Unissa kaikki voi joskus olla kauheen todellista. Tänään heräsin siihe, että oikeasti hetken halusin että uni olis vielä jatkunu. Unessa sain vauvan.Pienen ja täydellisen, ja tunnelma unessa oli kovin toden tuntuinen. Ja niinkuin unissa on tyypillistä, jotkut kohdat unissa olivat melko outoja, mutta pääpiirteittän sain lapsen. Tytön. Unessa vauvalla oli jo nimikin, Ella. Ette arvaa miten tyhjältä tuntu kun aamulla heräs, ja tajus kaiken sitten olleen unta.
Mutta.. kovin jäi toi uni mieleen, ja oon sitä mietiskelly tässä päivän mittaan useeseenkin otteeseen. Arki ottaa taas elämää haltuunsa melko rajuin ottein, rahattomuus, hiljasuus, ja saamattomus on taas kovin äänessä. Huomaa taas kun lapset on pois, on kovin kovin hiljast, ja sitä vaan makais ja tuijottas telkkaria. Tänäänkin on tullut nähtyä jos jonkinmoista sarjaam koirakuiskaajasta, kakkutaitureihin.. Kauniit ja rohkeet ja emmerdalet. Laatua siis täynnä on toi anti :)
Ulkona on kovin harmaata ja vettä sataa. Huomenna on vapunaatto, ja ollenkaan ei tunnu vapulta. Onneks meillä on luvassa kivaa tekemistä kun päästään Terhille pitkästä aikaa juoruun ja oleen yleensäkkin jonkun seurassa. Todellakin tervetullutta vaihtelua.
Tänään oon myös lukenu paljon palstoja ja selannu läpi vauvoihin liittyviä ryhmiä ja kovin moni on raskaana,tai miettii että vaihtuuko se haamuviiva siihen oikeaan viivaan, ja miten tälläkertaa mahtaa tapahtua.. Kovin moni ihminen on täynnä jännitystä ja pelkoja, odotusta ja joku osaa ihan iloitakkin. Itse oon koittanu arpoa pari päivää omaa kiertoani.. Tai että onko sitä nyt ellereiden jälkeen ollenkaan edes olemassa, tai kuinka viturallaan se mahtaa tälläkertaa olla.. Outoo ajatella että kuukautisia ei oo ollu helmikuun jälkeen.. Ja sitä ennen olikin sitten se raskausaika.. Ei oo paljoo tarvinu tässä moisista kärsiä. Joku sano että nauti ja oo onnellinen kun ei oo, mutta jotenkin en osaa sitä tässä kohta ottaa rentoutumisen kannalta. Kyllä musta olis kiva että menkat tulis, ja edes jotenkin tietäs millaisen kierron kanssa tässä ollaan tälläkertaa tekemisissä..
Koira on ihana.Se tykkää niin kovin haleista ja rapsutuksista. Ajanee nyt vauvan asemaa. Poikia on jo kova ikävä, vaikka ensimmäinen viikko vasta lähti käyntiin. Kauheeta ajatella, että toukokuu on jo pitkällä kun ne taas sieltä rymyää kotiin. I.K.Ä.V.Ä !!
Kohta se on sitten se kesäkin. Mite ei sekään ollenkaan nyt nappaa. Elo on jotenkin ollu jo jonkin aikaa jotenkin kovin mollivoittoista.Tympii sekin jo ja kaipais kovin jotain uutta ja piristävää touhua, mihin vois keskittyy. Väkisinkään sitä ei vaan pysty kehitteleen, niin ei auta kuin odotella että elämä heittäis jotain positiivista vaihteeks eteen.. Vaikeehan siihen tosin on uskoa, mutta eikai sitä toivomallakaan mitään menetä.Jotenkin sitä vaan elelee sillä asenteella että pessimisti ei pety. Ja voiko sitä ees ihmetellä ,jos tarkemmin ajattelee. Onhan se kuitenkin faktaa, että ei tässä ny oikeen oo tuubiin mikään menny :)
Mutta niin.. Jospa sitä ensyönä sais taas "Ellan" käymään .. :)
Kaapolle sydämenmuotoisia suukkoja..
kettu kuittaa.
Me käytii mettässä ..
HAUSKAA VIIKONLOPPUA :)
Niin se on sitten taas lauantai. Telkkarista tunkee Porin kultajuhlat, koira kuorsaa sohvalla ja lapset on juur lähteny iskälleen. Taas saa pöly laskeutuu muutaman viikon. Hiljasuus on meinaan käsin kosketeltavaa. Tosin jotta ei liian hienoo olis, niin lähti sitten toki hampaasta äsken kauhee palanen. Ensin en löytäny ollenkaan että mistä kohtaa mahto hammas haljeta, mutta tuoltahan se on ylhäältä sitten päätti sanoo ittensä irti.. PERKELE !
Jessellä oli tänään joukkueensa 35 vuotis juhlat, ja aamulla lähtiessä tunnelmat olivat kuvan mukaiset. Vähän väsynyttä meininkiä.Mutta hyvin oli juhlat sitten menneet, ja Jessen joukkue oli sitten saanut eniten palkintojakin.vuoden joukkue, vuoden valmentaja, vuoden huoltaja... !!
Ulkona paistaa aurinko ja korostuu taas kuinka likaset ikkunat on. Sanoinkin Miehelle tuossa aamulla että näiden kahden viikkojen aikana vois vaikka sitten ottaa asiakseen pestä ikkunat, ees kertaalleen tälle vuotta. Vappu ja kaikki tulossa kuitenkin. Hah, vaikka eihän noita tullut pestyy edes jouluks. Tosin eipä sillon käynyt moinen edes mielessä siinä kaiken keskellä.
Meillä oli tässä kuluneella viikolla taas hiustenajoa moneen suuntaan. Ensimmäisenä sain ajaa Ronin hiukset, ja seuraavan olikin sitten isännän vuoro. On se vaan kamalan kätevä olemassa itsellä toi kone. Vaikka alkuun sillä ei saanu ajettuu kun siilii, niin nyt sitä osaa jo tehdä vähän muutakin.. Ainakin on monta päätä minkä kanssa harjoitella. Kesä tulee ja siis päät hikoilee.itellä on selvästikkin toi hikoominen nytten lakannut kun tukka läks.. Ihanaa kun ei ole niskassa mitään kauheeta tupeeta hiostamassa. Tosin joka aamu on edessä hiustenlaitto, jos meinaa että ne ei sojota taivaita koden.Mutta pikku hinta siitä että ei tarvii harjalla repii ja kiskoo.. Hiuksia vieläkin lähtee, tosin ei ainakaan huomaa että lähtis enään samaan tahtiin kuin aikasemmin, mutta lähtee siis toki edelleen.. No, kai ne joskus lakkaa tippumasta, viimeistään siinä vaiheessa kun ei oo enää mitä tippua. HAH!
