Kiekkokansaa..

Meillä asuu kuulkaa kiekkokansaa. Taistojen taistelu on meinaan käynnissä. Mieheni kannustaa Ässiä, mikä tulee suvun puolelta, sillä mieheni isoisä on ollut Ässien perustajajäsäsen ja keksinyt tuon joukkueen nimen.. Itse, ihan vain ollaksnei hankala olen koko kahuden kannattanut tampereen tapparaa, onhan se tavallaan kai minun kotijoukkueeni :) Mieheni on kääntänyt myös pojat ässien kannalle, joten oli meillä eilen hiljaisia poikian huusholli täynnä kun tappara otti ja vei tämän ensimmäisen finaalipelin.. Itse toki huusin ja tanssin voitontanssia, onneksi itse sitä näkemättä...

Mutta niin.. muuten se on tässä mennyt lasten kanssa ollessa.Älämölöä tulee joka suunnasta, ja välillä tuntuu et korvat irtoo. Ihanaa kuitenkin kun on jotain eloa ja ääniä. Kaksin on aina niin kovin hiljaista.
KELA muisti minua jo eilen päätöksellään, joka oli siis tehty jo samana päivänä kun tuo surullisen kuuluisa lausunto oli sinne ennättänyt. Ihme papereiden kanssa näpertelyy ,mutta minkäs sitä sitten sillekkään voi..

Etsiskelin eilen jo valmiiksi hiusmalleja mikäli tämä oma reuhkani tästä ei herää eloon, mitä siis kovin toivon koska sitä olen tässä kasvatellut. Nyt kun miettii niin en edes tiedä miksi koska muistan taas kovin hyvin miksi sen olen tuhannesti lyhyeksi leikannut. Aina solmussa, ja aina niska hiestä märkänä.. No, ei auta valittaa kun vielä sentäs on jokunen karva päässä jäljellä.. Mutta päätin että jos ei ala kunto paraneen ja tippuminen hidastuun niin sitten kyllä ainoo vaihtoehto on sakset.. 
Hiuksia kun siinä viimeksi pesin, ja kouratolkulla laittelin roskiin, päätin olla aloittamatta enään tuota viimeistä ellerilaatta. Ja niin tein. Kaksi kokonaista päivää ollaan siis nyt oltu ilman, ja vielä toki ei mitään muutosta näy missään, paitsi siinä että olen entistä väsyneempi, joka varmastikkin johtuu alkavasta hormoonitason laskusta. Menkkojakin tuossa kaksi päivää sitten odotin toiveikkaana kun paperiin ilmestyi pienen pieni ruskea piste. Mutta paskat.. tulematta jäi nekin, taas. Koko siis elleri uran aikana ei tullut yksiäkään tyhjennyvuotoja.. No, jospa ne joskus normalisoitus? Iha peestä tällänen epätietosuus ja odottelu. Mutta jos ei muuta, niin ainakin toivon että ellerittömyys tuo avun tähän tukkakriisiin mikä on siis jo melkoinen, vaikkei toi kuontalo häävi koskaan oo ollu, mutta silti toki haluaisin että hiukset säilyis päässä.

Ah.. nenän alle tuli ihanalta tuoksuva teekuppi.. Aamu ei vois alkaa kyllä paremmin. Muumitee on ihan huippu juttu.
Vähän jännityksellä elellään täällä tää päivä.. Jesse nimittäin pienen mahakivun kanssa lähti kouluun, ja itse toki äärimmäisen positiivisena ihmisenä olen aivan varma että yrjätautihan sieltä tulee.. TODELLAKIN TOIVON ETTÄ EI !!! Se meinaan tästä nyt vielä puuttuis sitten. Mutta tarvinee vaan rukoilla jotain pöpöjumalaa, ettei se nyt vaan olis se, minkä nimeä ei koskaan sanota ääneen..

Eilen Jessen kanssa oli taas puheenaiheena Kaapo. Jesse muisteli, että meille ei enään voi tulla lapsia, koska olin jo pojille kertonut sterilisaatiosta, joka piti Kaapon syntymän yhteydessä tehdä. Kovin helpottuneena huokas, kun sanoin, että ei sitä sitten tehtykkään kun se Kaapo kuoli.. Sitte alkoikin jo uuden vauvan nimen keksiminen. " Musta Jesse II olis hyvä" - lausu Jesse, ja sanoinkin siinä että joo, oishan se,ei vaan taida oikeen olla luvallista. :) Mutta kovinpa on kaukaista mitään nimiä ajatella, tai oikeastaan edes ylipäätään koko vauva-asiaa. Vanhalta ystävältäni kuulin juuri, kuinka eräs nainen jonka vauva syntyi kuolleena samoilla viikoilla kun Kaapo, vasta vähän aikaa sitten, oli päättänyt päivänsä.. Kovin surullista ja niin pysäyttävää. Se osoittaa hyvin sen, miten synkkä ja raskas asia on, tämä Fetus mortus. Kamalaa ja ahdistavaa ajatella.. Ja samalla kuitenkin pitää ihmetellä kuinka itse on niinkin mukamas järjissään kuin on. Vai luuleeko sitä vaan olevansa. Mene ja tiedä. Sen tiedän että ikävä ei oo lyhentyny milliäkään.

Mutta niin.. Onneks on blogit. Ihanaa, ja suorastaan kutkuttavan koukuttavaa on päästä ihmisten arkeen kiinni. Nenä kiinni ruudussa lukea ja jollaintavoin siis osallistua toisten elämään. Huomaan itse oikein odottavani " jatkoja", kuin kirjaa lukiessa sitä ramppa katsomassa, joko on tullut uusia postauksia, ja miten on mahtanut jatkua edellisessä postauksessa ollut aihe :) Täysin hurahtaneenahan sitä voi itteensä pitää. 

Uusimpana tulokkaana omassa lukulistassani on Päivin uusi blogi, joka kertoo  niin mukavast perhe-elämästä ja arjesta. Päivi on minulle ennestään tuttu kouluajoilta, joka siis tekee blogin lukemisesta vielä mukavampaa, koska ei olla nähty vuosiin, vaikka asutaankin melkoisen kuitenkin lähekkäin.. No, joskus on pakko mennä käymään, Päivillä nimittäin on eläimiä, joita ei ihan joka kodista löydykkään ;), Päivin blogiin pääset kurkistamaan tästä !

Mutta että niin.. Tiistaissa mennä jolkotetaan, ja tänään kuulemma on luvassa taukoa sateessa ja lämmintäkin pitäs olla, nähtäväks jää.. Sulais ny vaan noi loputkin lumet, muulla niin välii oo..

Mutta hei.. Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Kettu kuittaa!