoksunen uus huuhteluaine. Tuntuu että voisin pestä pyykkiä ihan vaan ton tuoksun saamiseks huusholliin.Mikä sinällään on ihan positiivinen juttu :D Tuli eilen kokeituu heti ensimmäiseen paniikkiin kun piti pestä huushollin kaikki pyyhkeet mitkä valu vettä kylppärin lattialla.Ja siis joo.. Alan ehkä taas siis ottaan itelleni lisää pyykkivuoroja :D Ei sekään sitten lopulta paljoo vaatinu

Ulkona on muuten vielä suht siedettävää, kun Poudan Pekka sano että tulis taas kauheet helteet.Jotenkin ei kyllä ehkä enään tarvis.Vaikka toisaaltahan se on ihan mukavaa,jos lapsilla on sitten mukavat kelit vielä viimesinä lomapäivinä.Koulukin kun tosiaan alkaa siis jo 13 päivä. Niin se vaan meni kesälomakin, ja pakko sanoo kyllä että koulun alkua ootellaan ihan innolla. Ei oo niin iso tekemisen puute olevinaan kaikilla kokoaikaa. Ja onhan se kesä edenny siihenkin pisteeseen että jääkiekkokausikin jatkuu taas jo ens maanantaina. Ens maanantaina on muuten allekrjoittaneella näöntarkastus ja silmänpohjankuvaus. Pakko mennä kun on jo aikaa edellisestä kerrasta, ja sattu tuleen eteen tarjous mistä saa sitten rillit samaan hintaan, ei pöllömpää, saapahan ainakin taas vararillit jollei mitään muuta.

No mutta siis niin. Tarvis oikeen sukeltaa tonne omaan vaatekaappiin ja kattoa että mitä tarvis matkalaukkuun vielä hankkia. Loppuaika hengaillaankin sitten lasten kanssa.. Jotka muuten tälläerää onkin putkeen sen kolme viikkoa, jotta osuu sitten iskän viikko meidän matkan ajaks.

Mutta ei sen "kummempia" ...
Kettu kuittaa, ja toivoo ettei mikään hajoo :D

Sadepäivä

Tiistai alkaa sateella ja teellä, uudesta raitamukista.Parhautta.Eilinen menikin sitten kiven alle, kiitos kovan migreenin ja pahoinvoinnin. Saa nähdä jatkuuko vielä.. Kun on yönsä nukkunu vessanlattialla, voin todeta että paremminkin on nukkunu ja selkä on ihan jumissa. Aina jotain?

Eilen kuitenkin tuli takas kauan jo kaivattu kuivuri.. Vielä ei oo keretty kokeileen,että onko mitään eroa entiseen, savun hälvettyä,tarkistetaan kytkennät? Pakko siis ehkä tänään pestä pyykkiä, että voi soitella takas ja valittaa jos ei ookkaan kunnossa.
Ulkona tosiaan sataa vettä ,sato jo eilen.Mutta se sopii kyllä. Mielummin vesisade kun paahtava kuumuus.Eilen koitti hakee ukkostakin,mutta täällä harvemmin kunnolla rytisee.

Koirallakin on sitten juoksut. Ne alko perjantaina, tai ainaki sillon siihenn havahduin.Ensimmäiset juoksut meillä, joten vähän ollaan tutkalla ja katellaan mitä tapahtuu. Oon miettiny noita juoksuhousuja, ja miettiny että mahtaisko se sellasia pitää.Tosin, kovin vähän ainakin vielä on sotkua ollut,mutta mahtaako se siitä vielä innostua?Mene ja tiedä.. Koira on kovin hellyyden kipeä, inisee,vinkuu,haukottelee ja on jokseenkin levoton ... ja toisaalta sitten taas makoileekin paljon. No.. Ystäväni tossa sitten tokas, että odotettavissa voi olla valeraskautta ja sen sellaista, joten google on ollut kovassa huudossa.Jospa ei tulis, ja entäs sitten jos se tuleekin? Kessulla on nyt elämänsä toiset juoksut.. Haavaissa olis leikkauttaa se, ennen seuraavia.Eläinlääkäri kerto että juoksujen puoliväli ois sopiva aika ja kesäkin on huono ajankohta kuumuuden ja uimisen takia.Mutta jos sitten talvella?Meillä kun ei kuitenkaan pennut oo näköpiirissä. Ei koiralla, eikä vissiin meillä muillakaan :D