Kaaponkin haudalla pitäis käydä. Oon tässä taas monena , tai no monena ja monena yönä nähnyt Kaaposta unta.. Yks ilta tossa kovasti koitin miettii menneitä taphtumia, ja kyllä se vaan aina tuntuu yhtä epätodelliselta kuin aina ennenkin. Sitä tulee useesti miettineeks että tuleeko vielä eteen sellanen päivä kun taivas oikeesti repee hartioille ja kaikki muuttuu kerrasta todeks. Tai tottahan se toki on nytkin, mutta jotenkin se tuntuu ihan jonkun toisen tarinalta.. Tai voiko puhua edes tarinasta, onhan se kuitenkin totta ja elettyä elämää ja ikävän todellista.
Tänään olis vielä tarkoitus menä mettään samoileen isännän ja koiruuden kanssa. Toivoa samalla että ei eksy eikä koira karkaa tai jotain muuta vastaavaa. Tuo hampaan lohkeeminen anto jo viitteitä siitä että vois olla kaikinpuolin parempi vaan jäädä kotiin istuksiin :)
Onnettomia sattumuksia on toki siis muitakin. Läppäri, joka nyt ei kovin kauaa meillä oo ollu, ja jolla nytkin kokoajan kirjoitan, on onnistunut hajottaan oman tuulettimensa, ja kuumenee sitten hetkessä. Miks kaikki aina hajoo? Jos saa kysyy. Ainahan on sanottu että köyhän ei kannattas halpaa, eli tässä tapauksessa käytettyä, ostaa mutta kun köyhälläkään ei o siihen uuteen ja kalliiseenkaan varaa panostaa. Joskus sitä vaan toivois että ees joku ostos sentäs ajais asiaansa hiukan pidempään kuin muutaman kuukauden. Toinen perkele!
Mutta että sellasta sitten tänne meille.. Me jatkellaa kultajuhlia ja onnitellaan Porin Ässiä, ja siis.. Katellaan pölyn leijailua.
Kettu kuittaa.
Viikko on käynnissä, mitä enemmissä määrin.
Väsymys on edelleen läsnä, vaikka mainittava vissiin on että jokusen päivän oon pärjänny jo ilman päikkäreitä. Josko siis alkais hormoonit pikkuhiljaa edes jonkinasteisesti tasottuun? Ainakin elän suuresti toivossa. Juuri mikään ei tosin siltikään kiinnosta, ja väkisin on kammettava ittensä aamusin sängystä ylös. Suuri syy siihen toki saattaa ollaa nää hemmetin yökukkumiset.. Millähän siitäkin tavasta pääsisi eroon?
Pikkuväellä on havaittavissa yskää. Viimeyö meni heräillessä minimiehen kanssa, ja koska eilen taas kerran tuli jääkiekkoa, ja ilta venyi myäs isommilla pienillä, oli aamulla taas katastrofin ainekset ilmassa. Heti kyllä huomaa kun on yöunet jääny oletettuu lyhyemmiks. Onneks kiekko kohta töllöstä loppuu, mukamas... Koitan näet hokea itselleni että meillä ei sitten kyllä kukaan seuraa MM- kisoja, vai mitkänenytolikaan?
Tänään oli Jessellä taas harjoitukset, ja huomenna alkaa Jessellä sitten jalkapallokin, ja isäntä on siellä sitten toisena valmentaja. Lievää jännitystä on ilmassa vissiin, kun herra on ollut oikukas jo jokusen päivän. Hyvinhän ne toki menee, mutta kun jännittää niin minkäs sitä sillekkään sitten mahtaa.
Koitin eilen merkkailla kännykkään oletettuja päiviä menkkojen alkamiselle. Kun helmikuussa ovat viimeks tulleet, niin ei oikeen oo mihin tarttuis ja mistä laskis, joten laskin sitten muutamankin mahdollisen päivän. Kauhee elellä kun ei oo minkäänlaista käsitystä. Kumpa nyt ees tulisivat, eivätkä jäis matkan varrelle. tajusin tänään senkin, että edelleen on meillä Kaaponkin vaatteet sulassa sovussa kaapissa. En oo ees ajatellut asiaa, ennenkuin taas tänään ohi mennessä. Jotenkin en vaan osaa niitä sieltä pakata minnekkään, enkä koe siihen minkäänlaista tarvetta. Onko se sitten merkki jonkinasteisesta sekoomisesta? Siihen en kyllä osaa vastata.
Mininen mies sielä jo yskäänsä heräskin ensimmäisen kerran.. Joten eipä tässä taas sen ihmeempii kerkee turiseen.Pakko vissiin itekki ahtautuu maate ja teloille, ennustaisin melko rikkonaista yötä.. Huoh?
Mutta niin.. Kaapo vois tulla takasin vaikka. Ois yks ikävä vähemmmän.
Kettu kuittaa.
Tänään vietellään synttäreitä. Onko olo nyt vanhempi ja kulahtaneempi? No, oikeastaan, heh! Väsyttää ainakin entiseen tahtiin, jonsei enemmänkin. Iltapäivää vasta vietellään, ja vieraat lähti, vanhempani siis.. Mutia sitten ei oo vissiin tulossakaan. Aamu alotettiin siivoomisella ja leipomisella.. Ei juurikaan ois huvittanu, mutta mieli oli hyvä kun sain aikaiseksi mokkapaloja ja persikkarahka piirakkaa. Onnistuikin suhteellisen kivasti. Tosin isä ja äitikin toi mukanaan jos jonkinmoista pullaa ja viineriä, joten nyt sitten hukutaan täällä herkkuihin..Mutta ainakin panostin :)
Muuten synttäripäivä onkin ihan tavallista arkea. Sitähän se on ollut jo varmaan 20 vuotta.. Ei mitään sen suurempaa hössötystä, samalla painolla menee, kuin mikä tahansa muukin lauantai. Meillä miesväki tuijottaa jo jääkiekkoa, ässät- tappara. Eilen oli vasta edellinen peli ja taas sitä tulee. Tuntuu että tulee jo koko jääkiekko korvista ulos, ja sitä rataa.
