perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantai..



Joo o.. Taukoo on vedelty viikko. Eivaan o kyenny eikä pystyny.Väsymys on ihan huipussaan, ja jos en söisi pillereitä voisin lähes vannoa että olen raskaana. Järkyttävää.Hereillä ei oiken ahdo pysyä, eikä olo mtenkaan järin häävi ole ollut.
Eäinsirkusta pyöritellään yhä edelleen, alkaa ehkä hivenen jo huumorintaju loppua, sillä paikat alkaa rapistua suunnilleen käsiin. Vessanmatto on menetetty, samoin jalkalamppu, keittiönverhot, puhumattakaan hermoista, tai  pikkuautoista. Ei muuten jaksa enää oikeen naurattaa.Itsekin kun on puoli unessa kokoajan niin pinna tuntuu kiristyvän kyllä ihan äärimmilleen. Eilisen päivän kruunas se,että pojan tietokoneeseen on hyökätty, ja se on täynnä viruksia, dieselvero tupsahti postiluukusta, kainalossaan sähkölasku.. Mutta näin sentäs hetkise Terhiä, edelliskerrasta onkin mennyt jo muutama tovi, ollaan kumpikin vähän nyt hitaammalla moodila vissiin.

Lapset lähtee tänään illalla isälleen.Jesse onneks selätti kuumeen ja on ollut reippaana kolussa ja reneissä koko viikon.. Pikkumieskin toi kerhosta tekemänsä linnupöntön, ja koulusta tuli hienoja rairuoho-asetelmia. Se on siis viralisesti nyt pääsiäinen. Toivottavasti tämä päivä ei ole nimensä mukaisesti pitkä perjantai.



Millaisia pääsiäissuunnitelmia sulla on? Meillä on edessä keittiön lattian korjausta, kaiken muun ohella. Kissat kaato täyden perunakattilan lattiale, ja naps vaan nousi laminaatti ylös. Sitä on ohjelmassa siis heti pääsiäisen jälkeen, ja huomenna suunnataan sitten pirkanmaalle vanhempia moikkaamaan.Niin, ja jostain pitäs löyty virtaa että sais riivittyy huushollin kasaan. Ikkunatkin muuten pitäs pestä. Kyllä sitä hommaa riittää.
Äitiyslomakin sitten loppu maanantaina. Ilmottauduin tunnollisesti heti työkkäriin netin kautta, ja ens viikolla pitäs sitten mennä naamaansa näyttään itse virastoon.  Aion kyllä kertoa Kaaposta, ja väsymyksestä, vaikka tuskin sitä työtä muutenkaan heti on saatavilla nenän alla.



Viikko on muuten mennyt suht kivuttomasti. Suurempia kohtauksia poikien kanssa ei oo tullu, ainoo mikä on kokoajan läsnä on tää jumalaton väsymys.Illllakin olin siiten nukahtanut minimiehen kanssa päivävaatteet päällä yöunilleni.. Mahtavaa,etten sanois.Hiukset jatkaa putoomistaan, ehkä kuitenkin hieman on jo hilliintynyt sekin, tai sitten se on vain toiveajattelua. Nenä on kuin tukossa kokoajan,vaikka nuhaa ei olekkaan.. Kyllä, kaikkea on ilmassa. Oikeastaan ihan perseestä. Tulee heti ahdistus kun ajattelee raskauden häviävän pientä mahdollisuutta. Koska vastahan Kaapostakin on se   4 kk kohta täynnä.. Kohtu on varmasti vielä toipumassa, ja muutenkin. Ajatuksena tällähetkellä aika karmiva.. Joten ei auta kun vain olla ajattelematta, mitä lie kevät väsymystä mahtaa olla tämäkin.



Mämmiä alituiseen kerjäävä koira, on vissiin tänään sitten vaihtamassa maisemaa. Ihanaa kun on viihtynyt, mutta kyllä nyt tuntuu että itse vois istuu päivän hiljasessa ja pimeessä huoneessa ja ihan vaan hengitellä ja nauttia hiljasuudesta. No, sehän ei vissiin ole mahdollista kuin ajatuksen tasolla, koska kissat ja isäntä on kotona kuitenkin. Mutta aavaillehan aina saa.

Nyt ootellaan että lapset heräilee, ja jos sitten pikkuhiljaa vaikka koitais vähän kerrallaan siivota. Berocca on muuten kanssa hankintalistalla, sekin on hyväks koettu ja todettu. Sit ootellaan Topin noutajia, ja koitetaan rauhotella kissat .. Niin, ja sitten vissiin kans pitäs katella poikien miljoonat tavaratkin jo taas valmiiks. Kyllä se kaks viikkoo meni sitten tas hurjan nopeesti.
Mutta hei..

Oikeen ihanaa pääsiäisen aikaa.. Älkääkä tukehtu suklaamuniin :)

Pääsiäiskettu kuittaa.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kaapo ♥




Lähettelen tämän päivän Sydämenmuotoisia onnen kuiskauksia pienimmälle miehelle, omalle nimpparien TaivaanSankarille ♥ 

Kaapo 24.3.2013 ♥ Taivaanrannan maalari ♥


Kettu kuittaa.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lauantai ois taasen.Päivät juoksee eikä oikeen oo saanu mitän aikaseks. Eilinen meni kovin nopeesti kun vanhukset oli käymässä, ja saatiin kuin saatiinkin niiden tietokone ajantasalle. Samalla isä asensi autoon lämppärin joten kyllä taas kelpaa pakkasten jyllätä. Mur, koska ne loppuu?

Ajattelin ruveta lukeen pottereita.. Jos tulis vähän vähempi istuttuu koneen vieressä.Huomaa että alkaa käymään hartioihin, tää alituinen ruudun tuijottelu. No, puoliks suunniteltu, on jo melkein tehty, eikun miten se meni?

Koira ja kissat jatkaa rosvo ja poliisi leikkiä, onneks ei sen suurempii haavereita oo sattunut.Tavarat ja öly tosin vaan pöllyää. Eilen tuli puheeks äitin kanssa ikkunoiden pesu kun aurinko paisto ja hyvä kun ulos edes näki.. Äiti tokas että ens viikoks on luvattu jo lauhempaa,jotta josko sitä sillon sitten pesasis. Äiti ja isä toi hautakynttilänkin, lupasin viedä huomenna sitten Kaapolle, nimppareiksi sellaisenkin.Pitänee mennä illasta, että kynttilä vielä näkyy jonnekkin, kun on sen verran alanut jo päivä pidentyyn. Kaapo olikin unessa taas viimeyönä, mutten yhtään muista miten, tai millä tavalla.Edelleenkään uni ei ollut ahdistaa.. Ei oo koskaan ollut.
Menkkoja ei kuulu edelleenkään, äitikin jo väläytti raskauen mahdollisuutta, mutta eipä se varmastikkaan sitä ole.. Sekasin mitä sekasin.

Muuten menee tasaseen.. Mitä ny jokasella on jonkinsortin köhää ja flunssaa. Kai sekin kuuluu alkavaan kevääseen. Hiustenlähdöstä kun mainitsin äiteelle, käski se mun syyä jotain vitamiineja. Niin, kai sitä tarvis kun vaan muistais. Tuntuu noissa ellereissäkin olevan jo haastetta muistaa ottaa..



Nukuttaa taas ylenmäärin.. 
Isäntä tossa kyseli että jos mentäs pääsiäiseks kahdestaan mökille.. Puuuuh. Miten nyt ei ollenkaan huvita. Keskelle ei mitän.. Samaa seinää sitä voi kotonakin kattella vissiin. Tai ei samaa seinää ,mutta seinää kuitenkin. Ajatus toki on varsin kiva, jotenkin vaan on energia taso niin nollissa ettei oikeen jaksa sen kummemmin innostuu mistään sen ihmeellisemmästä. Ja kotona tarvis muuten tehdä oikeen suursivous. Järkkyy töhkää tuntuu olevan joka puolella, ja jokaisessa nurkassa. Koskaan ei pitäs päivän valossa kattella niihin pienimpiin nurkkiin ja rakoihin, järkkyy likaa siis tunkee mitä ihmeellisempiin väleihin.

Huomenna on sitten luvassa siellä hautausmaalla käyntiä ja jos vaikka porukalla jo pääsis ihan ulkoileenkin.. Niin, ja Potterit, ne mä alotan kyllä vaikka mikä tulis ja olis.