Meillä mies-ihminen haaveilee sienistä.Vihjas että voitas mennä kattoon jos metsästä jotain löytys. Hmm... Oon kai viimeks koulun biologian tunnilla nyhtäny maasta jotain sieniä, joten ihan heti en kyllä innostunu. Mistä niistäkin tietää mikä on hyvä ja mikä ei. Googlen kanssa tuolla sitten painellaan pitkin metikköö? Vissiin.Enkä mä kai osaa niistä mitään tehäkkään,kun en itse oo koskaan tykänny. Tai en tiiä tykkäsinkö jo, mutta kuuluisat lapsuudenaikaset traumat on päällä, ja en ihan heti ja hevillä kyllä menis siihuni laittaan. Äitillä kun oli tapana piilotella niitä millon mihinkin ruokaan, yleensä lihapulliin. Montakohan vuotta oli pakko aina kaivella nekin auki ja kattoo mitä ne sisältää. Ihan hävettää myöntää mutta näin se meni :D Omille lapsille ei sitten ookkaan tullu piiloteltuu mitään, sen verta oon oppinu että ei kannata, jos ei meinaa saada elinikästä kammoo aikaseks. marjojakin on meidän tossa lähimettässä ollu vaikka millä mitalla. Raakileitakin oli jo paljon, kun ollaa sielä koiran kanssa lenkkeilty.. Mutta ei vaan oo tullu niitäkään mentyy noukkiin.Selkä ei ehkä kestäis, ja ötököitä ja kaikkia...Joo, ei millään pysty, eikä kykene.

Koitin ettiä jotain kivaa runnoa tai mietelmiä, jotka vois kirjotella paperille ja viedä tonne kappeliin missä Kaapo on. Niinkun jo aikasemmin oon vissiin maininnutkin niin siellä on sellainen lasinen pöytä,mihin saa jättää "teveisiä" jotka sitten saa kuukauden ajan olla aina kerrallaan siellä näkyvillä.Ei vielä olla koskaan sinne mitään viety ja ajattelin että ois toisaalta kyllä ihan mukava viedäkkin. En itseasiassa ole käynyt koko yläkerrassa, jossa siis on muutama tuoli ja pöytä, jossa saa istua ja muistella ja viettää aikaa. Oon aikasemmin ajatellut että se ei oo mun juttu mutta toisaalta tekis mieli viedä. Siellä on muutenki niin rauhottavaa istuskella, vaikka ensin ajattelin alkuun että ahdistuisin enkä koskaan menis ja istuskelis. Mutta oonpa mä sinne kerran torkahtanutkin. Myönnettäköön :)

Ajatella,että huominen ja vielä ja sitten on elokuu. Syksy tulee,vaikka äsken vasta oli vielä lunta.Kyllä kesä vaan on hurjan lyhyt. 8kk tulee täyteen Kaapon kuolemasta. Oon tässä jokusena päivänä ajatellu, että kuinka pienessä ajassa se muuttu ihan väärään suuntaan.Katselin vanhoja kuvia , ja vasta 2.12 oon postannu kuvan mun masusta ja saanut onnitteluja jouluvauvasta. Ensimmäinen kuva, jonka uskalsin julkasta,kun olin selättänyt pelon siitä, että joku menee pieleen. Enpä osannut sillon arvata, että "ylihuomenna" Kaikki on poissa. Aika on kulunut kyllä eteenpäin vaikka silloin ajattelin että en varmaan koskaan selvii, ja varmaan koskaan ei pääse mihinkään suuntaan.Mutta väkisin ne päivät kuitenkin vaan kuluu,kysymättä että jäädäänkö paikoilleen vai mennäänkö eteenpäin. Olen koittanut netistä etsiä jotain kauniita kehyksiä, siltä varalta jos sitä vanhaa ei saa liimammalla kasaan,mutta en oikein ole vielä löytänyt sellaisia mitkä haluaisin.