Äiti toi siskoilta tuollaset pussukat, toisessa oli jos jonkinmoisia hiustuotteita, ja otisessa kasapäin toisen siskon vanhoja aarteita, hienoja tyynypäälisiä esimerkiksi. Vaihtu heti sohvatyynyjenkin ilme, kertaheitolla. Hyvä mieli tuli siitäkin.
Isän ja äitin kanssa käytiin sitten koko porukalla syömässä, pitkästä aikaa. Sekin oli varsin mukavaa vaihtelua tähän arjen keskelle.
Ulkona on muten ihana ilma, aurinko paistaa ja on tosi lämminkin. Leskenlehtiäkin näin ojan pohjilla.. Kesän on siis pakko olla jo lähellä!
Sain meidän perheen vannoutuneilta ässät- faneilta lahjaksi ikioman tappara-nallen =) Otus on tosi nöpönen ja kiva kun saa jotain omaltakin väeltä. Ja nallekarhuthan on tunnetusti ollu aina tervetulleita meidän huusholliin. Välillä tosin on ollut pakko jo luopua vanhoista välillä, kun tuntuu että huushollissa ei juuri muuta olekkaan.
Tänään ois ohjelmassa vielä sitten vaatteiden kattelemista.. Äiti oli siivonnut vaatekaappejaan ja toi ison kassillisen paitoja. Saan katella läpitte ja viedä sopimattomat johkin missä niille on parempaa käyttöö. Meinasin sitten viedä ne seurakunnalle lahjoitettavaks, mikälisikäli pussiin nyt jää jotain sellasta.. Nopeesti niitä jo vilkasin niin siellä on yllättäen varsin mukaviakin löytöjä.. Yöpaidoiks ainakin pääsi heti jokunen.
Uuten tukkaan oonkin jo melkoisen hyvin tottunut. Omaa väriä tosin puskee joka suunnasta, mutta se on vaan hyvä koska suunnitelmissa on saada kokonaan oma väri takasin. Mustasta kun ei kovin tasasta paluuta vaaleeseen oo, paitti kasvattamalla.. Aamut tosin on melkoisia katastrofeja.. Hiukset on yhtenä klimppinä kohti avaruudellisa sfäärejä, eikä tukkaan oikeen tehoo muu kuin suihku =) Mutta otan sen vain positiivisena sykäyksenä.. AInakin tulee käytyä pesulla useesti !!
Katsokaa ja ihastelkaa.. Aamumalli, ihan siis huippuluokkaa, vai mitä ootte mieltä? =D No, ihan kivan siitä sai, kun tosiaan kouluttti suihkulla ja harjalla. Oon kyllä tosi tyytyväinen.
Huomenna meillä ois tarkoitus mennä Kaapoa moikkaamaan. Pikaiset terkut lähetinkin jo kun ajettiin syömään mennessä hautausmaan ohitse. Onhan se hassua, että vasta muutama kuukausi sitten, olin varma että vietän synttäreitäni vauvan kanssa.Elämä kuitenkin päätti toisin. Hautausmaaltakin oli jo lumet sulanut kokonaan, on tehnyt ihmeitä vesisateet ja tuulet, ei oo paljoakaan meinaan talvesta jäljellä,onneksi. Voi mukamas kuvitella että lumen mukana suli puolet ikävistä asioistakin. Niinhän se toki ei ole, mutta itseään on niin kovin helppo huijata. Tai ainakin yrittää huijata.
Ni, tänään kuitenkin koitetaan olla synttärimielellä ja huomenna sitten palaillaan pätkittäin odottamaan seuraavia synttäreitä joihin on taas vuosi aikaa. Uskaltaako sitä edes kuvitella mitä vuosi tuo tullessaan? Mennyt vuosi kuitenkin sisälsi niin kovin paljon. Paljon iloa, ja paljon myös sitä surua. Enemmän kuitenkin ehkä sitä jälkimmäistä. Ei siis voi kuin toivoa, että suunta on ainakin tässä mielessä ylöspäin..
mutta, menempä sivaltaan palan persikkapiirakkaa............
Näihin kuviin,
Synttärikettu kuittaa.
Jooo o.
Vettä sataa urakalla,tuulee ja on tosi harmaata. Jos en olisi varma, voisin vaikka väittää että on syksy. Mutta ei, kesä tekee tuloaan, ainakin jos kalenteriin katsoo.
Tänään oli mukava päivä.. Nukuin nuorimmaisen kanssa harvinaisn pitkään, melein puoli yhdeksään ja sain kiireellä aamulla heipata isommat pojat kouluun ja paeta suihkuun. oli näet taas aika työkkärissä. Täti oli tälläkertaa melkoisen mukava, vaikka asia tuntu kyllä olevan melkoista kuraa. puolet meni ohi, ja puolia en ymmärtänyt vaikka koitin pinnistää jokaisella harmaalla aivosolullani. Ainoa tunne mikä jäi, oli se että kyllä on mennyt systeemi monimutkaiseksi ja sormella osottelevaksi. Minun jopa kiellettiin ottamasta puheeksi psoriani, koska se näyttää työnhaussa negatiiviselta, ja voi vaikuttaa valintoihin. Mitä hemmettiä?
Muutenkin oli mukavaa.. Naapurista Sari toi mulle kasan ihanii farkkuja, ja miniselle miehelle tuulipuvun. Ihania ihmisiä viellä on onneks maailmassa olemassa. Piristi kummasti, toisen vanhaa, mutta itelle varsin piristävää ja uutta.
Lauantaina sitten on synttärit. Äitiltä ja isältä tuli tänään kortti, se jääneekin suunnilleen ainoaks.. Tulevat lauantaina käymään, ja sitten sunnuntaina onkin appivanhempien vuoro.. Tiedossa siis siivoomista ja leipomista.. Tietäs va millä tarmolla ja innolla sitä puuhailis, ja mitä.. No, kai sitä sitten jostakin vaan alottaa.
Väsyttää.. aina vaan siis väsyttääkin. Työkkärin tätille kerroin kanssa, että oon ollu melkosen väsyny, ja Kaapokin sitten tuli puheeksi. Täti oli onnessaan kun lapseni ovat tässä, työnantajatkin kuulemma näkevät sen positiivisena. Ainoastaan ihmettelen sitä, että kuka hänelle mahtoi sellaisen tiedon antaa? En minä ainakaan, sen tiedän sanoa varmaksi. Järin ahdistavaa ajatella koko systeemiä. Huomenna sitten loppuu haku sinne saloon, mihin oli pakko hakea.. Hakijoita kuulemma on ollut 130, joten hyvin todennäköistä että en tule valituksi.Ja todella siis toivon niin.