Mutta sen suuremmitta hölinöittä, kun ei tässä oikeen mitään sen ihmeempää mölistävää ooo, niin taidanpa koittaa siirtää itteeni päivä asentoon ja korjailla tavaroita kulkureiteiltä. Muuten.. Kauhee himo saada hirveesti uusia viherkasveja.. Äiti toi eilen Kaapon pöydälle keltaisen tulilatvan, ja vitsit se on kyllä tosi pirtee :) Siitä se ajatus sitten lähti, että pitäs kyllä saada kukkasii ymprärille, ne jotenkin aina piristää .

Mutta muksaa viikonlopun jatkoa!

Ketuu kuittaa.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Hiukset lähtee järki mukanaan



Leivonta-blogii pukkaa.. Vois ainakin kuvitella. Tuli taas pideltyy pieni tauko,ei vaan siis jaksanu. Mutta nyt taas suihkun raikkaana alkaa elämä ehkä voittaan.
Tänään  tuli oikeen shokki täräytys kun isä soitti että ovat tulossa käymään, pitää kuulemma konetta päivitellä. Joten äkkii siis vaan siivoon ja tekeen mokkapaloja. Mokkiksia onkin tullu tehtyy vasta vissiin viitenä päivänä, alkaa ehkä hivenen tuleen jo korvista, mutta nyt on löytynyt sellainen ohje joka on siis paras kaikista varmaan tuhannesta kokeilusta. Niitä siis tuli tehtyy ja onnistu, joten nyt voi isä ja äiti tulla. Äiti puhelimessa tokas, että ei heitä varten tarvii siiovta.. Nauroin sisäisesti kuollakseni. Joo ei varmaan.. Äiti ei ihan tienny mistä puhui :)

Eilen illalla tehtiin myös isoja porkkanasämpylöitä, ja useita oheita kokeilleena voin taas sanoa tällähetkellä löytäneeni sen parhaan, ja ne ei ees palanu, kiitos uuden uunin ! Ehkä sitä on sillä alkanutki enempi touhuaan leipomisien kanssa. Edellispäivänä tuli nimittäin tehtyy muffinsseja, mokkis kuorrutteella, hyvin onnistu nekin.


Mutta jotta ei ois pelkkää ruusuilla tanssimista, niin taas totesin että hiukset tippuu päästä oikeen urakalla. Tätä on nyt olu jo jonkin aikaa, ja oonkin sitten varonu tekemästä niille yhtään mitään ylimäärästä. Ajattelin että se on toi saapuva kevät mikä tän tekee,kunnes tajusin että sehän voi johtua myös synnytyksestä. Keskimmäisen kanssahan multa lähti ohimot ihan kaljuiksi. Joten siis kysynpähän vaan että eikö ny perkele ois ees hiuksiin voinu olla kajoomatta, kun lapsiki jo vietiin??? Ois ny ees tukka voinu jäädä päähän. Huoh. Liekö alkaa jotkut hormoonit tasottuun, johtuisko sitten siitä sekin että menkkoja ei kuulunu eikä näkyny.. Ne passas, ja jätti siis välistä kylmän rauhallisesti. inhottavaa kun hiukset lähtee. Harja ja viemäri on tukkeessa, ja vaatteissa roikkuu joka puolella mustia pitkiä loiroja.. Viehättävää,sanoisin.

Mutta että perstaissa mennään taas. Mininen mies on kerhossa ja me tollistellaan maailman menoo kotona. Elukat painaa katon ja lattian välii ja tuhoiltakaan toki ei olla vältytty, miks edes kuvittelin moista? =D
Juttelin eilen Mian kanssa, joka on lueskellut blogiani, ja jonka uutta blogia pääsin minäkin lueskelemaan..Mia kirjoittaa nuoren naisen elämästä, eikä siis millään tavalla liity kohtukuolemaan. Onneksi näin, jos voi sanoa.Mialle totesinkin että mun Kaapo, on pikkasen päässyt rönsyilemään pelkästään kohtukuolemasta. Toisaalta.. eihän sitä pelkään kuolemaan voi edes jäädä kiinni. Toivottavasti siis ketään eikä kukaan pahoita mieltään.. Vaikka asia rönsyileekin ikävästä hiustenlähtöön.. Kaapo on kuitenkin kaikessa touhussa mukana, ja ymmärtänee nämä muutkin rönsyilyt.. Elämää ja toipumista kai sekin on, ainakin minun kohdallani. Mia kirjoittaa hienosti päiväkirja malliin.. Itselläkin vähän tuntuu samaa kaavaa menevän. Mian Blogiin pääsee muutes kurkkaamaan  tästä ! 

Mitäs sitä sitten.. Viikonloppu vissiin jatkaa tututtua kaavaa tosin jääkiekko on nyt hetken tauolla kun itse pelaaja on ollut kohta viikon kuumeessa. Virus siis jyllää, saa nähdä koska siinä on itsekin. Ehkä sitten kun lapset lähtee taas isälleen. Tunnollinen äitihän sairasaa ns. Lomallaan.
Mistä sitten tulikin mieleen, että äitiysloma jo karjuu loppuaan.Maanantaina vietellään viimeistä päivää, ja sitten saakin marssia lähimpään työkkäriin..selitteleen taas aasta ööhön kaikki mitä on tapahtunut. Toisaalta, pakkohan sitä ei ole selitellä, mutta eipä sitä osaa olla selittämättäkään. Huomaan selittäväni kohtloani ventovieraille ihmisillekin. Miksi? Siihen en sitten kyllä osaakkaan vastata.

Mutta sen suuremmitta puheitta.. Siirrytään viikonlopun viettoon, ja toivotaan että ensiviikolla alkais jo lumetkin sulaan ( hah, niin varmaan ) ! Muksaa viikonloppua, leipokaa hei mokkiksia tai sämpylöitä? :)

Jauhoinen kettu kuittaa.



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Sairastupa kuittaa.



Eilen sitten saapui Herra Topi. Kissat ei oikeen ollu sitä mieltä, etä ois ollu kovinkaan hieno homma. Karvat pystyssä mennään ja hiivitään.Hiukan ajateltiin että mitä mahtaa yöstä tulla mutta hyvinhän se meni kun koira oli meidän kanssa makuuhuoneessa. Eläimellistä menoa on kyllä muuten,etten sanois.
Sairastupa myö laajentaa, koululaiset on kotona parantelemassa, ja kerholaisellakin on tänään vapaapäivä. Huomenna sitten jatkuu sekin operaatio,mikäli ei viirukset päätä toisin. Pakkanen senkun paukkuu,joten sisähommia on luvassa. Toisinsanoen, eilinen siivoaminen oli täysin turhaa,taas näyttää jo samalta, jollei pahemmaltakin, noh.. Elämän pienet ilot, ja silleen.

Menkkoja vaan ei kuulu eikä näy. Piti jo tehdä testikin kun eilen olin tosiaan unessa kokonaisen päivän, mutta negatiivinenhan se oli, minkä nyt jo tiesinkin, mutta tulipahan testattua,Nyt siis vaan odotellaan.. aina ja yhä edelleen. Kai  se kierto vielä joskus menee raiteilleen. 

Tänään pitäis tehä jotain hyvää ja kunnollista ruokaa.Tekee mieli.. peruna ja jotain muuta.. tietäs vaan mitä. Kauheen kiva ois sada jonkunlaista vaihtelua syömisiin, mutta helpommin sanottu kuin tehty sekin.


Onko muuten kukaan ajatellut miten lähellä kesä oikeesti jo on.. Itse tajusin sen aamulla kun katselin kalenteria. Johan se kohta on puut hiirenkorvilla. Tosin, eilen joku setä povas vielä huhtikuussakin lunta. Ei varmaan kyllä tarvii edes sanoa mitä mieltä siitä voi olla. Maailmankirjat vissiin on enempikin sekasin kun säätkin heittää ihan häränpyllyä.

Suunnilleen vuosi sitten tein Kaaposta positiivisen raskaustestin. Niin se aika menee. Tuntuu siltä että sekin olisi ollu vasta hiljattain. Tosin, onhan se kaikki jo ollu suhteellisen kauan ohitsekkin. Elämä on sellainen vekotin, että ihan aina ei kyllä tajua.Samaa aikaa joku asia on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Minkäs sillekään sitten teet.