Ruusunmarjat.. :D Hautausmaallakin on muuten näitä.Tulee aina mieleen kutinapulveri kun näkee näitä marjoja.Meillä oli lapsena aina tapana ottaa marjosita siemenet ja viskellä toisten selkään.Makiaa teki muuten, ootteko koskaan kokeillu? Osaakohan nykyajan lapset vielä tän jekun? :D Meillä se oli ihan ykköshitti. Mutta että niin. Tänään pitäs kai vissiin saada jotain syötyä, eilen kun ei mikään oikeen sisällä pysytelly, ja sitten jos uhrautuis kokeileen kuivuria. Huomasinpa muuten että sydämen asiallakin näköjään tulee taas uusintana, menny ihan ohitte koko ohjelma, kun alko tossa nyt taustalla pyöriin.Torstaina pitäs hakee taas tiskaria, ja viedä tota toista uuteen osotteeseen, koneita menee silmissä niin että sumenee. On muuten läppärikin hajoomassa, näyttö lähtee irti... Tietenkin. Mutta kyllä tällä vielä kärsii kirjotella, ja js ei muuta niin vaikka teippaan kiinni. 

 Sadepäivän jatkoa :D

Päivä Porissa

Eilen sitten tosiaan reissattiin. Mun vanhemmat tuli pirkanmaalta tähän, ja tästä sitten jatkettiin poriin. Tarkoituksena oli keretä kiertään muutama kirpputori ja käydä syömässä. No, matka oli mukava, ja kuuma. Ilma oli niin helteistä ensin jo autossa, kunnes ilmastointi tasaantu, saatika sitten kun viilenneestä autosta noustiin ylös. Mutta kevyen lepposassa tunnelmassa meni. Kaks isoo kirppistä kierrettiin, toinen jo ehkä vähän turhankin suuri, hirveesti tavaraa, ja että jos oikeasti ois sieltä meinannu tehdä löytöjä ois aikaa pitäny kuluttaa monta tuntia.. Niin, ja istua aina välillä ja juoda litra vettä. Mutta sieltä löyty mein isännälle uudet ( vanhat ) kengät. Sillä kun toi jalka on niin isoo mallia,ettei edes joka kaupassa tunnu olevan.Mutta kirppikseltä löyty, neljällä eurolla, oikeen kivat. Siin oli ainakin kirppis-ajatus kohdillaan. Hyvät kengät, hyvä mieli!!

Ennenkun lähdettiin porista kotiin, käytiin vielä kirjurinluodossa kattomassa alpakoita. Ne oli kyllä sitten valloittavia.Oli vissiin villa ajeltu juurikin, kun oli lyhyessä karvassa, ja jalkoihin parturoitu kivat pienet puuhkat. Hulvattomia otuksia. Ja siis pakko myöntää, että syötin niitä ja kirmasin ( enemmän kuin paikalla olleet lapset ) pitkin aitausta, että sain kaikille pienen ruohotupon annettua. Voi kyllä siis siis suositella. Kesyjkä ja kivoja otuksia, eikä ees haissu pahalle, muahah! 

Kotiin kun päästiin niin olikin sitten jo ilta. Ja edelleen kuuma. Vanhemmat tästä vielä jatko takasin kotiin,mahtaa olla nekin poikki, kun itsekkin tuntee tänään eilen retkeilleensä.Mutta kiva päivä, kaikinpuolin. Koirakin oli viettämässä päivää Päivillä , ja pääsi siellä tutustuun toiseen koiraan, ja voi vitsit, poniiiiiin !! Päivi pisti ihania kuvia tuleen ja siis mieli oli varsin hyvä. Ja koira oli raato tullessaan takas kotiin, ei sillä että olis huonossa hapessa ollu, vaan oli ilmeisestikki kirmannu laitumilla mielinmäärin. Eilinen päivä siis kyllä on selkeesti plussalla.

