Teetä ja sympatiaa..

Uus viikko, uudet kujeet..

Ihanan mukava ja lepposa päivä oli sitten koko eilinen. Myöhään meni, mutta haitanneeko tuo, pölypallot kyllä joutaa kotona odotteleen :)

Käytiin siskolla, ja olipas niin kiva nähdä. Tajuttiin kumpikin että on kauheesti aikaa kun on nähty. Sisko päivitteli mun hiusten kasvua, ja kun mainitsin, että ei vaan o nähty, niin sekin muisti,että on kulunut jo ihan liian pitkä tovi edelliskerratsa. Mutta tästä tsempataan, ja poiketaan varmasti kyllä useammin ! Oli mukavaa juoda kahvia, ja mutustaa muutama fanipala ;) Sisko tosin purnas kun vein herkkuja kun koitta alaihduttaa ( mokomakin luuviulu ) , mutta sanoin että suotakoon anteeksi pieni hyvä, suuressa pahassa maailmassa. 

Laihdutuksesta puheenollen.. Olen itsekin alkanut liikkumaan, toiveena olisi, että liikaliha sulais ees vähitellen. Laihaahan musta ei ikinä saa.. ne on ne isot luut ... ;) Mutta Kaapon kuoleman jälkeen, paino on pudonnut kuin itsestään. Surulla on mun tapauksessa tapana sulattaa läskiä. Sain eilen äidiltäni mukaani valokuvan, joka otettiin jouluaattona Kaapon haudalla..Siitä huomaan vasta itsekin,kuinka farkut on jäänyt isoiksi ja suorastaan lököttää. Ei niin kaunista, mutta muuten hyvä kuva minusta, kun ajattelee millaisia ne yleensä ottaen on :) Ei oikein ruoka maita, paitsi nyt liikkumisen myötä on alkanut tekemään mieli kaikkea terveellistä.  Tänään raahasin mieheni mukaan kävelylle. Mukavaa kun on seuraa, toki hänen kävelytahtinsa on vielä nopeampi kuin minun, mutta eipä se liiemmin haitannut. Mukavaa kun toinen tsemppaa, kun itsellä meinaa panokset loppua. Tunti meni kuin siivillä raittiissa ilmassa. Ja vaikka lähteminen on aina vaikeaa, kyllä on kovin palkitsevaa kun saa itsestään irti. Ihmeitähän en ole odottanut elämässäni enään vuosiin, mutta jos pikkuhiljaa,oman mielenkiinnon mukaan..Saa ainakin happea, jos ei muuta :) 
Keskimmäinen poikanikin nähtiin, Jesse. Jesse oli välitunnilla ja juoksikin heti kysymään meidät nähdessään ,että montako yötä vielä on, kun tulevat keille! Neljä.. NELJÄ ja saan lapset taas kotiin :)

Tän päivän ohjelmassa on ruoan laittamista, ja lastenvaatteiden setvimistä. Siskoni, jolla on vuoden vanhemmat kaksoset kuin minun vanhin poikani, antoi meille kauhian kasan vaatetta matkaan. Tarvii siis tutkia mitä pussista löytyy ja raivata kaappiin tilaa. Muksaa :) Huomenna onkin ajatuksissa viedä Kaapolle kynttilä.. Mielessä on joka päivä, vaikka ei joka päivä käykkään. Äiskän pikkumies <3

Mutta tällästä tänään.. Uuteen viikkoon hyvillä mielin.. Jos nyt hetki teetä, ja sympatiaa ja jalat kohti kattoa <3

Mukavaa viikkoa myös sulle!

" Onnen kyyneleet "

Sunnuntai...

Oli muuten melko väsynyt herätys, kun kello soi pitkästä aikaa kahdeksalta. Tämä siitä syystä että isäntä lähti luistelemaan poikien, ja poikieni isän kanssa. Ihan jo muodostunut perinteeksi asti, näin sunnuntai aamuisin.
Tästä motivoituneena päätin itsekin kerätä luuni ja lähteä lenkille. Olin muuten eilenkin ( kun mies oli pelaamassa jääkiekkoa ) Se on jännä, miten sitä huomaa käyvänsä keskustelua itsensä kanssa, menen,en mene,menen.. ja vaikka intoa on kuinka ja paljon, se vaatteiden pukeminen tuntuu niin työläältä. Mutta kyllä muuten hävis väsymys, ja tilalle tuli hyvä mieli ja jopa tunnen oloni varsin virkeäksi. Hyväksi keinoksi olen todennut Mp3 soittimen, jonka poika sai joulupukilta, vähän salakavalasti sinne latasin omat musiikkini, ja kuljetan sitä taskussani mukana. IHANAAAAAAA... Totesin, että Cheekin ja Sami Saaren yhteinen kappale " onnen kyyneleet " on muuten varsin hyvä versio. Tulin kovastikkin hyvälle mielelle !! Tosin.. kanssa ulkoilijoita hivenen käy sääliksi, nimittäin illallakin havahduin siihen,että kävelin suorastaan hyppimällä,musiikin tahdissa! Mutta who cares? 

Note to myself: Lenkille anivarhain siis jatkossakin !!

Tänään on luvassa vielä paljon muksaa puuhaa. Istun tässä hiusväri päässä, ja totesin,kuten jo pelkäsinkin, että yksi purkki väriä,ei enään tähän piiskaan riitä millääntavalla. Hiusket venähtänyt sen verta edelliskerrasta. Mutta.. Toki pieneksi ensiavuksi hyvä.

Kun Mies tulee luistelemasta, on tarkoitus lähteä kohti Valkeakoskea. Lupasimme ennen vanhemmilleni menoa, poiketa myös yhdellä siskoistani, sillä havahduin eilen, että emme ole nähneet reiluun vuoteen o.O .. kokonainen raskauskin kerkesi olla välissä. Ei ole saanut aikaseks, eikä mukamas ole kerennyt.. vaikka hän asuukin lähellä vanhempiani. Kyllä nyt täytyy tsempata !! Mutta tosiasia on se, että täältä kun lähtee, taittuu matkaan jo oiva siivu päivästä, ja jos on monta paikkaa missä kyläillä, ei kerkeä vaihtaan kunnolla edes kuulumisia. Mutta tänään, jos kerkeis edes kupillisin kahvia juoda, ja nähdä samalla kummipoikaa :) Ei siis mikään pöllömpi päivä tulossa!

Viime yönä näin muuten taas unta Kaaposta. Olen muutaman kerran nähnyt. Alkuun hieman jopa pelkäsin, että Kaapo tulisi painajaisiin, mutta aina nuo unet ovat olleet kovin lämpöisiä, eikä ollenkaan ahdistavia. Niissä Kaapo on aina elossa. Jotenkin hassulla tavalla mukavaa touhuta unissa hänen kanssaan.. sillä tavalla tuntuu, ettei olekaan jäänyt ihan kaikesta kuitenkaan paitsi.. Toki se ei näin ole, mutta itseään on mukava huijata sillä tavalla :)

Mutta.. eikai sitä auta kun mennä väriä liruttamaan viemäriin, ja jos imurilla sutasis isoimmat pölytollot, että ois mukavampi tulla illalla kotiin :)

Ihanaa sunnuntaita myös sulle <3

Cheek ja Sami Saari " Onnen kyyneleet "