Eilen söin muuten ensimmäisen pääsiäismunan itse. Kinderin, sen legendaarisen.Mutta eipä se maistunu ollenkaan muuten niin hääville kuin kuvittelin, ei siis tullut kauheeta tarvetta ahmia niitä kilottain, ja repiä auki ylläripylläri rasioita.Tuli muuten taas sellainen samanmoinen leimasin, sen kyllä tosin pistin hyvään jemmaan, sattuneesta syystä..

Kerroinko jo että edellisiltana tehtiin koko porukan voimin lusikkaleipiä, vaikka ulkonäkö oli järin kamala, maku oli kyllä kovinkin loistava. Jostain syystä uunissa piparit levis mokomiks läpysköiks ja näin ollen yksi keksi oli hurjan ison kokoinen.Mutta syötyähän ne tuli, joka ainoa, ja lisääkin olisi vielä mennyt. Meillä vaan oli työvälineenä vääränlainen lusikka, olisi pitänyt olla syvempi, mutta menihän se näinkin. Jos jollain on antaa joku varma ohje,mikä ei koskaan mukamas epäonnistu niin täällä otetaan mieluusti vastaan.. :)

Olen jo kauan suunnitellut uutta tatuointia. Ajattelin ottaa Kaapon jalanjäljen, ja päivämäärän. En vain ole vielä osannut ajatella mihin kohtaan sen saisin mahtumaan.Itsellä on tautointeja enemmän kuin tarpeeksi, ja mm. nilkassa on kaikkien lasten nimikirjaimet. Olenkin yhtenä vaihtoehtona ajatellut että Kaapon jalanjäki sopisi aiheeltaan siis myös sinne. Ei ollenkaan muuten helppoa tämä elo, kun on kaikenlaista mitä pitää päättää :) Noh, tarvinee siis vielä miettiä. Ensin mietin Kaapon muistoksi enkeliä, mutta minulla on jo ennestään muutama enkeli, ja sitten ajatteli, että koska Sairaalassa saatiin hyvin onnistumaan Kaapon jalanjälki, että se olisi mukava, ja sellaista ei ainakaan kenelläkään muulla olisi samanlaista. Eihän kellään toisella ole minun Kaapoanikaan.. Noh, annetaan ajan siis vielä kulua, kyllä se vielä paikkansa varmasti löytää..

Mutta niin.. Se on jo tiistai ja viikko senkun huristaa eteenpäin.. Tänään on siis luvassa sairastupaa, huominen onkin sitten vielä arvoitus.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin.. Tekisköhän mokkapaloja?

Kettu kuittaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Etsitään kadonnutta motivaatioo.


Se on sillälailla että nyt ei oikeen kyllä irtoo. Jotenkin on kovin mollivoittosta tää elo ja oleminen tälälä. Joka aamu sitä toivoo ja kuvittelee heräävänsä taas innostuneena ja innokkaana, uteen päivään mut ei se päivä kyllä ainakaan tänään valjennu yhtään sen auvoisempana. Toki on mukavaa kun pojat on kotona,mutta jostain syystä en saa ittestäni irti yhtikäs mitään. Tyhjää kumisee pää, ja vaikka hommi ois kuinka,ei tee mieli tarttua niihin.

Jesse on viettänyt tänään kotipäivää kuumeilun takia, ja minimies on kerhossa. Piti kovin siivoilla sillä aikaa, mutta mieshän se oli joka heilutti imuria ja moppas, oma takapuoli tuntu kaivautuvan vaan syvemmin sohvaan, ja niin se kolme tuntia onkin taas jo mennyt, ja mininen mies tulee kohta jo kotiin. Millä ilveellä sitä taas taikois eteen sen innostuksen ja äidin joka tekee ja tuusaa, syö salaattia ja ulkoilee? Hakusessa on meinaan ollut taas hetken aikaa, mutta sais kyllä jo palailla se olotila. Turhautuu tässä jo ihan itekkin itteensä. Vai johtuuko tää kaikki jostain hormooneista? Menkkoja ei eelleenkään kuulu eikä näy, ja "jo" kaksi taplettia on uudestakin laatasta syötynä. Kai mun kierto heitti nyt pyyhkeen kehään. Ainahan se on ollut päin persiitä, mutta kai se ny innostu sitten lopulta kokonaan ja heittää kuperkeikkaa oikein kunnolla. Jättää siis toivomisen varaa sekin. Tosin, enmä niitä menkoja iin oottele innolla, mutta olis kiva tietää että missä nyt tälläkertaa on vikaa, vai hypättiinkö nyt vaan sitten ohitte? Kyllä on suorastaan mahtavaa olla nainen.



Tekis mieli suosiolla heitää nekin pillerit mäkeen, ja odotella vaan että ihmeitä tapahtuu. Vaan kun ei tapahdu niin pakko kai se on vaan jatkaa syömistä.

Illalla oli taivaalla sitten revontulia.. Kauheen kirkkaana ne ei näkynyt, mutta sen verta että voi taas sanoa nähneensä. Näkikö niitä joku muukin?

Maaliskuu vetelee loppujaan ja kohta onkin huhtikuu. Se  sitten taas tietää sitä että alkaa synttäreitä tulla joka suunnasta. Omat, miehen, vanhempieni ja kesäkuun alkaessa myös lasten ja sisarten lasten.. Niin se vaan aika kuuluu. Tai, kuluu ja ei kulu, riippuu mistä näkökulmasta katselee.
Onko kukaan miettinyt jo suunnitelmia kesäksi? Itse en osaa suunnitella enään pitkälle. Jotenkin sitä elää aina sen kuluvan päivän ja varovaisesti saattaa ajatella seuraavaa, ja siinäkin rinnalla sitä miettii että mikähän sitten seuraavaksi menee pieleen. Itse tulee mietittyä aina välillä etä mahtaako sitä vielä tän vuoden puolella olla raskaana.. Kauheaa ajatella jotenkin kokoasiaa. Ei siksi, etteikö se olis toivottua, vaan siksi että sekin aika tuntuu niin pitkältä. 9kk.. Sehän on melkein vuosi taas elämästä, ei ehkä minkään vuoksi, tai turhaan. Vaikka kuulostaa kyllä kovin julmalta sanoa että turhaan, koska eikai se sitä ole.. Hetkellisesti vaan tulee oltua elämälle vihainen ja ajateltua, että sekin aika on mennyt ihan ilmaan.. Ihan kun sitä nyt olisi edes parempaa tekemistä ollut alunperinkään.

Illalla katselin säätietoja, ja nekin lupaa vaan jatkuvia pakkasia. Puuh.Mikä kevät ja missä? Auringosta kyllä huomaa, että on kevät, mutta mistään muusta oikeastaan ei. Tai no.. Hiuksia tippuu ja putoilee.. Mokomakin karvanlähtö aika menollaan.. Tai, saattaahan sekin kyllä johtua niistä hormooneista, mene ja tiedä. Mutta nytkun hiukset on mustaT, niin jos ei oteta huomioon kamalaa juurikasvua, ja pitkät niin tuon hiustenlähdön huomaa muuten paljon paremmin kuin aikaisemmin. Olen myös taas muistanut sen, miksi minulla ei hetkeen ole olut pitkiä hiuksia.,Takkuja ja pompuloita ja päivä toisensa jälkeen samalla sötköllä olevia nutturoita ja poninhäntiä. Pitäs panostaa.. Janina Fry, puhu aamulla telkussa siitä, miten ihmisten tulis muistaa että pienikin huoliteltu ulkonäkö riittää.. Hah!! Juu, sehän se.. kuhan vaan jaksas panostaa edes sen verta. Nooh, kai sekin aamu taas tulee, kun tästä koomastaan herää uusiks.

Joo, kyllä se tästä taas, kun hetken oikeen kunnolla rypee ja ruikuttaa. Onkai se pakko olla näitäkin päiviä, että ne sitten vähän paremmat edes jotenkuten erottuis joukosta.

Jos sitä nyt vaikka vaihtas yökkärit päivävaatteisiin ja rikkois vähän kaavaa, verraten edellisiin päiviin. Niin, ja mininen mies tulee kerhosta, ja koirakin tulee aiheuttaan kaaosta ja pahennusta kissojen kanssa.. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.. 

Jotta ei siinä sitten muutaku ku että heissulivei, Nautihan uudesta alkaneesta viikosta, ja lähetä mulle energiaa ja touhotus-voimia :)

Kettu kuittaa.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Pääsiäismunia ja pinkkiä teippiä!