Tänään sitten on sunnuntai, ja huomenna muuten tulee kuivuri takas kotiin. Soittivat jo perjantaina, että koekuivauksia on tehty, ja pitäs toimia. No,nähtäväks jää. Hirveesti siis pitäs tänään vissiin tehdä pyykkiä, että sais sitten huomenna koko päivän kuivailla ja katella että toimiiko. No... eiköhän niitä tosta kerry, ilman että sen ihmeemmin alkaa edes niitä tekemällä tekeen. Niin ja joo.. Isälle annoin eilen mukaan Kaapon kehyksen. Se kun pääsi tippumaan tässä jo jokin aika sitten, ja halkes, niin tuli mieleen että jospa iskä sais sen liimailtuu kuntoon. Iskät osaa aina, niin pakkohan se on kokeilla.En millään haluais kuvaa vaihtaa toiseen kehykseen, kun oon tuohon enkelikehykseen niin tykästynyt, ja tottunut.Toivottavasti tulee siis kuntoon..

Eilen ajattelin, että pitäs saada Kaapon kaappi siirrettyy johkin muualle, se kun on ollut tuossa eteisessä kun meillä on niin vähän tilaa, ja tuntuu että se on tosi tosi ahdas.. Mutta mihin senkään sitten pistää. Kaappi tilaakin tarvis tosiaan, mutta edelleen sielllä on Kaapon vaatteet ja tavarat. En osaa niitä sieltä pois ottaa, vaikka tiedostankin, että ne vois hyvin laittaa säilytykseen jonnekkin muuallekkin. Mutta... No. Jääköön odotteleen otollisempaa hetkeen.Enpä siis lähe kaappiakaan raahamaan mihinkään suuntaan.Ja.. ompahan vähemmän siivottavaa kun on enempi lattiantäytettä? :)

Eilen muuten tossa matkanvarrella huomattiin että suuriosa koivuista on alkanu kellertään. Äiti meinas, että tulisko aikainen talvi? No,talvee en niin kaipaile, mutta syksy ois ihan kiva. Koskaanha ei kai oo tyytyväinen siihe mitä on, koska syksyllä taas manaan täällä kurasta koiraa, ja sitä kun ulkona on jo viilee..Mutta sellasta se vaan on. Mutta, on se vaan melkosta kun saa kaivaa villasukat ja kynttilät esille. Niin, ja .. ajatella.Ei siihen jouluunkaan enään niin kauaa ole. Joku multa kysyi, että eikö mua ahdista ensjoulu, kun tulee Kaapon synttärit ja kaikki... Mutta ei kai mua ahdista. En ainakaan vielä usko niin. On hyvä syy mennä haudalle, ja toki sitä tulee miettineeks,miten kaiken piti olla toisin. Mutta ainakin tän joulun pelastaa se, että pojat on meillä, ja siis otuhua varmasti riittää. Mutta ehkä sitten lähempänä mietiskellään sitä lisää.. Vaikka oonkin tässä muutaman kerran kuunnellu Loirin tontun, ihan vaan kun se on sattunu soimaan taukoomatta päässä-. :)

Mutta ei siinä taas sen kummallisempaa.Ei meillä niin täällä tälleen mitään tapahdu, ellei mikään mee rikki :D 

Kaapomaisiin tunnelmiin, 
Kettu kuittaa.

Torstai on toivoa täynnä?

Oon tänään enemmän ja vähemmän miettiny sitä, että kuka oikeesti on ystävä ja kuka ei. Vähemmän on niitä, ketkä oikeesti on, siihen tulokseen tulin. Sen enempää asiaa avaamatta on pakko todeta, että kun ite koittaa aina auttaa ja antaa, sen mitä pienestä pystyy, ois oikeesti mukava, että nää " oon sun tukena aina" - osastot, joskus tosiaan ois olemassa kun niitä tarvii. On vissiin aika siis oikeesti karsii sitäki vähää listaa, mitä on ystävinään pitäny, ja lopettaa yks puolinen hyväntekeväisyys. Kyllä niin taas potuttaa.

