Pyhäinpäivänä käytiin Kaapon haudalla koko perheen voimin viemässä kynttilä, ja saatiin kaatamalla vettä niskaan..Liekö sitten merkki Kaapolta?
Koulussa menee kaikki päivät ja lastenkin osalta on tullu muutosten tuulet.. Isä tekee vuorotyötä mikä sitten sekoitti tämän kauan hyvin toimineen 2 viikkosysteemin. Nyt sitten ollaan suunniteltu viikkoja uusiksi, ja sen lisäks että tuntuu että päiväkoti on iha sekasin, tuntuu että ittekkin on vielä ulkona kun lintulauta kun miettii että mitä, ja koska .. No mutta kai se tästä vielä aukenee kunhan saadaan kunnolla rullaamaan.
Koulussa alkaa oleen tiivis tahti, ei niinkään tuntien suhteen mutta tehtäviä alkaa kasaantuun, ja ensimmäiset tentitkin on jo tällä viikolla. Siitä se sitten siis lähtee. Viimeisetään ensiviikolla pitäisi selvitä työharjoittelupaikka päiväkodissa, missä, se on vielä auki.. Tammikuussa sitten siis ollaan tarhantätejä.. Mutta kuten sanottu, tuntuu että joka sormelle on tekemistä, ja kotona ei kerkee muuta kuin käydä tajuamassa että päivä on ohitse. Ei sillä että valittaisin, mukavaa vaihteluahan se on, mutta väsyttää. Voi että että väsyttää!!
Jännityksellä odottelen miten menkat mahtaa mennä.. Tosiaan loisti 3kk poissaolollaan, joten miten mahtaa asettua ja asettuuko ollenkaan. Kovin moni on viimeaikoina kysellyt perheenlisäyksestä, ja mitäpä siihen sitten osaisi oikeastaan edes vastata? Ensikuussa tulee vasta ( jo ) vuosi Kaapon syntymästä ja kuolemasta ja niin.. jo.. vasta.. En oikein tiedä että kumpaa se on. Toisaalta se on jo, koska tuntuu että siitä on kulunnut jo vuosia, toisaalta se on vasta, koska edelleenkin mietin olenko edes tajunnut kokoasiaa. Oli miten oli, asia on kuitenkin hyvin läsnä nyt päivittäin, enemmissä määrin kun päivät ja ajat lähenee.. Mahtaako se olla tälläistä joka vuosi tässä marraskuussa.. onko lokakuukin aina samanlainen? osastoa että kohta lähestyy päivät? Mene ja tiedä..
Mutta sellasta meillä. Samanlaista.. arkea. Sadetta ja pimeetä, mutta toisaalta, eteenpäinkin on taas menty.
Kettu kuittaa.