Nonnnni...
Jos välillä vähän fonttia uusii ni on mukamas parempi mieli. 
Se ois sunnuntai aamu ja kauhee pakkanen jälleen kerran. Kello ei oo vielä edes yhdeksää ja meillä on jo sirkus käynnissä - luonnollisesti.isommat pojat heräili itekseen jo seiskalta mutta me toiset siten kiritiin perässä kahdeksan pintaan. Onneks tuli mentyy suht ajoissa taas illalla maaten. Joka toisella vuotaa räkä ja on kurkku kipeenä.. Isännällä on huuli halki. Ei siks että mulla ois kiehahtanu, vaan sai köniinsä eilisessä jääkiekossa. Onse .. !!  Nooh, hengis kaikki, ollaan siit tyytyväisii.

Eilen kerettiin vaikka ja mitä kun aamukin alko niin aikasin. Tosin päiväkin kyllä tuntu melkosen pitkältä.. Ostettiin poikien ja isännän mailaan erkkaria, ja koska mä sain valita värin, niin otin pinkkiä ( muahahaah ), ja niin sillä sitten intoutui 3.vuotiaskin teippaamaan omaa mailaansa. Mitä isot edellä, sitä siis pienetkin perässä :) Mailasta tuli kyllä hieno, en ois osannu ittekkä yhtä hyvin.. Teippi tosin kyllä oli mailassa väärinpäin, mutta mitäs pienistä ku ei pienetkää isoista.
Sitten sain ajeltua hiukset, isännältä ja kahdelta nuorimmalta.. Vielä ois esikko, jonka hiuksiin ei juurikaan koskaan saa koskea.Mut vielä mää meinasin sen taivutella.. Mörkötukka ku alkaa taas muistutella itestään. No, onhan tässä vielä aikaa, ennenkuin isälleen menevät.

Eilen illalla kysyi Jesse taas, että äiti, miks Kaapo kuoli. Koska en itsekään tiedä, niin v astasin taas, kuten monesti aikaisemminkin että en tiedä, eikä mitään syytä löytynyt. Jesse hetken katseli Kaapon kuvaa ja totes, että ehkä se sitten oli mahassa vaan jotenkin väärinpäin. Jotenkin ihanasti ajateltu, lapsi kun kykenee ajattelemaan jotenkin niin.. miten sitä sanoisi, pehmeästi asioita. Vastasin että, ei se varmaan siitäkään johtunut, että Kaapolla vaan oli taivaassa parempaa tekemistä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Jesse sitten totes, että on  se kyllä äiti hyvä, että meille ei käynyt samallalailla. Niin on, vastasin. Aihe olikin sitten siinä. Kyllä lapsetkin vaan Kaapoa ajattelevat.. Mukavaa kun uskaltavat ajatella ääneenkin, niin voidaan yhdessä sitten kaipailla. Eilen sitten ajateltiin tosiaan että kasvatetaan Kaapolle oma pääsiäisruoho, ja viedään sitten nimppareiksi kappeliin, jos kerkee sikseeksi kasvaan, mutta voihan sen viedä sitten myöhemminkin..




Mutta niin, ainakin on kesätukat valmiina, vielä kun se kevät saapuis niin olis kyllä vallan mukavaa. Muta kai se sieltä..


Meillä muuten avattiin jo pääsiäismunakausi.. Eilen tuli miniselle miehelle sieltä leimasin, ja voitte varmaan kuvitella, että on niin koti, kuin kaikkien ihokin liemoja täynnä.. Noh, odotellaan että kuluu pois :) Ensimmäisessä kuvassa siis on pienen taiteellinen näkemys sinisistä käsistä, onneks ovat siitä pesussa jo hurjasti haalenneet.. Noh, pikkujuttuja arkeen, ainakin oli mieluisa yllätys. Muutenhan munia ei varmaan kukaan söis, jossei niissä olis mitään sisällä. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kovin on yllätykset mennyt huonoiks jos vertaa siihen kun itse oli pieni ja niitä kiskoi napaansa.. Kaikenmaailman tilpehööriä sieltä tuli silloinkin, mutta oli siellä silloin paljon kaikkea mukavaakin..


Tänään sitten pitäs vähän kasata huushollia, eilen ei jaksanut mitenkäänpäin. Niin, ja sitten aletaan odoteleen Topia.. Koiranpäiviä siis luvassa taas.. Niin, ja muuten, sanoisin että herkut pitäs kans kieltää lailla. Oon tässä nyt kokeillu erilaisia mokkapala-reseptejä ja toistaseks paras on löytynyt..  ja syötäkin on tullu,liikaakin. Että terveisiä vaan dieetiltäkin,sanoisin :)


Mutta niin.. eikai tässä kun lapsille ( ja itselle ) aamupuuroa vaan kehiin ja kohti sunnuntaita.. Jos ny eka kuitenki iso kupillinen mumipeikko teetä, ni jos sitten vaikka lähtis päivä käyntiin...

Kettu kuittaa,ahma komppaa!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Lauantain kettu kuittaa.



Aamu alkaa aalla, ja yleensä melko aikaisin kun lapset on kotona.. Tosin tänään se alkoi jo kuudelta, kun sain puhelinsoiton, mikä olikin sitten vahinko, mutta ainahan meillä lapset herää aikaisin. Sinällään siis olen onnellinen siitä että olen lapsettomalla viikolla herännyt suht aikasin niin ylös pääsee suht kevyesti siis nytkin!

Eiliseltä muuten jäi muutenkin hyvä mieli. Sain viimeisen puuttuvan Harry Potterin hyllyyn, nyt on siis kaikki. Ajattelinkin etä kun lapset seuraavan kerran menee isälleen niin aloitan alusta tuon sarjan. Mukavempaa nyt kun on kaikki kirjat,niin ei tarvii kun vaan lukea puksuttaa.
Eilen tuli siis tosiaan lapset, kauheen tavaramäärän kera, ja taas on tavaraa joka lähtöön. Vaikka onhan sitä tietenkin muutenkin. Vanhimmalta katosi koulussa liikunapussi, ja sen mukana ne surullisen kuuluisat sisäpelikengät joita joskus etsittiinkin, joten ostin sitten eilen uudet, kun sai edullisesti. Sattui olemaan vielä sopivat ja pojallekin mieluisat. Kovin on siis mennyt nyt putkeen.

Edellispäivänä meille tultiin asentaan bide- suihku, kyllä tuntuu luksukselta kuulkaa vaikka ei sen suurempi asia ole. Olen sitä jo kauan ruinannut, mutta isännöitsijä otti minut tosissaan vasta kun menin paikanpäälle. Samalla tein anomuksen uudesta hellasta, ja sekin sitten tuotiin jo eilen. Pakko sanoa että erinomaista ja nopeaa, sitten kun vaan tapahtuu. Siihen tapahtumisen alkamiseen tosin kuuluu aikaa enemmän kuin tarpeen olisi.


Mutta niin.. Tässä on nyt ollu monta mukavaa päivää putkeen,saas nähdä koska taas tuuri kääntyy. Tänään menee ellereistäkin viimeinen pilleri, ja  huomenna pitäisi alottaa uusi laatta. Menkkoja vaan ei kuulu eikä näy.. Missälie nyt taas on sitten vikaa, vai onko missään. Ptänee vissiin vaan odotella.
Hammassärkyki on väistynyt taka-alalle ja oon saanut nukuttua kyllä melkoisen hyvin, ja särkylääkkeetkin on saanu jättää ottamatta. Ihanaa. Kyllä hetken taas muistaa olla valittamatta, ja nauttii vaan hetkestä ku johonkin ei kolota..

Poikien kanssa mennään sitten viikon päästä viemään Kaapolle nimpparikukkaset kappeliin. Mietin eilen jo kun kaupassa oltiin, että millaisiakohan sinne veisi. Tekisi mieli kasvattaa rairuohoa ja iskeä siihen pieniä tipuja, ja kiikuttaa se. Johan se on pääsiäisen aikaa silloin... Tiedä sitten mitä kanssaihmiset mahtais ajatella. Toisaalta, eihän se kenenkää muun asia ole, mitä pojalleni vien nimipäivänä.. Ajattelin vain, että sellainen olisi ihan mukava ajatus..

