Väsymys on edelleen läsnä, vaikka mainittava vissiin on että jokusen päivän oon pärjänny jo ilman päikkäreitä. Josko siis alkais hormoonit pikkuhiljaa edes jonkinasteisesti tasottuun? Ainakin elän suuresti toivossa. Juuri mikään ei tosin siltikään kiinnosta, ja väkisin on kammettava ittensä aamusin sängystä ylös. Suuri syy siihen toki saattaa ollaa nää hemmetin yökukkumiset.. Millähän siitäkin tavasta pääsisi eroon?
Pikkuväellä on havaittavissa yskää. Viimeyö meni heräillessä minimiehen kanssa, ja koska eilen taas kerran tuli jääkiekkoa, ja ilta venyi myäs isommilla pienillä, oli aamulla taas katastrofin ainekset ilmassa. Heti kyllä huomaa kun on yöunet jääny oletettuu lyhyemmiks. Onneks kiekko kohta töllöstä loppuu, mukamas... Koitan näet hokea itselleni että meillä ei sitten kyllä kukaan seuraa MM- kisoja, vai mitkänenytolikaan?
Tänään oli Jessellä taas harjoitukset, ja huomenna alkaa Jessellä sitten jalkapallokin, ja isäntä on siellä sitten toisena valmentaja.
Koitin eilen merkkailla kännykkään oletettuja päiviä menkkojen alkamiselle. Kun helmikuussa ovat viimeks tulleet, niin ei oikeen oo mihin tarttuis ja mistä laskis, joten laskin sitten muutamankin mahdollisen päivän. Kauhee elellä kun ei oo minkäänlaista käsitystä. Kumpa nyt ees tulisivat, eivätkä jäis matkan varrelle. tajusin tänään senkin, että edelleen on meillä Kaaponkin vaatteet sulassa sovussa kaapissa. En oo ees ajatellut asiaa, ennenkuin taas tänään ohi mennessä. Jotenkin en vaan osaa niitä sieltä pakata minnekkään, enkä koe siihen minkäänlaista tarvetta. Onko se sitten merkki jonkinasteisesta sekoomisesta? Siihen en kyllä osaa vastata.
Mininen mies sielä jo yskäänsä heräskin ensimmäisen kerran.. Joten eipä tässä taas sen ihmeempii kerkee turiseen.Pakko vissiin itekki ahtautuu maate ja teloille, ennustaisin melko rikkonaista yötä.. Huoh?
Mutta niin.. Kaapo vois tulla takasin vaikka. Ois yks ikävä vähemmmän.
Kettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti