Väärä perjantai.

Perjantai, mutta väärä sellainen. Vielä viikko ennenkuin saan taas lapset kotiin. Kyllä aika menee siitä kulmasta katsoen taas niin kovin hitaasti.. Taas toiselta kantilta katsoen, ompas aika taas kulunut nopeaan. Kyllä se on niin kovin vaikeeta tää ihmiselo.

Eilen kun kävin suihkussa ( kyllä, huolehdin hygieniasta ;)  ), huomasin että luomi, joka on aina ollut hyvin hyvin pikkiriikkinen, on nyt yhtäkkiä turvonnut monikertaiseksi, muuttunut aivan pikimustaksi, ja saanut ympärilleen punaisen renkulan. Kyllä !! Tästä heti panikoituneena, tai oikeastaan ajateltuani, että noniin,lisää paskaa, - soitin terveyskeskukseen ja selitin asiani.Hoitaja puhelimen toisessa päässä otti asiani heti vakavasti, mitä yleensä kyseiseen numeroon soittaessa ei juurikaan tapahdu. Antoi minulle ajan täksi päiväksi hoitajalle, koska se kuulemma olisi kaikki nopein reitti saada aika lääkärille luomen poistoon. Joten.. Tänään listalla on siis arvauskeskusta, kaikkine räkäisine ihmisineen ja odottavine mummeleineen. Kauhulla jotenkin ajattelen, että voi helvetti, jos tästäkin nyt sitten seuraa taas jotakin.. Ja jollei muuta niin ramppaamista ja tikkejä. Mutta tässä viimeajat eläneenä, voin sanoa että tälläisten asioiden kanssa, en kyllä jää yhtään odottelemaan. Tunnun näet kuuluvan siihen 0,1% luokkaan ihmisiä joilla tapahtuu kaikki. Raskaaksi tuleminen ehkäisyn läpi, 18-trisomia, kohtukuolema ja mitä kaikkea vielä muuta, joka tapahtuu mukamas niin harvalle.

Muuten, elämä on taas suhteellisen mukavaa. Eilinen Kaapon päivä meni hyvin,paremmin kuin odotin, ja sain postissa nyt tämän ihanan kaulakorunkin. Tuntuu että se on kyllä lasten jälkeen parasta, mitä voin mukanani kantaa. Yksinkertaista, ja niin niin nättiä <3
Aamulla tosin kun heräsin tänään, olin saanut parhaalta ystävältäni viestin, jossa hän kuvaili painajaista johon oli herännyt. Aivan kamala. ja ahdistava. Kaapo oli tullut uniin. Ja uni oli loppunut näin : 
"Ja sit sä tuut itkien vastaan, ja tuskin saat edes henkee ja hoet vaan et Kaapoo ei enään oo "

Heti tämän luettuani ahdistuin välittömästi, ja mieleeni tulvi se lämpö ja tuska, hetkestä kun kuulin että Kaapon sydän ei enään lyö.. Kyllä unet voi olla sitten niin kamalia.Todella todella kamalia. Mutta palautti hetkeksi taas tähän julmaan todellisuuten. Onneksi toivoin tästä, ja ystävänikin, ja päivä on jatkunut ihan mukavasti. Ottaen huomioon, että olen vielä menossa luomea syynäämään. Illalla olisi vielä edessä keskimmäisen jääkiekko reenit. Kyllä, nyt se hurlumhei on alkanut. Ja saan heittää hyvästit olemattomalle muka elämälle, ja kiitää silmät kierossa reeneistä toisiin, kuivata varusteita joita on tuhat, ja pakata kassiin, ennenkuin häviää.. Ja jalkapallokausihan ei vielä ole edes alkanut, että tovin on vielä lätkäkassit ja jalkapallokassit erillään.. Kenties ei kovin kauaa :)

Lunta on taas luvattu, mutta onneksi sitä ei ainakaan toistaiseksi näy leijuvan maahan asti. Ehkä sekin hetki kuitenkin vielä tulee. Sais kyllä mun puolesta jo sulaa kokonaan pois mokoma, kesäähän tässä ootellaan, eikä mitään pulkkamäkiä.. Aika aikaansa kutakin..

Lauantaina onkin sittent aas aikaa olla yksin. Isäntä lähtee puuhommiin mökille ja mulla on kokopäivää aikaa tutkia seinien värejä ja lattain kulumia ;) Ajattelin kyllä, että jos vaikka kävis uimassa, ja siellä kappelissa iha ite itekseen, kun sitä ei oo vielä tältä "tee toipuaksesi" - listalta ruksattu yli. Oikeastaan ootan ihan että pääsen sinne ittekseni jutteleen ja herättään kanssa ihmisissä kummastusta. Mutta tässä kohtaa, on kyllä ihan sama, että kuka mitäkin ajattelee. Kai sitä nyt lapselleen puhua saa. Vähä niinku piilosilla ollaan Kaapon kanssa, Kaapolla on aina parhaat piilot ;)

" Illalla jätän oven valmiiksi auki, odotan häntä.Hän sanoi                     tulevansa uneen minua tapaamaan "

Oikein mukavaa viikonloppua <3 Jos näät kevään, ni käske poiketa täällä !!!

Kettu kuittaa.