Mutta niin.. Me aletan mittailee kuumetta, on taas flunssa talossa, yhdellä jos toisella.Lähinnä lapsilla. Jessellä olisi tänään ensimmäinen harjoituspelikin.. Saas nähdä pääseekö poika meneen. Komeen pelipaidan jo saikin :)

Mutta.. Muksaa viikonloppua

Kettu kuittaa.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Särkypoli.

Kyllä se on kuulkaas niin että kyllä hermosärky on sitten vaan kamalaa. Luulin jo hetken eilen että tämä kammottava hammassärky olisi jo talttumassa, mutta paskanmarjat jos ihan suoraan sanon. Yö on tullut kukuttua, on juotu kuumaa teetä litrakaupalla, ja yöllä on pidettu tulikuumaa pulloa pitkin naamaa, se hetkeks helpottaa, tai edes antaa kuvitella mukamas niin. En kyllä paljon kamalampaa tiedä, ja vaikka tämä ei ensimmäinen kerta ole, eikä taatusti ainakaan viimeinen, voin kyllä sanoa että motivaatio ei hermosäryn kanssa kohoa kovinkaan korkealle. Mukavaa ois jos sen verta sais talttumaan, että sais nukutuks ees hetken. Hermo ja pinna on loppunu jo monta päivää sitten, ja pienikin vinossa oleva asia kyllä niinsanotusti voi pänniä ihmeenkin paljon kun on kipee ja yönsä valvonut. Särkylääkkeistähän ei oo mitään apua, vaikka vetäs rasiatolkulla, yhtä, tai edes kahta kolmea sekotellen. VOI PERKELE SIIS SANON MÄ! Kyllä sitä vaan taas ajattelee että mitä väärää sitä nyt on tehny ku piti tälläsenkin nytten tulla tähän väliin, kun muuten ois ollukkin taas suht ok.. No, paskan määrähän elämässä jo tunnetusti onkin vakio.

Menkkojakaan ei kuulu eikä näy. Olen nyt popsinut jo kaksi ns. lumepilleriä, joiden aikana vuodon pitäisi tulla. Kaksi on vielä jäljhellä joten onhan tässä vielä tilaa ja mahdollisuuksia.. Hermo menee niihinkin. Viikon kärsin ns. välivuodosta, ja nyt mietin että mahtoiko ne nyt sitten olla kuukautiset, vai vuoteliko ihan vaan vuotamisen ilosta. Niitäkään kun en tietenkään tullut mihinkään merkanneeksi. No, pikkuvikoja.. Mutta kun niitä pikkuvikojakin alkaa olla nipussa ja pinossa enemmän niin alkaa huumori kyllä varsieen melkoisen joutuisasti tipotiehen.


Pakkanenkin on muuten kamala. Yöllä olikin jo melki 25 mittarissa, onneksi on nyt aamulla vähän jo laskenut. Tuntuu että kylmä tulee jo huusholliin sisälle asti, ja palelee pahemmin kuin alkutalven kovilla pakkasilla. Miks pakkanenkin nyt jäi jäädäkseen? Kai sitäkin kaipailtais jo jossain muualla. Säiden kesälaitumilla,tai jossain, missälie majailevatkaan kesäajan. Vaikka en kuumaa kesää odotakkaan mitenkään raivoisasti, olisi silti mukavaa kun alkais edes lumi sulaan. Kyllä, tänään valitan, koska mulla on siihen oikeus, ja koska oon valvonu, ja koska mua särkee hampaaseen.
Isäntäkin on kun myrskyn merkki. Heräs kai kesken unien ja on nukkunut vähän, koska minäkin olean valvonut. Mukavaahan se, kun ei yksin tarvi... Vaikka toki soisin kyllä edes toiselle hyvät yöunet.

Huomenna tulee sitten lapsetkin taas kotiin. Ihanaa, ja lasken jo tunteja. Kumpa vain tämä hemmetin särky tajuaisi väistyä siksees, ettei turhaan tarvii hermoja kiristellä.
Niin se vaan äkkiä meni sekin kaksi viikkoinen, vaikka alkuun taas vähän jännitti että miten mahtaa käydä.

Tänään meillä on ohjelmassa jollei muuta niin apteekkia, pakko käydä hakemassa lääkkeitä, vaikka ne ei mitään autakkaan. Mutta särkee vielä enemmän jos tiedän ett' mitään ei edes tarvittaessa ole otettavissa. Ruokaakin vissiin pitäs hakea, kun sekin on päässyt loppumaan, ja toisekseen saahan siin äsitten samalla isäntä testailla " uutta " autoa..  Niin ja sinnekkin pitäsi viedä kori tolkulla " miesten juttuja" .. tunkkeja, johtoja, kaapeleita, purkkeja ja purnukoita..

Mutta niin.. Jos joku näkee hammaskeijua, niin kertokoon terveisiä, että mulle uudet hampaat, kiitos!

Torstain kettu kuittaa.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Neljän pojan äiti.


Noniiiin... Se on kuulkaas sillälailla että auto on nyt sitten vaihtanut omistajaa.. Ihanaa!! Hyvä mieli kun "vanha" auto sai omistajakseen naisen, jolle se oli todella tarpeellinen, ja isä saikin oikeen kukkapuskan ostajalta... Ja me sitten itse saatiin takaisin mun vanha "Pikatsu" ja kun tuossa hetki ajeltiin äskettäin niin on se vaan kyllä hyvä auto ajella. Jos sitä oli vanhakin. Mutta kuitenkin.. Olo oli kuin traktorin kuljettajalla kun sai istua niin korkealla. Nyt sitten vain kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että edessä on vielä paljon kilometrejä, ja että pärjäillään tuolla autolla vielä piiiiiiitkään ! <3


Ah, siinä se on, mamman oma muru :)

Mutta niin. Vielä kun saiis hammassäryn talttumaan niin elämä vois ehkä hetken aikaa hymyillä vielä hiukan leveemmin. Kyllä hermosärky sitten vaan on jotain ihan kamalaa. Siihen kun ei oikein tahdo särkylääkkeetkään auttaa. Ja hammaslääkäriin on turha kuvitella pääsevänsä edes kuukauden varotusajalla.. Joten eipä tässä oikeen auta kuin toivoa.

Eilinen menikin sitten tosiaan autoa kuskatessa uudelle omistajalle, joka oli niin onnellinen saadessaan auton, että oli oiken kukkasia ostanut. Jotenkin ihanaa, että joku osaa iloita niinkin vanhasta ja jo ruostuneesta autosta. Toivon kyllä hänellekin vielä monia kilometrejä autolla, mukava auto sekin, ja  ollut minun ajattevana jo lähes siitä asti kun kortin sain. Hyvin on siis moinen kestänyt.

Äiti selvisi silmäleikkauksesta hyvin, vaikka näytti eilen kyllä kammottavalta.Tikit ja mustelmat lähinnä muistuttivat pahoin hakattua ja turpaansa saanutta, tarvinee siis vain toivoa että pian paranee. Ei kuulemma ollut ainakaan vielä silmät kipeet, vaikka kovin turvonneet olivatkin. Isojen arskojen kanssa äiti sitten istui sisälläkin, kuin suurempikin julkimo!

Äiti muistutti eilen myös että kohtahan on Kaaponkin nimipäivä. Ja niinhän se tosiaan on. Piti oikeen kalenterista tarkistaa, ja itse tajusin tänään, että minulla loppuu samaisena päivänä äitiysloma. Mikä lie kohtalon vitsi sekin? Kovin on sekin 105 päivää mennyt äkkiä. Kun loma alkoi, ajattelin että ihanaa, oli niin outoa sanoa olevansa äitiyslomalla.. Mutta vielä oudompaa se on nyt.. sanoa että se loppuu, kun lasta kuitenkaan ei ole missään. Naapurissani asuu eräs ulkomaalainen rouva, joka usein kyseli raskaudestani. En ole vaivautunut selitäämään miten sitten lopulta kävikään. Tässä eräänä päivänä rouva sitten kysyi, että kumpi tuli, ja onko lapsi paljon valvottanut, ja että olenko nytten kolmen pojan äiti. Vastasin tyynenä, että poika tuli, eipä juuri ole valvottanut ja että olen nyt neljän pojan äiti. Eikä siis tarvinut edes valehdella. Tottahan tuo kaikki on. Tietysti oisin voinut selittää juurta jaksain, mutta eikai minun ole pakko, jos en halua. Ja miksi se olisi mitään muuttanut edes, ei miksikään. Mutta... Ainakin tämän viikon saldona on se, että minulla on taas yski päivä jona käydä muistamassa Kaapoa vaikka kukkasin, mutta ennenkaikkea sydämenmuotoisin ajatuksin.

Terveiset sinne taivaaseen.. Äitillä on aina vaan kova ikävä.

Ei mulla muuta.
Kettu kuittaa.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Touhukas tiistai!


Ihanaista tiistaita !!
Sitä ollaan jalkeilla ja jonkun verran jo saatu aikaiseksikin. Kävästiin heti aamutuimaan isännöitsijää moikkaamassa, lainaamassa avainta varastoon. Täällä kun sarjoitetaan uusiksi lukot, koska varastoillaKIN on liikkunut jos jonkinmoiseen lähtöön ihmisiä ja tavaraa on lähtenyt kävelemään. Hyvä siis että jotain tapahtuu,voinee kai ajatella että jotain vastinetta jäätävän suurille vuokrille,jotka taas nousi tämän kuun alussa muuten.. Kyllä se vaan on kallista puuhaa tää asuminen. Samalla sitten kun kerran isännöitsijän näin, kinusin uutta hellaa ja bide-suihkua.. Onse huimaa olla ilman sellaistakin, kun kuitenkin jo 2000-lukua elellään. Ans kattoo ny oliko kinuumisella mitään tehoa. Mutta nyt on siis menossa operaatio vanhan auton kesärenkaat varastosta pois, ja uuden auton renkaat tilalle, ja sitten saakin taas avainta mennä palauttamaan.

Sitten odotellaan saapuvaksi vanhempia.. Jännitän miltä äii näyttää.Oli eilen luomileikkauksessa. Ei mistään kauneudellisista syistä, vaan ihan terveyden nojalla, ja melko hurjalta ainakin eilen näytti valokuvassa. Hyvä kuitenkin että meni hyvin, äiti vähän jännitti, tottakai.Jännitinhän minäkin..

Illalla kyllä ajattelin laittaa kädet kyynärpäätä myöden ristiin, kun saadaan tää päivä pulkkaan kaikkine auton myymisine ja viemisineen..Ei mitään niin yksinkertaista muuten sekään. Illalla onkin sitten taas aikaa hetki tuijotella seinää kun isäntä menee lasten isän ja lasten kanssa seuraamaan jääkiekko ottelua..


Mutta sitä odotellessa on vielä siivottava ja raavittava koti jonkinlaiseen ojoon, ennenkuin vieraita tulee. Kissat kyllä saa enempi aikaan kaaosta kun lapset.. Melko kireellä toi pinna välillä, etten sanois. No, eihän se auta kun vaan alkaa tuumasta toimeen.

Ulkona paistaa ihanasti aurinko joka muuten on jo tosi keväinen. Vaikka lunta onkin paljon ja näky on melko talvinen, kyllä ilmassa on ihan selvästi kevään merkit kun tuolla kävelee. IHANAA !!! Ei tässä enään varmastikkaan kovin kauaaa tarvitse odotella.
Tänään mennään käymään vielä kappelissa moikkaamassa Kaapoa. Äitin pikku kevätpörinä.. <3 Kyllä sitä vaan niin lämmöllä ja kaipauksella ajattelee päivittäin. Muutkin kuin minä.. Sekin jotenkin lämmittää mieltä. Mistä tulikin mieleeni, että on vielä tämän aamuinen elleri ottamatta, pitääkin mennä heti ottamaan.

Mutta niin. Eipä meille sen kummoisempaa tänä aamuna. Kiva kun on tekemistä ja jopa pientä kiireen poikasta.. Tuntee joltain osin itsensä tarpeelliseksi ja tärkeäksi kun hosuu sataan paikkaan yhtä aikaa :)

Mukavaa tiistaita myös sinulle, Kettu kuittaa.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Taukotupa..


Noniin.. Hengissä ollaan. vaikka taukoa on tullut pidettyä.Ja arvaa vaan milainen huono omatunto sitäkin on heti aiheutunut? Ihan kuin tänne olisi pakko kirjoittaa joka päivä, sillä samaisella punaisella minuutilla.

Paljon on taas tapahtunut, ja usi viikkokin on jo alkanut. Ja ajatelkaas, kohta on taas se oikea perjantai, kun lapset tulee siis kotiin.

Tässä on tullut osteltua hyllykköa ja sohvaa,mutta nyt on kuulkas vaihtoon mennyt myös auto.Kyllä! Tosin, uusi autoki, on minun vanhani :) Monimutkaista on, mutta ah niin ihanaa saada se auto takaisin. Auto jäi erossa lasten isälle ja on ollut sittemmin uuden vaimon autona ja hyvin on palvellutkin. Nyt kuitenkin se on tullut pieneksi heidän suurperheelleen,joten se löysi tiensä takaisin minulle. Huomenna on siis edessä nykyisen auton luovutusta ja sen sellaista.. Paljon siis tosiaan on kerennyt tapahtuun.
Samaan aikaan olen jokusen päivän kärsinyt hermosärystä hampaassa, vitsit että en kyllä tiedä paljokaan kamalampaa vaivaa. Onneksi yöt on hampaan puolesta mennyt hyvin, kissojen puolesta sitten vähä vähemmän hyvin. Melkoisia yöeläjiä, ja nukun koiran unta, vaihtiessani sivukorvalla ettei telkkari tai miään muu vastaava hajoaisi yöllisissä riennoissa.

Ihanaa kyllä taas olla blogin parissa.Tuntuu kuin olisi kauemmnkin ollut kuviosta poissa.
Eilen tutkittiin Kaapon kuvaa ystäväni pojan tyttöystävän kanssa, ja niin taas kerran tuli kerrattua tapahtumia.
Edellisiltana tulikin muuten taas kauhea ikävä.Itkeä retuutin tuntitolkulla, enkä taas pystynyt käsittämään että miksi ihmeessä niin kävi. Onneksi se meni ohi. Tai voiko edes sanoa että onneksi, eihän se mikään onneksi ole. Kai se itkukin jollaintavalla puhdistaa ja vapauttaa. Mene ja tiedä. Kyllä sitä vaan silti miettii, että miksi ihmeessä .. ja että onko vielä joskus raskaana, saatia että voiko sitä vielä elää vauva-aikaa. No,aika sen meille näyttää, mitä sitäkään nyt sitten etukäteen murehtimaan ja manaamaan.

Nukuttaakin.. Huomenna on päivä taas ohjelmaa täynnä, vanhempani tulevat, on auton vientiä, ja siivousta,niinkun aina. Pari päivää on taas mennyt niissä tunnelmissa että oikeen ei oo moppaan kerennyt, eli siis oikeammin ei oo paljoakaan huvittanut, olkaamme rehellisiä :)
Ellereistäkin muuten on kohta ensimmäinen laatta syötynä. Viisi pilleriä vielä taitaa olla, vaiko kuusi.. sitten saakin aloittaa taas uuden, alusta. Pientä välivuotoa oli havaittavissa tossa muutaman päivän, toivottavasti sekään nyt ei sitten tavaksi asti tuu.

Niin, ja muistattekos Kaapo- kaulakorun? Nyt on myös isännälle tulossa sellainen :)Ja omaani uusi ketju,kun edellisestä lähti värit, vissiin oman ihoni on sellainen että se ei ihan mitä tahansa materiaalia päällensä suvaitse. 

Mutta niin, täällä sitä ollaan vaikkei aina kuulukaan, ei sovi siis hätääntyä.
Mutta tältä erää lähden nyt iltapalan kokkailuun ja  jatkan taas huomenna, mikäli jään henkiin kaaos-päivästä :)

Mukavaa alkanutta viikkoa, Kettu kuittaa.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Päivä muiden joukossa..


Täällä sitä ollaan taas. Väsyttää mutta ei niin paljoa kuin viimepäivinä.
Eilinen tollotetiin metsoloita, aloitettiin niin sanottu maraton.Mukavaa vaihtelua pölypallojen tuijotteluun.
Eilinen oli Kaapon päivä. Kolme kuukauta syntymästä tuli täyteen, enkä voinut olla ajattelematta, että jos Kaapo eläisi, e tekis pian hampaita. Pojille on kaikille tullut kaksi hamasta jo 4kk iässä. Äitin ikioma pikkumies. Ikävä oli taas kyllä huipussaan. Välillä kun menee päiviä ettei koko asiaa edes tule ajatelleeksi, ja sitten taas pysähty katselemaan Kaapon kuvaa, niin sitä väistämättäkin ajattelee että on nähnyt vain unta. Samaan aikaan tuo pieni poika kuvassa tuntu niin vieraalta, jja samalla kuitenkin kaikkein rakaimmalta ja niin omalta, että sitä o vaikeaa selittää edes itselleen. Eilen löysin raskaustestin, joka ilmoitti Kaapon tulosta.. Vuodenhan se on säilössä ollut, näihin aikoihin sen vuosi sitten tein. En hennonnut heitää sitä vieläkään roskiin. Jotenkin se kuuluu Kaapoon, mokomakin pissatikku.. Miksi senkin pitää muodostua niin järjettömän tärkeäksi.

Tänään on naistenpäivä.. Sinällään päivä muiden joukossa, mutta saa minut jo ajattelemaan tulevaa äitienpäivää. Miten erilainen se tänä vuonna kohdallani onkaan. Yksi kuitenkin puuttuu joukosta, Ja vaikka kuinka koitan ajatella, että sekin on vain päivä muiden joukossa, ei se tunnu edes ajatuksena kovinkaan helpolta. Tätä ennen en ole edes ajatelut koko äitienpäivää. Kaapon myötä sekin sai jollain tavalla ihan uuden merkityksen. Taas yksi päivä lisää siihen joukkoon, koska Kaapolle kuuluu viedä terveisiä kappeliin.



Ollaan nää vapaapäivät vaan olla möllitty.Näinä päivinä huomaa kuinka yksin sitä loppujen lopuksi onkaan. Ei kukaan enään kysele miten jaksellaan ja miten nyt oikeasti meillä voidaan.. Kaikki on kai ajatellut että meillä menee hyvin, yli on päästy ja elämä jatkuu. Onhan se osaltaan niinkin, vaikka sitten lopulta kuitenkin eihän se niin ole. Kyllä minusta olisi mukavaa jos joku tulisi käymään ja sanoisi, että mukavaa miten hyvin ootte jaksellu.. Tai soittaisi kysyäkseen että mitä kuuluu.. Mutta niin äkkiä se kai unohtuu muilta, vaikka itselle sama painajainen on kokoajan kuitenkin taustalla. 

Onneksi on enään viikko siihen kun lapset taas tulee kotiin. Ihmeen äkkiä on tämä viikko kulunutkin.. Syöden varmaan suuimaks osaks. Sitä huomaa heti mässäävänsä jotain,tai ainakin ajattelevans ajo seuraavaa ruokaa, kun ei oikein muuta tekemistä ole.
Pakkanenkin on taas kiristynyt, ei varmaan auto hievahdakkaan pihalta, kun on umpi jäässä.Ei siis siinäkään mielessä varmaan tarvii haaveilla menevänsä minnekkään. Mutta ei se mitään, metsoloita on onneks vielä jäljellä =D

Muuten kaikki on suht omalla tolallaan, mikäs tässä.. valmiissa maailmassa, senkus muistaa hengittää ja olla välillä onnellinen, ehkä se siis riittää.. Mutta, tää perjantai alkaa nyt puuron keittämmisellä

Oikein hyvää naistenpäivää, ja viikonloppua heti siihen perään !!

kettu kuittaa.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kattimainen keskiviikko..



Noniiiiiiiiiiii
Eilen oli pieni välipäivä, meni aika jotenkin niin juostessa että ei jaksanut naputella yhtään ylimääräistä. Mutta siis valtakunnassa kaikki suhteellisen hyvin.. Tämän aamun olen vaihdellut viestiä Keskimmäisen pojan terveydenhoitajan kanssa, koska Jessellä on usein kovaa päänsärkyä. Päänsärkypäiväkirjaa ja omaalääkäriä tuli ohjeeksi.. No, tarvine siis varata aikaa, jota selvii mistä johtuu, ja joshtuuko mistään.




Eilen käytiin miehen kansa ikeassa taas pitkästä aikaa, ostettiin muutamia koreja tuohon hyllykköön minkä tovi sitten ostin. Mukavaa kun saa edes osan tavaroista hiukan piiloon. Ikeassa olikin mukava nyt kun alkaa remontti olla lähes valmiina. Ja vaikka parkkipaikka oli täynnä autoja, ei silti ihmismäärään hukkunut tavaratalon sisällä. Jeee !! Ja johan siellä taas ois ollu aikka ja mitä, onneks budjetti on hyvinkin rajallinen..
Muuten meni melkein päivä telkkaria tuijotellessa. Mies löysi kirjastosta vanhaa sarjaa jakso tolkulla, Ihmeiden tekijät, ja sitä sitten tuijottelin monen monta tuntia. Mukavaa katsella noita vanhoja sarjoja, kun on itse ollut viellä vailla huolia ja murheita kun niitä on teeveestä tuijotellut ensimmäistä kertaa.

Illalla tuli myös pestyä pyykkiä, ja jostain syystä mukaan oli mennyt sitten kypärämyssy.Pesun ja kuivurin jälkeen näky oli oikein kutkuttava,se oli nimittäin mennyt kasaan niin paljon kun vaan kasaan voi mennä. Tais olla Kaapo asialla, jekkuili, että saatas nauraa räkä poskella.. Oli kyllä kulkaas melkoisen riemastuttava näky.

Kuvassa on siis vierekkäin normaaali myssy, ja sitten tämä kuivurin kohdannut :) Eroako? Muahahahah, eipä juuri. Myssyn päälikangas oli kuin huovutettua villaa, ja sisällä oleva vuori suurta myttyä, koska sehän ei ollut kutistunut miksikään. Voi jumantsuka... Nauran tätä kyllä vielä pitkän aikaa. Piti oikeen toi myssy pistää jemmaan, voi sitten synkkinä hetkinä kaivaa sen esiin ja hetken nauraa suolet solmussa.. En siis suosittele kokeiltavaksi kotona.. Jälki voi olla samankaltaista kuin kuvassa :)

Lumi on alkanut sulaa ja pakkaset laski, tosin joku jossain kyllä ennusti että vielä niitä koviakin pakkasia tulee. Ei kyllä tarvis. Kyllä tässä on yhteen talveen mielestäni ihan riittämiin.. Kauheeta loskaa vaan, ja liukasta kanssa, sitäkään ei voi kieltää.
Tänään pitää hakee tulppaaneja.. vaaleanpunaisia ja valkoisia.Sen olen päättänyt jo valmiiksi. Ollan nyt taas hetkellisesti saatu olohuone mukavaksi, ja nurkkapöydälle mahtuisi ja sopisi paremmin kuin nenä päähän kirkkaita tulppaaneja..Ja jostain syystä voisin jo vaihtaa taas verhojakin.. Haluaisin jotkut ruskean keltaiset, onhan kohta pääsiäinenkin jo tulossa. Ajattelin vedä pääsiäisenä kapeliin oman rairuohon.. ja jonkun pienen tipusen siihen.. Onhan se pääsiäinen sieläkin, ja lapset aina tykkää kun kasvatellaan ruohoa ja isketään siihen pienen pieniä pupuja tai karvaisia tipusia tiimarin ylikalliista laatikost  :)Suklaamuniakin pitää alka ajo pojille varastoimaan. Viime pääsiäisenä kerättiin niitä iso kulhollinen täyteen, ja kyllä oli pojat innoissaan kun pääsiäinen koitti. Tosin, niissähän houkuttelee vain lelu, usein jääpi kuoret syömättä. Mutta, mitäs pienistä.. Lasten pieniä iloja kuitenkin nekin.

Mutta niin.. keskiviikko..Ja aurinkokin tuntuu paistavan. Tästä on pakko tulla hyvä päivä.

Ja Kaapolle terkut sinne taivaaseen taas, että ikävä ois kova.. ja että josko koittas puhella siellä taivaassa, että jos ei niitä pakkasia enään tulis.. Äitin pikkumies.

Kettu kuittaa.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

loma..


Välipäivä tulla tupsahti... :)

Huomenna palataan virkeänä, ja täynnä asiaa ;)

Kettu kuittaa

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Maanantai..

