maanantai 29. huhtikuuta 2013

unelmissa...



Unissa kaikki voi joskus olla kauheen todellista. Tänään heräsin siihe, että oikeasti hetken halusin että uni olis vielä jatkunu. Unessa sain vauvan.Pienen ja täydellisen, ja tunnelma unessa oli kovin toden tuntuinen. Ja niinkuin unissa on tyypillistä, jotkut kohdat unissa olivat melko outoja, mutta pääpiirteittän sain lapsen. Tytön. Unessa vauvalla oli jo nimikin, Ella. Ette arvaa miten tyhjältä tuntu kun aamulla heräs, ja tajus kaiken sitten olleen unta.

Mutta.. kovin jäi toi uni mieleen, ja oon sitä mietiskelly tässä päivän mittaan useeseenkin otteeseen. Arki ottaa taas elämää haltuunsa melko rajuin ottein, rahattomuus, hiljasuus, ja saamattomus on taas kovin äänessä. Huomaa taas kun lapset on pois, on kovin kovin hiljast, ja sitä vaan makais ja tuijottas telkkaria. Tänäänkin on tullut nähtyä jos jonkinmoista sarjaam koirakuiskaajasta, kakkutaitureihin.. Kauniit ja rohkeet ja emmerdalet. Laatua siis täynnä on toi anti :)
Ulkona on kovin harmaata ja vettä sataa. Huomenna on vapunaatto, ja ollenkaan ei tunnu vapulta. Onneks meillä on luvassa kivaa tekemistä kun päästään Terhille pitkästä aikaa juoruun ja oleen yleensäkkin jonkun seurassa. Todellakin tervetullutta vaihtelua.
Tänään oon myös lukenu paljon palstoja ja selannu läpi vauvoihin liittyviä ryhmiä ja kovin moni on raskaana,tai miettii että vaihtuuko se haamuviiva siihen oikeaan viivaan, ja miten tälläkertaa mahtaa tapahtua.. Kovin moni ihminen on täynnä jännitystä ja pelkoja, odotusta ja joku osaa ihan iloitakkin. Itse oon koittanu arpoa pari päivää omaa kiertoani.. Tai että onko sitä nyt ellereiden jälkeen ollenkaan edes olemassa, tai kuinka viturallaan se mahtaa tälläkertaa olla.. Outoo ajatella että kuukautisia ei oo ollu helmikuun jälkeen.. Ja sitä ennen olikin sitten se raskausaika.. Ei oo paljoo tarvinu tässä moisista kärsiä. Joku sano että nauti ja oo onnellinen kun ei oo, mutta jotenkin en osaa sitä tässä kohta ottaa rentoutumisen kannalta. Kyllä musta olis kiva että menkat tulis, ja edes jotenkin tietäs millaisen kierron kanssa tässä ollaan tälläkertaa tekemisissä..

Koira on ihana.Se tykkää niin kovin haleista ja rapsutuksista. Ajanee nyt vauvan asemaa. Poikia on jo kova ikävä, vaikka ensimmäinen viikko vasta lähti käyntiin. Kauheeta ajatella, että toukokuu on jo pitkällä kun ne taas sieltä rymyää kotiin. I.K.Ä.V.Ä !! 

Kohta se on sitten se kesäkin. Mite ei sekään ollenkaan nyt nappaa. Elo on jotenkin ollu jo jonkin aikaa jotenkin kovin mollivoittoista.Tympii sekin jo ja kaipais kovin jotain uutta ja piristävää touhua, mihin vois keskittyy. Väkisinkään sitä ei vaan pysty kehitteleen, niin ei auta kuin odotella että elämä heittäis jotain positiivista vaihteeks eteen.. Vaikeehan siihen tosin on uskoa, mutta eikai sitä toivomallakaan mitään menetä.Jotenkin sitä vaan elelee sillä asenteella että pessimisti ei pety. Ja voiko sitä ees ihmetellä ,jos tarkemmin ajattelee. Onhan se kuitenkin faktaa, että ei tässä ny oikeen oo tuubiin mikään menny :)

Mutta niin.. Jospa sitä ensyönä sais taas "Ellan" käymään .. :)
Kaapolle sydämenmuotoisia suukkoja..

kettu kuittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti