Voihan video.. Kyllä on jo lapsia vaan kova ikävä. Onneks on eka viikko jo melkein kulunut lopuun. Kaapokin on ollut mielessä taas muutamana päivänä, ja sitä huomaa taas palaavansa ajatukseen, et hetkinen. vain muutamia kuukausia sitten, olin viimeisilläni raskaana.
Flunssa on ottanut yliotteen ja joka paikka on täysin tukossa. Tuntuu että sitä tahtia kun toinen korva soi, niin toinen humisee, räkä valuu ja samalla on nokka aivan tukossa. Kuumetta ei oo ollu näkyvissä ja välillä toivoo että tulis edes se, kun olo kuitenkin on kokoajan sellainen kuin sitä olisi enemmänkin.
Mies lähte tänään mäkille hommiin ja tulee huomenna takaisin. Itseni pitäisi vääntäytyä työkkäriin, mutta taidanpa soittaa ja koittaa sopia aikaa muuksi päiväksi, enhän mä edes kuulis mitä mulle siellä puhutaan.
Illalla tuli jäätävä tarve siivota, VIHDOIN! Sitä on kyllä siis odotettukkin, ja nyt voi taas sanoo että koti erottuu roinan alta, hiukan ehkä vielä vois imuria heilutella,mutta sen suurempaa onneks ei tarvii.
Sen verta olin eilen naapurin kanssa kaupoilla, että kävin ostamassa uutta hoitoainetta.Jos sais jotenkin tän hiuskuontalonsa elvytettyy, koska se tosiaan on yhtäkkiä ihan räjähtänyt käsiin.. Pirun hormoonit. Vosin lahjoitaa ne jonnekin. Latvat on kulahtanu, hilsettä, ja puhumattakaan siitä että niitä hiuksia tosiaankin lähtee.. Huoh! No, mutta kyllä tästä vielä ylös tullaan, ei se siittä kiinni ole.
Ajattelin kun tänään jään yksin, siivoan loppuun ja huollan kukkaset. Ihanaa nähdä kun niihin nousee tollasia pieniä uusia piippoja, ihan kaikki siis ei oo kuollu pystyyn. Ajattelin et voisin päivällä mennä käymään Kaapon haudalla, jotenkin tekee sinne mieli, kun eilen taas havahduin siihen että en oo käyny. En o saanu aikaseks. Kuitenkin huomaan, että aina kun sen suunnalla ajellaan, tulee ajateltua että tuolla seäitin pieni on, ja lähetettyä ajatuksissa isot terveiset.. Kyllä elämä voi sitten olla perseestä.
Ajatella että huhtikuu on jo hyvin alkanut ja eletään jo siis kevättä pitkälti.. Sieltä se sitten tuli, kauan sitä on odotettukkin. Kohta on jo juhannus ja sitten ollaankin pian jo syksyssä.
Nappasin taannoin kuvan Jessestä, opettelemassa koulun nokkahuilu- läksyä. Ostakaa makkaraa.. Herättää hilpeyttä, sillä muistan takkuisesti sitä nokkahuilulla itsekkin opetelleeni, mahdoinkohan koskaan muuten edes oppia? Muakva aina huomata lapsien jutuissa samoja asioita, mitä itsekkin on joskus tehnyt samanikäisenä.. Vaikka ei omasta lapsuudesta niin kauheasti vielä olekaan, on siitä kuitenkin sen verran, että voisi kuvitella jo tulleen uudet läksyt ja touhut, mutta hyvä näin :)
Nii i.. torstai se sitten tosiaan juu on. Teetä kiehuun ja eikun vaan alotteleen päivää, jospa se flunssa tästä vielä ymmärtäs taittuu. Kunhan nyt ei vaan ainakaan pahemmaks tajuu kasvaa..Jotenkin tuskasta olla nyt sitten kipeenä, kun muuten hiukan alkaa voimat palaileen taas pätkittäin. Niin, ja kohta jännätään miten käy seuraavien menkkojen.. Viikko ois vielä ellereitä jäljellä ja sitten pitäs.. Mutta saas nähdä kuinka sekasin tää kierto keväästä oikeen on. Empä oo kovin montaa kertaa oottanu menkkoja saapuvaks, mutta kyllä tässä on tullu jo kerta jos toinenkin odoteltua että ne sieltä tulis. Mut aina toki on kiva , että on jotain mitä odotella :)
Mutta mukavaa torstaita..
Kettu kuittaa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti