Etsitään kadonnutta motivaatioo.

Se on sillälailla että nyt ei oikeen kyllä irtoo. Jotenkin on kovin mollivoittosta tää elo ja oleminen tälälä. Joka aamu sitä toivoo ja kuvittelee heräävänsä taas innostuneena ja innokkaana, uteen päivään mut ei se päivä kyllä ainakaan tänään valjennu yhtään sen auvoisempana. Toki on mukavaa kun pojat on kotona,mutta jostain syystä en saa ittestäni irti yhtikäs mitään. Tyhjää kumisee pää, ja vaikka hommi ois kuinka,ei tee mieli tarttua niihin.

Jesse on viettänyt tänään kotipäivää kuumeilun takia, ja minimies on kerhossa. Piti kovin siivoilla sillä aikaa, mutta mieshän se oli joka heilutti imuria ja moppas, oma takapuoli tuntu kaivautuvan vaan syvemmin sohvaan, ja niin se kolme tuntia onkin taas jo mennyt, ja mininen mies tulee kohta jo kotiin. Millä ilveellä sitä taas taikois eteen sen innostuksen ja äidin joka tekee ja tuusaa, syö salaattia ja ulkoilee? Hakusessa on meinaan ollut taas hetken aikaa, mutta sais kyllä jo palailla se olotila. Turhautuu tässä jo ihan itekkin itteensä. Vai johtuuko tää kaikki jostain hormooneista? Menkkoja ei eelleenkään kuulu eikä näy, ja "jo" kaksi taplettia on uudestakin laatasta syötynä. Kai mun kierto heitti nyt pyyhkeen kehään. Ainahan se on ollut päin persiitä, mutta kai se ny innostu sitten lopulta kokonaan ja heittää kuperkeikkaa oikein kunnolla. Jättää siis toivomisen varaa sekin. Tosin, enmä niitä menkoja iin oottele innolla, mutta olis kiva tietää että missä nyt tälläkertaa on vikaa, vai hypättiinkö nyt vaan sitten ohitte? Kyllä on suorastaan mahtavaa olla nainen.

Tekis mieli suosiolla heitää nekin pillerit mäkeen, ja odotella vaan että ihmeitä tapahtuu. Vaan kun ei tapahdu niin pakko kai se on vaan jatkaa syömistä.

Illalla oli taivaalla sitten revontulia.. Kauheen kirkkaana ne ei näkynyt, mutta sen verta että voi taas sanoa nähneensä. Näkikö niitä joku muukin?

Maaliskuu vetelee loppujaan ja kohta onkin huhtikuu. Se  sitten taas tietää sitä että alkaa synttäreitä tulla joka suunnasta. Omat, miehen, vanhempieni ja kesäkuun alkaessa myös lasten ja sisarten lasten.. Niin se vaan aika kuuluu. Tai, kuluu ja ei kulu, riippuu mistä näkökulmasta katselee.
Onko kukaan miettinyt jo suunnitelmia kesäksi? Itse en osaa suunnitella enään pitkälle. Jotenkin sitä elää aina sen kuluvan päivän ja varovaisesti saattaa ajatella seuraavaa, ja siinäkin rinnalla sitä miettii että mikähän sitten seuraavaksi menee pieleen. Itse tulee mietittyä aina välillä etä mahtaako sitä vielä tän vuoden puolella olla raskaana.. Kauheaa ajatella jotenkin kokoasiaa. Ei siksi, etteikö se olis toivottua, vaan siksi että sekin aika tuntuu niin pitkältä. 9kk.. Sehän on melkein vuosi taas elämästä, ei ehkä minkään vuoksi, tai turhaan. Vaikka kuulostaa kyllä kovin julmalta sanoa että turhaan, koska eikai se sitä ole.. Hetkellisesti vaan tulee oltua elämälle vihainen ja ajateltua, että sekin aika on mennyt ihan ilmaan.. Ihan kun sitä nyt olisi edes parempaa tekemistä ollut alunperinkään.

Illalla katselin säätietoja, ja nekin lupaa vaan jatkuvia pakkasia. Puuh.Mikä kevät ja missä? Auringosta kyllä huomaa, että on kevät, mutta mistään muusta oikeastaan ei. Tai no.. Hiuksia tippuu ja putoilee.. Mokomakin karvanlähtö aika menollaan.. Tai, saattaahan sekin kyllä johtua niistä hormooneista, mene ja tiedä. Mutta nytkun hiukset on mustaT, niin jos ei oteta huomioon kamalaa juurikasvua, ja pitkät niin tuon hiustenlähdön huomaa muuten paljon paremmin kuin aikaisemmin. Olen myös taas muistanut sen, miksi minulla ei hetkeen ole olut pitkiä hiuksia.,Takkuja ja pompuloita ja päivä toisensa jälkeen samalla sötköllä olevia nutturoita ja poninhäntiä. Pitäs panostaa.. Janina Fry, puhu aamulla telkussa siitä, miten ihmisten tulis muistaa että pienikin huoliteltu ulkonäkö riittää.. Hah!! Juu, sehän se.. kuhan vaan jaksas panostaa edes sen verta. Nooh, kai sekin aamu taas tulee, kun tästä koomastaan herää uusiks.

Joo, kyllä se tästä taas, kun hetken oikeen kunnolla rypee ja ruikuttaa. Onkai se pakko olla näitäkin päiviä, että ne sitten vähän paremmat edes jotenkuten erottuis joukosta.

Jos sitä nyt vaikka vaihtas yökkärit päivävaatteisiin ja rikkois vähän kaavaa, verraten edellisiin päiviin. Niin, ja mininen mies tulee kerhosta, ja koirakin tulee aiheuttaan kaaosta ja pahennusta kissojen kanssa.. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.. 

Jotta ei siinä sitten muutaku ku että heissulivei, Nautihan uudesta alkaneesta viikosta, ja lähetä mulle energiaa ja touhotus-voimia :)

Kettu kuittaa.