Mun ystävä ( Joo, oikee sellanen ), vihjas eilen,että blogia vois päivitellä vähän useemmin. Tokasin siihen että ei oo asiaa, tai että kyllä asiaa on,mutta sopiiko se sitten Kaapon nimen alle, se on toinen juttu. Toisaalta, eihän mun koskaan tästä pitänyt edes tehdä millään tapaa pelkkää surun ja kuoleman blogia. Lähinnä olikin tarkoitus jakaa ja pohtii omaa arkee, ja sitähän tää on melko pitkälti siis ollutkin. Vanishin tahratestin tosin jätin tänne postaamatta. :D Se jotenkin meni sit jo ehkä aiheen ohitte. Taino, menikö? 

Viimeaikoina on tullut istuskeltuu koneella enemmän ja vähemmän. Ja kun nyt löysin ton ylläolevan kuvan, niin syykin on hyvin yksiselitteinen.Ystävät on koneella :) No, joo.. oon mä toki uutisiakin, ja siis seurannut uuden pikkuprinssin matkaa elämään. Mlekosen jännää, toi kuninkaallisten tulo maailmaan.. Mutta tervetullutta vaihtelua oli tollistella vuorokausi livekamerasta sairaalanovia ( juuri muuta kun ei siis näkyny ), kuin se että ois tuijotellu kotona seinään. Tai niin mä ainakin itelleni tässä kovin koitan vakuutella. Mutta pisteet kyllä Katelle ja Willikselle ,tarvii sanoa että harvinaisen helposti seurattavia ihmisiä, ei sen kummemmin oo kruunu noussu päälakeen kiinni.

Mutta niin,viikossa on kerenny tapahtuun paljon. Eilen meille tuli testaukseen lahjotettavana saatu tiskikone,toimii ja pelittää ainakin vielä toistaiseksi. Paria päivää ennen, meni rikki pleystation. Miks köyhällä ihmisellä hajoo aina kaikki, järjestäin kalliimmasta päästä? No, korjaaja onneks löytyi netin ihmeellisestä maailmasta, joskaan sekään ei sujunu ongelmitta, tietenkään. Hinta nousikin tuplaan, vaikka sellaisesta ei puhetta ollutkaan. No, halpa hinta silti, mutta kun rahaa millä mällätä ei juurikaan ole, niin kyllä pisti pientä ihmistä sekin potuttaan.Pääasia kuitenkin kai on se, että vehje taas toimii ja pelittää ja odottaa lapsia saapuvaksi kotiin. Vastahan tässä on hajonnu tietokoneet, kuivurit sun muut..Mistä muuten tuli mieleen,että kuivuristakaan ei ole kuulunut. Isäntä soitteli sen perää maanantaina, ja luvattiin soitella takasinpäin, mutta vielä ei ole soittoa kuulunut. osissa oli kuulemma yhäedelleen. Että sillälailla. Kai se tulee päivää takuun umpeutumisen jälkeen, ja leviää käsiin. Pessimisti ei pety? Eikös sitä sillain tupata sanoon.

Kaapon haudalla ei oo menty vieläkään käymään, tänään vois olla siihen hyvä päivä kun luvattua hellettä ei tullut. Onneks. Hanna oli nähnyt musta unta... Olin ollut ultrattavana ja siis raskaana.. Hannan poika Roni syntyi samana päivänä kun Kaapo, ja jo istuu, ja seisoo ilman tukea.Jösses.. Kaapokin siis vois kohta jo lähtee käveleen.Vaikeeta hahmottaa ja kuvitella, miten aika oikeasti on ees kulunut.Mutta mitä uniin tulee, olen itsekin nähnyt mitä ihmeellisimpiä unia.. Milloin olen matkalla, ja milloin raskaana.Vauva-unia on kateltu P A L J O N ! Kai se on joku alintajunta mikä jauhaa sitä, mitä ite ei jaksa päivisin jauhaa. Mene ja tiedä.

Matka hei lähestyy... kohta ollaan meinaan jo elokuun puolella.IHANAAAAAA !! Me ollaan vissiin mun vahempien kanssa menossa viikonloppuna poriin kierteleen kauppoja ja kirppareita ja äiti sano että voisivat tuoda matkalaukkua jo sitten valmiiksi.Mä saan siis kohta pakata ensimmäisen kerran.. jotta voin purkaa ja pakata uusiks vähintään sen kerran viikossa.Nanan kanssa eilen googlailtiin hotellia ja huomattiin että pihassa on kiva pieni leikkipuisto, pienimmälle matkaseuralaiselle. Ja voihan sitä toki ittekki mennä liukumäkeen, jos tuolla muualla maailmassa ne ois vähän leveemmät, ettei persaus jää kii, buahahahahahhah !!!