Mutta niin..
Lyhythiuksisiin tunnelmiin?
Kettu kuittaa.
Meillä asuu kuulkaa kiekkokansaa. Taistojen taistelu on meinaan käynnissä. Mieheni kannustaa Ässiä, mikä tulee suvun puolelta, sillä mieheni isoisä on ollut Ässien perustajajäsäsen ja keksinyt tuon joukkueen nimen.. Itse, ihan vain ollaksnei hankala olen koko kahuden kannattanut tampereen tapparaa, onhan se tavallaan kai minun kotijoukkueeni :) Mieheni on kääntänyt myös pojat ässien kannalle, joten oli meillä eilen hiljaisia poikian huusholli täynnä kun tappara otti ja vei tämän ensimmäisen finaalipelin.. Itse toki huusin ja tanssin voitontanssia, onneksi itse sitä näkemättä...
Mutta niin.. muuten se on tässä mennyt lasten kanssa ollessa.Älämölöä tulee joka suunnasta, ja välillä tuntuu et korvat irtoo. Ihanaa kuitenkin kun on jotain eloa ja ääniä. Kaksin on aina niin kovin hiljaista.
KELA muisti minua jo eilen päätöksellään, joka oli siis tehty jo samana päivänä kun tuo surullisen kuuluisa lausunto oli sinne ennättänyt. Ihme papereiden kanssa näpertelyy ,mutta minkäs sitä sitten sillekkään voi..
Etsiskelin eilen jo valmiiksi hiusmalleja mikäli tämä oma reuhkani tästä ei herää eloon, mitä siis kovin toivon koska sitä olen tässä kasvatellut. Nyt kun miettii niin en edes tiedä miksi koska muistan taas kovin hyvin miksi sen olen tuhannesti lyhyeksi leikannut. Aina solmussa, ja aina niska hiestä märkänä.. No, ei auta valittaa kun vielä sentäs on jokunen karva päässä jäljellä.. Mutta päätin että jos ei ala kunto paraneen ja tippuminen hidastuun niin sitten kyllä ainoo vaihtoehto on sakset..
Hiuksia kun siinä viimeksi pesin, ja kouratolkulla laittelin roskiin, päätin olla aloittamatta enään tuota viimeistä ellerilaatta. Ja niin tein. Kaksi kokonaista päivää ollaan siis nyt oltu ilman, ja vielä toki ei mitään muutosta näy missään, paitsi siinä että olen entistä väsyneempi, joka varmastikkin johtuu alkavasta hormoonitason laskusta. Menkkojakin tuossa kaksi päivää sitten odotin toiveikkaana kun paperiin ilmestyi pienen pieni ruskea piste. Mutta paskat.. tulematta jäi nekin, taas. Koko siis elleri uran aikana ei tullut yksiäkään tyhjennyvuotoja.. No, jospa ne joskus normalisoitus? Iha peestä tällänen epätietosuus ja odottelu. Mutta jos ei muuta, niin ainakin toivon että ellerittömyys tuo avun tähän tukkakriisiin mikä on siis jo melkoinen, vaikkei toi kuontalo häävi koskaan oo ollu, mutta silti toki haluaisin että hiukset säilyis päässä.
Ah.. nenän alle tuli ihanalta tuoksuva teekuppi.. Aamu ei vois alkaa kyllä paremmin. Muumitee on ihan huippu juttu.
Vähän jännityksellä elellään täällä tää päivä.. Jesse nimittäin pienen mahakivun kanssa lähti kouluun, ja itse toki äärimmäisen positiivisena ihmisenä olen aivan varma että yrjätautihan sieltä tulee.. TODELLAKIN TOIVON ETTÄ EI !!! Se meinaan tästä nyt vielä puuttuis sitten. Mutta tarvinee vaan rukoilla jotain pöpöjumalaa, ettei se nyt vaan olis se, minkä nimeä ei koskaan sanota ääneen..
Eilen Jessen kanssa oli taas puheenaiheena Kaapo. Jesse muisteli, että meille ei enään voi tulla lapsia, koska olin jo pojille kertonut sterilisaatiosta, joka piti Kaapon syntymän yhteydessä tehdä. Kovin helpottuneena huokas, kun sanoin, että ei sitä sitten tehtykkään kun se Kaapo kuoli.. Sitte alkoikin jo uuden vauvan nimen keksiminen. " Musta Jesse II olis hyvä" - lausu Jesse, ja sanoinkin siinä että joo, oishan se,ei vaan taida oikeen olla luvallista. :) Mutta kovinpa on kaukaista mitään nimiä ajatella, tai oikeastaan edes ylipäätään koko vauva-asiaa. Vanhalta ystävältäni kuulin juuri, kuinka eräs nainen jonka vauva syntyi kuolleena samoilla viikoilla kun Kaapo, vasta vähän aikaa sitten, oli päättänyt päivänsä.. Kovin surullista ja niin pysäyttävää. Se osoittaa hyvin sen, miten synkkä ja raskas asia on, tämä Fetus mortus. Kamalaa ja ahdistavaa ajatella.. Ja samalla kuitenkin pitää ihmetellä kuinka itse on niinkin mukamas järjissään kuin on. Vai luuleeko sitä vaan olevansa. Mene ja tiedä. Sen tiedän että ikävä ei oo lyhentyny milliäkään.
Mutta niin.. Onneks on blogit. Ihanaa, ja suorastaan kutkuttavan koukuttavaa on päästä ihmisten arkeen kiinni. Nenä kiinni ruudussa lukea ja jollaintavoin siis osallistua toisten elämään. Huomaan itse oikein odottavani " jatkoja", kuin kirjaa lukiessa sitä ramppa katsomassa, joko on tullut uusia postauksia, ja miten on mahtanut jatkua edellisessä postauksessa ollut aihe :) Täysin hurahtaneenahan sitä voi itteensä pitää.
Uusimpana tulokkaana omassa lukulistassani on Päivin uusi blogi, joka kertoo niin mukavast perhe-elämästä ja arjesta. Päivi on minulle ennestään tuttu kouluajoilta, joka siis tekee blogin lukemisesta vielä mukavampaa, koska ei olla nähty vuosiin, vaikka asutaankin melkoisen kuitenkin lähekkäin.. No, joskus on pakko mennä käymään, Päivillä nimittäin on eläimiä, joita ei ihan joka kodista löydykkään ;), Päivin blogiin pääset kurkistamaan tästä !