Aika vyöryy ja uus viikko alko taas.. KOhta se on sitten jo 3kk Kaapon syntymästä. Minne aika oikein juoksee?
Aamu alkoi aikaisin, mutta se on vaan hyvä, saatiin paljon aikaiseksi jo ennen kuin oli puolipäivä. Heti aamusta alotin siivoon, ja käytiin kaupassa. Karjalanpaisti muhii uunissa ja taas on salaatia kipot täynnä.. Haaveilin lihasta jo kun lapset oli, mutta koska se ei kuulu lasten suosikkeihin, niin saanpa nyt sitten herkutella monta päivää ite itekseni. Eilen saapui uusi sohva, ja vaikka meni yömyöhään ja matkalla oli sohva saanut pientä osumaakin, mutt voi, kyllä se on ihana!! Koitan epätoivoisestisitä suojella kissan raapimisilta,mutta tokihan se on lähes mahdotonta. Mutta soja leveä ja kaiki mahtuu hyvin yksin ja erikseen istuskeleen ja tuijotteleen seinää =D Olen enemmänkin kuin tyytyväinen. Ah! Jonkin sortin nahkaliimaa kyllä tarvine kokeilla pieneen reikään.. Mistähän moista mahtaisi löytyä, muualta kuin suutarilta tapohintaan.

On outoa olla taas kahdestaan. On niin hiljaista että kuulee mummola-kellon ( sienässä oleva heilurikeilu ) sekunnit ja heilurinlyönnit. Odottelen jos esikoinen tulisi koulusta hakemaan minisen miehen pupua, joka eilen jäi tänne. Toki, itse sain hyvin unta pupu kainalossa, mutta ajatelin että saattaapi oikein isäntä sitä kaipailla iskällään. Mene ja tiedä..

Lunta tulee taas sakeasti tavaan täydeltä. Sitä on tullut jo kymmeniä senttejä, ja lisää vaan sataa. Aamulla oli kova pakkanen ja tuntui kuin olisin palannut takaisin tammikuuhun. Taitaa nyt olla jollain suuremmalla taholla kalenteri sekaisin, johan sen lumen pitäis sulaa,eikä ainakaan tupruttaa lisää oikein olan takaa, tynnyri tolkulla. Noh, sitä on luvattu taas lämpöasteita, ehkä siis ensiviikolla saan aiheen valittaa loskasta?


Meillä joillain ei sen sijaan näyä paljo lumisateet menoa haittaavan.. Uni tulee hyvin pipolaatikossa.. Mikei sitä itekkin vaan vois mennä vaikka naulakkoon roikkuun, aina kun tuntuu että pieni lepo ois paikallaan?

tänään ollaan vielä illemmalla menossa kappeliin viemään kynttilää.Voiko siitä sanoa että mukavaa..? Kuulostaako se jotenkin mielenvikaiselta? En toki ole mielissäni että joudun/saan siellä käysä, vaan lähinnä on mukava mennä mukamas lähelle Kaapoa hetkeksi. Siellä on niin rauhalliset tunnelmat.. taino.. tietysti on. Mitä muuta edes voisi olla?
Väsyttääkin taas.. Huomaa että on aikaisin herännyt, ja touhunnut.. Mitähän muuta sitä vielä syyttäisi? Kaapon talvihaalareita muuten on joka suunnassa. Jäänyt lojumaan kun olen vaatteita ja tavaroita tonkinut. Niin epätodellisia nekin. Sitä ennemmin ajattelee,että ne on minsen miehen, kuin vauvan joka syntyi vain kolme kuukautta sitten. Kumpa sitä jotenkin pystyisi selittämään niin itselle kuin muillekin sen, miten niin epätodellista kaikki on. Se on niin outoa, ja niin kaukaista,että sitä ei osaa oikein sisäistää. Miten samaan aikaan voi tuntua, että aikaa on kulunut asiasta vuosia, ja toisaalta että mpas aikaa kulunut vasta vähän. Liian suuria asioita, pienen, tai isommankaan ihmisen ymmärtää. Mutta kumpa voisin.

Tänään meinataan syödä siis hyvää ruokaa ja katsella sarjoja joita ei lasten kanssa kerennyt katsoa.. Elokuvakin uuden sohvan nurkassa kuulostaa varsin houkuttelevalta.

Joten.. Näihin kuviin ja tunnelmiin.. 

Kettu kuittaa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sunnuntain supinaa

Tervehdys.. Täällä ollaan,aina vaan ja ikuisesti.. Aamu meni niin tohinassa että ei kerennyt kirjoittelemaan, taas on myyty ja ostettu ja lapsia pakkailtu nippuun ja annettu Iskän hoiviin.. Sain kimmokkeen katsella sohvia, kun ystäväni sai kotiinsa uuden sohvan. Ei ole toki aikaa paljoa kun meille uudet sohvat kanssa kirppikseltä ostin, mutta toisessa oli jo alkujaan se vika, että jouset tulee ikävästi takapuoleen.. Illalla sitten aikani kuluksi aloin sohvia katselemaan, ja löysinkin lähes ilmaiseksi kuvass olevan ihanan nahkaisen sohvan..Joten, laitoin myyntiin oman ehjän sohvani ja se menikin heti. Vielä pitää miettiä mihin tuon rikkinäisen saisi.. LAhjoittaisin sen jonnekin, jos vain tietäisin minne ja kuka sen huolii. Isäntä tuli mökkihommistaan ja lähtikin samantein sitten ystäväni pojan kanssa viemään sohvaa,ja hakemaan sohvaa :) Näin se homma etenee, kauppa se on mikä kannattaa,muahahahahah :) No, uusi sohva on sen verta iso, ett'ä emme enään sitten toista sohvaa kaipaakkaan.. ( Kunnes on täynnä kissan kynnen jälkiä ) ..

Päivällä tosiaan pojatkin sitten lähti iskälle ja hyvin lähtikin. On vissiin ollut ikävä jo iskää. Kauhee operaatio oli koittaa saada suurimmat kissankarvat pois vaatteista kun iskän vaimo on allerginen, ja eihän se sitten onnistunutkaan,tukossa kuulemma ollaan jo toisessa päässä-.- No, jospa se pian menisi ohi, kun vaatteet on saatu vaihtoon ja sitä rataa.. Vaikka hetken o kerkes kyllä päässä säkenöimään. Harmittaa kun jotain yrittää, ja sitten kuitenkin tulee "kakkaa niskaan" urakalla. No, voin vain tukeutua siihen, että parhaani tein. Siivotakaan en sitten päivällä " kerennyt ", mutta jos ny suurempii koittas keräillä kun tässä sitä uutta sohvaa odottelee..

Huomenna alkaakin sitten taas uus viikko, mikä varmaan on varsin hiljaista, kun poikiakaan ei taas ole. Pakko käydä ainakin Terhillä kahvilla, ei olla nähty aikoihin, ja sen kyllä huomaa. Tuntuu että asiaa kasaantuu silmiin ja korviin asti, kun ei ole ollut kenelle juoruilla ( Juoruilla, minäkö? )

Kirkossakaan ei sitten tullut käytyä kun pojat olivat vielä aamulla täällä, mutta Kaapolle vien huomenna kynttilän. On tullut niin kauheasti lunta, että on varmasti paikallaan käydä putsaamassa metri lunta lyhdyn päältä. Vaikka, turvassahan se siellä on, lämpöisessä lyhdyssä..Ajatus siis, ei kynttilä :)

Kun aikasemmin puhuin lähipiiriini tulevasta vauvasta, päivitän tietoa sen verran, että ei tule.On mennyt kesken.. Niin sitä vaan tapahtuu kokoajan ja kaikkialle, ihan siis tavallisille ihmisille, jotka varmasti on kaiken tehnt ihan oikeinkin. Onneksi kyseessä on nuori henkilö ,jolla on varmasti kuitenkin vielä paljon onnellisia odotus hetkiä edessäpäin.  Niin se vaan elämä antaa, ja heti kulman takana jo sitten ottaa. Välissä pitkin käydä katsomassa oonko muistanu ellerit, mutta olenhan minä. Tuntuu jo menevän lähes rutiinilla, jos niin voi sanoa.

Mutta niin.. jospa mä hykertelen täällä uutta sohvaa ootellessa ja tanssitan hetken imuria.. 

Uuteen viikkoon jos ei uusin kujein, ni ainakin uuden sohvan kera :)

Kettu kuittaa.