No mutta ei.. tällästä täällä. Ei mitään ihmeellistä eikä suurta.Ja pakollinen sää tiedotekki tuli jo pisteltyy, melkosen harmaata, vaikka eilen olikin taas sitten jo ihan törkeeeeen kuuma päivä!

Mutta.. Sellasta.

Kettu kuittaa.

43 päivää

Päivä 43. Eilen siis ja täti kurvas kylään. Nyt täytyy sanoa, että johan helpotti. Ainainen, jokapäiväinen testiin pissiminen ja tiesmissä valossa kääntyely ja katselu jätti melki jo silmät kieroon. Kerkesin tilaan netistä jo kasan uusia testejä, mutta jääpähän vastaisuudelle odottelemaan. Kierto siis alkaa heitteleen taas melkosta häränpyllyä.. Jos laskee keskiarvoo, niin seuraava ois 37 päivää, ja täti kerkeis kurvaan pois just ennen turkin matkaa. No, nähtäväks jää... Ja tällä tuurillahan sen jo tietää. Mutta annan mahdollisuuden kuitenkin myös positiivisemmalle ajatukselle.

Ulkona sataa, ihanaa. Lähes syksyinen keli.. Piti tupakallakin käydä iha takki päällä. Parhautta. 

Tänään on sitten taas perjantai, ja tarvii todeta että kaks viikkoo kulu taas melkosen nopeeta. Kerettiin käymään ideparkissakin, mummuilemassa,ja Nanailemassa. Paljon on muute keretty, mattopyykillekkin jopa, ja se vasta on jotain se. Pojilla alkaa tänään siis iskäviikot ja me jäädään seuraileen pölyn ja koiran karvojen laskeutumista. Siivota siis pitäs urakalla, jotta voi huomenna todeta,että siitä ei ainakaan pölyn kannalta ollut mitään sen suurempaa hyötyä.

Hiuksetkin sitten tosiaan on lyhyet. Ja pakko kyllä sanoo, että tykkään kovinkin. On ne joskus ennenkin ollut,samasta syystä, että saan oman värini takaisin,ja siinä se nyt sitta on. Ei niin minkäänvärinen, mutta ainakin tervettä hiusta ja kaukana mustasta. Kauheen nopeesti toi kasvaa.. Kuvaan toki tallentu sitten rillienkin rajat.. Millaset mahtavat olla turkin reissun jälkeen? Jäänee nähtäväks. Mutta pakko vielä hehkuttaa helpoutta. Kun usein pesee, föönaa, levittää sitäsuntätä- tököttii, ja suoristelee ja taas suihkuttaa pullollisen lakkaa, nyt ei tarvii kun nousta sängystä ja olla. Sama pätee tietty pesemiseen, ja täähän kuivuukin ihan itellään jo muutamassa minuutissa. TYKKKKKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄN !!!!

Mutta tänään siis alkaa taas hiljaiselo. Sarjojen tuijotusta ja petivaatteiden vaihtoo luvassa.Niitäkin saa ny peseskellä monessa osassa, kun se kuivurikin on edelleen maailmalla.Saa nähä jääkö sille tielleen, toivoa sopii että ei. Pitänee soitella perään jos ei ala kuuluun..

Viikonloppuna ois sitte tarkotus mennä sinne hautausmaallekki, kattoon mikä on lyhdyn tilanne, onko vielä tallessa. Kohtahan saakin jo alkaa iltasinki viemää kynttilää kun illat alkaa pimeneen, parhautta.. pimenevät illat. Hautausmaassa ny ei oo mitään parhautta, ettei kukaan nyt vaan käsitä väärin.
Mutta niin.. Menkat on täällä, ja kaikki on siis suhtkoht normaalilla telalla.

Mukavaa Viikonloppua !  

Kettu kuittaa.