Mutta että niin.. Tiistaissa mennä jolkotetaan, ja tänään kuulemma on luvassa taukoa sateessa ja lämmintäkin pitäs olla, nähtäväks jää.. Sulais ny vaan noi loputkin lumet, muulla niin välii oo..
Mutta hei.. Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Kettu kuittaa!
Lauantai..
Noniin, se on sellanen juttu kuulkaas että lapset on tullut kotiin. Tai no.. yks palaa vasta tänään illalla, tehtyään esnin pelireissun Lohjalle isänsä kanssa. Toivotellaan siis kovasti onnea peliin Jesselle ja koko muullekkin joukkueelle.
Vettä sataa kaatamalla ja siis heräsin heti eloon :) Vesisade on ihan mun juttu. Oon aina ollu sitä mieltä. Mitä harmaampaa,sen kirkkaampi on mieli. Ei oo helppoo hei :) Edellisessä avautumisessani kerroin tästä työkkäri-dilemmasta. No sehän sai sitten melko nopeesti jatkoa ja käänteitä. Jatkoin edelleen soittelua, ja sainkuin sainkin tuon lausunnon meneen eteenpäin, ja nyt sitten odotellaan Kelalta päätöstä. Mutta kukaan ei minulle siis koskaan soittanut, ei yksikään kenelle soittopyyntö lähetettiin. Siitä suivaantuneenta, ja samalla sisuuntuneena marssin sitten itse työkkäriin torstaina ja päätin, että ulos en lähde, ennekuin saan lipun lapun lappua käteeni ja eteenpäin. Tälläkertaa oli vastassa mukava nuori nainen, jolle sitten annoin palautteen jokaisesta kohtaamastani suuresta " vääryydestä " .. Mainitsin vielä erikseen, että missään tapauksessa, en esimerkiksi työntekijäkseni halua tuota aulassa vastaanottanutta hapanta naista.. Tälläkertaa toivettanu kuunneltiin, ainakin siinä suhteessa. Muten sitten taas ............ Täti laittoi minut hakemaan Saloon koulutukseen, joka alkaisi jo ensikuussa. Muuten toki kovin mukavaa, vaan eipä ollenkaan täti ajatellut matkaa, eikä sitä, että meillä ei edes kulje bussit siten, että sinne olisi suotavien aikojen puitteissa mahdollista päästä. Aina siis jotain, ja nyt odotetaa, ja oikeastaan rukoillaan jotain mustia voimia, että menis mönkään. Jo rahallisesti kun tuo 140 km päivä retkeily tulee niin kalliiksi että ei mitään rajaa eikä määrää. Mutta jäädään seuraan tilannetta.
Eilen värjäsin sitten hiukset ja lopen kyllästyin tähän hiusten lähes tupottain irtoamiseen. Jos minulla olisi ohuemmat hiukset, olisin jo varmasti kalju. Hiuksia lähti niin pestessä ja varsinkin taas harjatessakin.. Lavuaariin keräsin vain ne mitkä takertui harjaan, ja tulos on varsin hyvin nähtävissä. Lueskelin sitten googlea ja goolailin yhteyttä noihin käyttämiini
ellereihin, ja niin se vaan yhteys niihinkin löytyi. Jumalalle kiitos googlesta ja vauva- palstoista. Monella, hyvin monella on kyseisten pillerien aikana lähtenyt hiukset päästä. Toki osuutta voi olla Kaapon syntymälläkin, mutta varmasti tuo oman osansa nuo ellerit. Siinä sitten päätin että nyt se sitten saa loppua. Jollei muuta niin koitan pelastaa hiukseni, tai sen mitä nistä on jäljellä ja päätin, että en enään aloita sitä viimeistä laattaa joka minulla on. Viimeinen lumepilleri olisi tänään, mutta jäin senkin sitten ottamatta, koska sillä ei mitään hormonaalista vaikutusta ole. Ja koska niitä menkkojakaan ei edelleen kuulu eikä näy, niin lieneekö tässä edes mitään raskautumisen vaaraa olevan. Siihenkin kun tarvitaan jotain muutakin kun ajatuksen voimaa, ja se mikään muu ei juurikaan edes innosta. Vaihdetaan siis e-pillerit hyvin toimiviin hiuksiin !!!!!!!!!!!!!!!!
Flunssa on ja pysyy edelleen, ja pikkuiehelläkin se on yhä, ja aina vaan.. Kevät se tekee siis kepposiaan, mutta kai se siitä joskus sekin korjaantuu. Se on ainakin varmaa että lumet sulaa, ja säämies lupas, että ens vikolla ei oo enään lunta. Kauan sitä on sitten odotettukin. Meillä torstaina vieteltiin miehen synttäreitä, tai ei sen kummemmin juhlistettu, mutta pakoonhan ei niitä pääse vaikka nukkuis koko päivän :) Ens viikolla sitten häämöttää oma vanheneminen ja rupsahtaminen taas asteella alaspäin ! Muahah, mutta ei se mitään. Elämä on !
Ajatelkaas, kohta on puut hiirenkorvilla ja sateenkin jälkeen tuoksuu ihanasti sateelta, ja nurmikolta ja kaikelta.. Kesä tulee, oletko valmis?? :)
Mutta hei.. Tää menee ny arkisesti laittaan makaroonilooraa uuniin, ja jää ootteleen lasta kotiin pelireissulta. Niin, ja tänään tehdään kookospalloja, eilen testattiin ja himohan niihin sitten tuli =D
Mutta ihanaa sateista viikonloppua, nauttikaa elosta ja olosta!
Kettu kuittaa.
Niin se vaan on että elämä osaa kyllä näyttä taas sen kurasemman puolensa melkoisen auliisti. Jos en edes mainitse sitä, että flunssa on edelleenkin päällä, voin kai mainita sen, että olen saanut kokea taas varsin ala-arvoista kohtelua paikallisessa työvoimatoimistossa. Mun siis piti mennä sinne jo perjantaina, mutta soitin koska olin kuumeessa ja täti toisessa päässä sanoikin, että tulet sitten heti maanantaina aamulla. Kun maanantai aamu sitten tuli, reippaana puin ja lähdin kohti toimistoa, arvasin että siellä on paljon ihmisiä, mutta silti pidin mieleni kohtuullisen avoimena ja positiivisena. Otin jonotuslapun, koska oli käsky mennä ns. päivysty-asiakkaana, ja istuin kiltisti ja odotin.. Kun lähes kaksi tuntia odottelua oli täynnä, pääsin ihmeellise sermin taakse asioimaan asioitani. Ajattelin, että ompa kauheeta alkaa tässä omia asioita selvittämään, kaikkihan kuulee tasan tarkkaan mitä sanoisin ja kertoisin. Noh, päätin kuitenkin hoitaa asian kunnialla loppuun , jotta se ois sitten pois päiväjärjestyksestä. Istuttuani happaman oloisen naisen eteen, joka selvästi jo eleillään viestitti olevansa väärässä työssä, eikä ainkaan asiakaspalveluhenkinen, aloitin asiani, ja kerroin toki myös sen, miksi en jäänyt äitiysloman jälkeen hoitamaan vauvaa kotiin. " Vauva kuoli, joten olin vain tuon 105 päivää" kerroin. Täti ei reagoinut muuten, kuin sanomalla että niin, sinähän olet perhepäivähoitaja, johon vastasin että en kyllä ole, ja niistin.. Tämä oli happamalle tädinpuolikkaalle liikaa, ja kauheeta vauhtia hän alkoi selostamaan kuinka ei haluaisi tartuntaa minulta, ja että minun tulisi tulla kahden viikon kuluttua, 29 päivä uudelleen, jonottamaan samaan paikkaan.Jaaha.. sanoin ja otin vastaan kortin johon tuo oli kirjattuna ylös. Kotiin päästyäni soitin KELAan että mitäs nyt ten sitten.. josta kuulinkin että enpä saa sitten työkkäriltä tuota lausuntoa kelalle,kuin vasta sitten seuraavalla kerralla. Ja siitäkös sitten sulake paloi. Enhän millään voi odotella loppukuuhun, ilman rahaa, ilman lappua toimittaa minnekkään että olen kyseisessä paikassa edes asioinut. VOI PERKELE !!!
No, ajattelin että seuraavana aamuna soitan kyllä päivystysnumeroon joka kortissani on, ja kysyn, voiko tämä oikeasti mennä näin. Puhelimesta vastasikin mukavan tuntuinen nainen, jolle asiani selitin, ja hänkin ihmetteli, miksei tämä flunssakammoinen , enkä edes kovin pahassa flunssassa ole ole tehnyt minusta tuota lausuntoa.. Nainen lupasi soittaa minulle vielä samanpäivän aikana, ja olin iloinen että joku tarttui asiaani. Kun olin viidettä tuntia odottanut puhelua, tajusin, että toimisto on jo kiinni, ja se perkeleen puhelu jäi sitten tulematta. Noh, ehkä täti soittaa huomenna eli tänään ajattelin, ja sain hetkeksi verenpaineeni alas. Aamulla sitten ajattelin, että no, soitanpa vielä kuitenkin itse.. Ja soitin. Kun puheluni neljättä kertaa ohajutui valtakunnalliseen vaihteeseen, alkoi huumorintaju loppua. Eikö tosiaan ole olemassa edes numeroa tuohon omaan toimistooni, johon voisin asioida soittamalla? Ei ole.Ei perkele soikoon ole. Taas selvitin naiselle puhelimessa, siis vissiin kolmelle eri ihmiselle tarinani, Kaapon kuoleman ja sen , että en suinkaan voi odottaa lausuntoa niin kauaa, en saa raha.asioita rullaamaan, ja kuitenkin minulla on lapsiakin ruokittavavana. Nainen taas muka ymmärsi, ja otti minulta soittopyynön. Mihin se soittopyyntö meni, en tiedä.. Ja taas jäin odottamaan puhelua.. Odotin sitä nyt kahdesta suunnasta. Naiselta joka lupasi soittaa minulle jo eilen, ja henkilöltä, jonka piti soittaa minulle tänään. Kello on nyt 19.30 ja kumpaakaan noista puheluista en edelleenkään ole saanut. Tajusin myös sen, että uuteen aikaani, kahden viikon sijasta onkin kolme. Ja jo ennen tätä, olen ollut 10 päivää työnhakijana.. Kuukausi siis yli, pitäisi odottaa lausuntoa, että olen työnhajinan,jotta voisin odottaa jälleen päätöstä rahasta.. SIIS MITÄ HELVETTIÄ????????????????????? Mikä tätä maailmaa vaivaa??? Miks kaikki tehdään hankalaks, ja kenen oikeudella mua ei palveltu koska mä niistin? Enmä voi valita kuitenkaan virastoon menemistä sen mukaan, vuotaako nenä vai ei.Mähän saisin siitä karenssin palkaksi. Vetoaisin siihem että voisin sairastua. Olisihan tuo hapan nainen voinut sen saada jo kaupassakin? Koska en todellakaan kokenut olevani niin tautinen, ettenkö olisi voinut asioida. Toisaalta. jos jälleen olisin soittanut, että en vieläkään tule, olisi se katsottu niin, että en ole motivoitunut. Vittu mitä paskaa. !
Vähän vähempikin määrä vastoinkäymisiä kyllä riittäis.Alkaa oikeesti selkä jo katkeen.. Että huomista päivää sitten ajatellen .. että soittaako joku vai mitä tapahtuu. Tai niinku et joo.. Motivaatio ei ainakaan järeemmin noussut, ja huoli raha-asioista kasvo siis tuplasti. MIKS MIKÄÄN EI MEE NIINKU KUULUIS??
No, mut muuten on ihan jees.Kai? Tänään ois tarkoitus laittaa väriä päähän, pitkästä aikaa.. Ja toivoa samalla ettei loputkin hiukset putoo.Sekin ongelma sais jo hilliintyä. Menkkoja ei ainakaan vielä kuulu, ensimmäinen lumepilleri on otettuna. Nään jo kauhukuvan siitä, että kierto on nyt taas niin vituralla että niitä ei tuu enään taas ehkä koskaan?
Voi Kaaaaaaaapo, auta äitii ja heittele jotain onnen pölyä sieltä pilvistä...
Kettu kuittaa.
ps. Lumet sulaa kovaa vauhtia!
Se on kuulkaas ihmiset silleesti, että täällä sataa lunta. Hetken jo ajattelin että Pekka Pouta ois ollu väärässä ja sade jäis tulematta, mutta toisin siis kävi. Sakeena tulee..Mutta sentäs lupasivat että se ei jää enään maahan.. Mun tuurilla sitä tulee siis vielä kinoksittain.
Tasaseen on kulunut aika, flunssa on ja pysyy, ja aika menee tappavan tasaseen tahtiin eteenpäin.Lapsia on jo kova ikävä, ja vanhin poika eilen sitten isänsä kanssa jakokulmista tapeltuaan tulikin meille. Alkaa siis herra Murkku nostella päätään meidän keskuudessa.. Oih ja voih..! No loppu hyvin ja kaikki hyvin, eipä siinä onneksi mitään sen ihmeempää vääntöä sitten kuitenkaan ollut. Tais olla ikävä äitiä, tai ainakin mä kuvittelen niin !
Neljä elleriä, ja sitten pitäs alkaa taas tapahtuun. Tai taas.. eikai niin voi sanoa kun viimeksi ei edes tapahtunut. Mutta toivossa on hyvä elää. Olen ehkä hivenen jo piristynyt, että ehkä se nuupahtaminen johtui kierron jostain mistälie vaiheesta.. Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää. Kohta sitten alkaakin se viimeinen olemassaoleva laatta..JIHUUUUUUUUUUUUUUU!!
Saa unohtaa muistaa ottaa, muahaaha !!
Heippa hei vilkutteli Ridge muuten sitten viikolla ruudussa.Ihan oli pakko vahdata tääkin historian kirjoihin merkattava tapahtuma. Hullukshan sitä iha ittensä tuntee, mutta pakko sekin nyt tässä oli mainostaa ja oikeen kuvakin tohon ettiskellä.Niin se vaan maailma muuttuu, kun ei kaunareissakaan oo enää vanhaa tuttuu liuhulettii.. Nyt sit vaan odotellaan että koska, ja kenen kanssa Ridge palaa. Sarjassamme oudot juonenkäänteet. Mistä päästäänkin sitten jo salkkareihin, jotka on kovaa vauhtia menossa Kauniiden ja Rohkeiden vanaveteen. Jos jonkinmoista ja mitä ihmeellisempää juonenkäännettä on alkanut pukkaan, puhumattakaan siitä, että jo käytettyjä juonenkäänteitä aletaan kertaamaan. Kökköö jotenkin. Vaikka, pakkohan sitä siltikin on vahdata.. Kovin on vaan sekin muuttunut ihan alkuajoista. Johan helpotti kun sai siitäkin pauhata aikansa ! Mutta toki.. Blogi ei oo muuttumassa saippuasarjoja arvostelevaks, kunhan nyt tein pienen välikevennyksen tähän harmaaseen lunta tulvivaan sunnuntaihin !
Sitä tarvis alkaa suunnitteleen sitten synttärikakkua.. Eilen tulikin taas tehtyä mokkapaloja ja siihen sekallistunee synttäreinäkin. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee. No eihän me sen kummempia synttäreitä edes vietellä, mutta jos keskenämme vaikka sitten keitellään kahvit ja ollaan ja mällistellään suupielet täys kakkua, että voi sitten taas myähemmin alkaa vaikka laihduttaan.
mietin että mitä Kappeliin ovisi Kaapolle viedä jotain keväistä ja kesäistä.. Jos niitä kynttilöitä siis ei ole tarkoitus poltella kesäisin.. Joku pieni kiva enkelipatsas ois mukava viedä.. mutta osaan aina epäillä, josko nekään siellä tallessa pysyy. Ihmisistä kun on tullut niin törkeitä että hautausmaaltakin varastetaan. Jotenkin ajatuksena siis jo kammottavaa. Kuka voi hyvällä omalla tunnolla kuskata omaisensa haudalle jotain,mikä on viety jonkun toisen haudalta? Ihmettelen vaan..
Mutta niin. unnuntaita vietellään, ja kai se kota jo on perjantai ja ne nasutkin palailee kotiin.. ai onhan ne isänsäkin luona kotona, mutta mutta..
Ei mulla muuta?
Kettu kuittaa.. ja toivoo että lumi ei jää maahan asti.
Voihan video.. Kyllä on jo lapsia vaan kova ikävä. Onneks on eka viikko jo melkein kulunut lopuun. Kaapokin on ollut mielessä taas muutamana päivänä, ja sitä huomaa taas palaavansa ajatukseen, et hetkinen. vain muutamia kuukausia sitten, olin viimeisilläni raskaana.
Flunssa on ottanut yliotteen ja joka paikka on täysin tukossa. Tuntuu että sitä tahtia kun toinen korva soi, niin toinen humisee, räkä valuu ja samalla on nokka aivan tukossa. Kuumetta ei oo ollu näkyvissä ja välillä toivoo että tulis edes se, kun olo kuitenkin on kokoajan sellainen kuin sitä olisi enemmänkin.
Mies lähte tänään mäkille hommiin ja tulee huomenna takaisin. Itseni pitäisi vääntäytyä työkkäriin, mutta taidanpa soittaa ja koittaa sopia aikaa muuksi päiväksi, enhän mä edes kuulis mitä mulle siellä puhutaan.
Illalla tuli jäätävä tarve siivota, VIHDOIN! Sitä on kyllä siis odotettukkin, ja nyt voi taas sanoo että koti erottuu roinan alta, hiukan ehkä vielä vois imuria heilutella,mutta sen suurempaa onneks ei tarvii.
Sen verta olin eilen naapurin kanssa kaupoilla, että kävin ostamassa uutta hoitoainetta.Jos sais jotenkin tän hiuskuontalonsa elvytettyy, koska se tosiaan on yhtäkkiä ihan räjähtänyt käsiin.. Pirun hormoonit. Vosin lahjoitaa ne jonnekin. Latvat on kulahtanu, hilsettä, ja puhumattakaan siitä että niitä hiuksia tosiaankin lähtee.. Huoh! No, mutta kyllä tästä vielä ylös tullaan, ei se siittä kiinni ole.
Ajattelin kun tänään jään yksin, siivoan loppuun ja huollan kukkaset. Ihanaa nähdä kun niihin nousee tollasia pieniä uusia piippoja, ihan kaikki siis ei oo kuollu pystyyn. Ajattelin et voisin päivällä mennä käymään Kaapon haudalla, jotenkin tekee sinne mieli, kun eilen taas havahduin siihen että en oo käyny. En o saanu aikaseks. Kuitenkin huomaan, että aina kun sen suunnalla ajellaan, tulee ajateltua että tuolla seäitin pieni on, ja lähetettyä ajatuksissa isot terveiset.. Kyllä elämä voi sitten olla perseestä.
Ajatella että huhtikuu on jo hyvin alkanut ja eletään jo siis kevättä pitkälti.. Sieltä se sitten tuli, kauan sitä on odotettukkin. Kohta on jo juhannus ja sitten ollaankin pian jo syksyssä.
Nappasin taannoin kuvan Jessestä, opettelemassa koulun nokkahuilu- läksyä. Ostakaa makkaraa.. Herättää hilpeyttä, sillä muistan takkuisesti sitä nokkahuilulla itsekkin opetelleeni, mahdoinkohan koskaan muuten edes oppia? Muakva aina huomata lapsien jutuissa samoja asioita, mitä itsekkin on joskus tehnyt samanikäisenä.. Vaikka ei omasta lapsuudesta niin kauheasti vielä olekaan, on siitä kuitenkin sen verran, että voisi kuvitella jo tulleen uudet läksyt ja touhut, mutta hyvä näin :)
Nii i.. torstai se sitten tosiaan juu on. Teetä kiehuun ja eikun vaan alotteleen päivää, jospa se flunssa tästä vielä ymmärtäs taittuu. Kunhan nyt ei vaan ainakaan pahemmaks tajuu kasvaa..Jotenkin tuskasta olla nyt sitten kipeenä, kun muuten hiukan alkaa voimat palaileen taas pätkittäin. Niin, ja kohta jännätään miten käy seuraavien menkkojen.. Viikko ois vielä ellereitä jäljellä ja sitten pitäs.. Mutta saas nähdä kuinka sekasin tää kierto keväästä oikeen on. Empä oo kovin montaa kertaa oottanu menkkoja saapuvaks, mutta kyllä tässä on tullu jo kerta jos toinenkin odoteltua että ne sieltä tulis. Mut aina toki on kiva , että on jotain mitä odotella :)
Mutta mukavaa torstaita..
Kettu kuittaa !
Se on sitten maanantai.Ja pääsiäinen senkuin vain jatkuu. Pojat meni menojaan isälle ja me vietellään täällä hiljaiseloa kotona.KOirakin vaihtoi maisemaa ja hiljaisuus laskutu hetkeksi, ennenkuin kissat sitten tajus että jaahas, koira lähti!
Tasasesti on menny, väsymys on ja pysyy ja aattelinkin huomenna lompsii sitten vitamiinikaupoille. Ny saa meinaan lorviminen riittää. Eilen päästiin jo hiukan siivoukse makuun, ja kohta sitten vois jaktaa etä sais lopunkin huushollin kuosiin, kun ei hetkeen oikeen oo toi moppaaminen motivoinut. Eilen meni moni asia mänkään, mutta oli muuten kyllä huppu päivä. Oltiin yhdessä voimin katsomassa Jessen ensimmäistä Jääkiekko turnausta, ja siellähä oli iha urheilujuhlan tuntua ilmassa =D On meinaan tosi hyvä mieli etä sain aikaseksi lähtee, ja kannustinkin niinkuin kunnon äiti tekee. Ihmiset kato etä oonko seonnu ku karjuin pä punasena !! Ai ai.. Mutta niin, hienoo oli, ja tuli syötyy yks kisamakkarakin!!
.jpg)
Ja kunnon äiti ku oon ni ostin sitten vielä kannustuksena RNK - tuubihuivin, mikä muuten on varsin kätevä, sai hiukset hyvin kiinni ja siis ojoon, suosittelen lämpimästi! Väliajalla Jesse sitten tankkas välipalaa, ja otti sitten enegiaa uusiin peleihin, kaikkiaan taisi olla viisi peliä pelattavana! Kyllä äitee on nytten ylpee. Nyt huhtikuussa onkin sitten seuraava koitos, kun Jesse lähtee ensimmäiseen kunon peliin lohjalle iskän kanssa.Vähä jännittää mutta voi vitsit, on se vaan hienoo! Ja oli muuten kauheen hyvä että Jesselläkin oli mailassa se pinkki erkkari, enpä ois muuten varmaan edes tunnistanu kuka Jesse oli, vaikka Jesse tuntuukin olevan kaikkia puolet isompi kaveri! Mutta jatkossakin siis nokka suuntaa kyllä hallille !
Terhilläkin sitten poikettiin eilen piavisiitillä keskelä yötä, oli muuten avartava kokemus sekin ! =) Takas kun tultiin ni olinki sitten jo valmis kaatuun sänkyyn..Syykin selkeni sitten kun aamula heräsin, on meinaan tullut flunssa kylään. H.U.O.H ! Kauan sitä jo oonkin odotellu, ku lapsillakin oli, vaan ajattelimpa että ohi meni.. Mut ei menny. Tai sitten se johtuu siitä kun palellutin elen varpaat hallilla.. Mene ja tiedä, mutta räkä valuu se on ainaki varmaa. Joten seuraavaks varmaan liittyy joukkoon päänsärky ja kuume, niitä siis odotellessa.
No, tänään on sitten luvassa sitä sivouksen viimeistelyy ja ajattelin kohta tehdä vielä mokkapaloja, huomenna meinaan alkaakin sitten taas kaurapuuro maistua.. Mutta pääsiäisen kunniaks viel vois leipoo. Kaupakin on muutaman tunnin tänään auki niin jos vaikka sitten jotain ruokaakin sais massuunsa..Ja sitten meinasin että josko alkaisin lukeen noita Pottereita.. Se olis ainakin niinkun vahvasti tavoitteena, ettei menis ihan lorvimiseks ja herkujen napsimiseks.
Niin, ja hei. Nyt on sitten jo huhtikuu, että virallisestikkin vissiin voi sanoa että se kevät on nyt siten tullut? Vaikka ulkona ei kyllä siltä tunnu, kauheen kylmä viima on, mutta lunta on jo lähtenyt niin että tiet alkaa oleen hyvin sulana ja ihmiset pyöräilee.Tosin, onhan sitä sanottu että sitä luntakin vielä ois tulossa..Toivottavasti kuitenkaa ei. Niin ja sitä muutes vanheneekin taas tässä kuussa. Vuosi taas lisää.. Niin sitä vaan elämä menee eteenpäin..ja tukka vissiin on alottanu jo mummoutumisen kun putoilee päästä !
Mutta, näihin kuviin ja tunnelmiin.. Huhtikuun kettu kuittaa!
.jpg)
