Pienissä häissä..

Huomenta pöytään :)

Sunnutnai tuli sitten vähän äkkiarvaamati nurkilta, niin se on taas viikko mennyt. Ei enään taas niin montaa päivää perjantaihin, ja siihen kun lapset ryntää ovesta sisään!

Eilinen menikin kuviteltua nopeammin, vaikka puuhastelinkin yksin kotosalla. Isäntä lähti jo aamusta siis puuhommiin, ja olin aivan varma että kuolen pystyyn hiljaisuuteen. Toki, tekemistä ois voinu olla enemmänkin, mutta menihän se näinkin. Aamulla sain kahviseuraa naapureistani, ja illalla Ystäväni pojasta, joka luistelu-reissullaan poikkesi meille kahville <3 Tuli jopa siivottua, ja käytyä kaupassakin, joten ihan plussalle jäi siis eilinenkin päivä. Iltapäivästä hain suosiolla peiton sohvalle ja laitoin päikkäreiks, ja kuten kuvastakin näkyy, sain karvaista uniseuraakin ;)

Mutta mutta.. Tänään on sitten se aikasemminkin jo mainittu 1v. Hääpäivä <3 Sekin alkoi perinteisesti puurolla ja kahvilla, ja toki mies myös lähti poikien ja poikien isän kanssa perinteiselle sunnuntai-luistelulle jäähallille. Vielä on vähän auki, mitä muuta tänään tehdään, vai tehdäänkö mitään edes sen ihmeempää :) Hetken verran leijulteltiin ajatusta siitäkin, josko ois lähdetty taas kerran ajelemaan vanhemmilleni ( muodostunee kohta siis meillä jo sekin sunnuntai- perinteeksi ), mutta eipä me vielä päätetty oo mitään. Saapas näkee,mihin jalka näyttää, vai mihten se meni?

Jos ei muuta, niin voin näin vuoden jälkeen ypeänä todeta, että edelleen ollaan yhdessä, vaikka vuoten sisältyy paljon paljon myös voimia vieneitä asioita, Kaapoa tuskin tarvitsee edes mainita, onhan se tämän vuoden kiistatta suurin menetys, ja iso pala sydäntä on hänellä mukana tuolla jossain. Kuvia katsellessani huomaan myös A. laihtuneeni melkoisesti ja B. että hiukseni ovat kasvaneet melko huimaa tahtia. :) Ei siis ollenkaan ole mennyt kuitenkaan hukkaankaan tämä ensimmäinen vuosi naimisissa. ;) Muistan kyllä silti kuin eilisen kuinka näihin aikoihin vuosi sitten oli jo kovasti jännitystä ilmassa. Eniten jännitin tuota kirkon käytävällä kävelemistä, n. viisi numeroa liian isoilla kengillä, ja sitä että en lattarilla muistaisi pätkääkään mitä pitäisi tehdä. Mutta kyllähän se ainakin omasta mielestä meni hyvin, ja oli onneksi varsin nopeasti ohitse. Silloin oli perjantai, ja jo pimeää, koska vihmiminen oli illalla. Kirkolta vielä jatkoimme kahville ja kakulle seurakunnan tiloihin, ja pienellä porukalla oli leppoisaa kahvin lomassa vaihtaa kuulumisetkin.

Tästä on hyvä jatkella eteenpäin.. Ystävänpäivänä onkin sitten seuraava "juhlapäivä", 2v. Kihlapäivä. Että voisko sanoa edes vitsinä että meillä arkikin on juhlaa? :) No, ei sentään, mutta tietänet mitä tällä tarkoitan.
Jaahas, hääpäivän kunniaksi päätti ilmojen herra pistää taas kunnon lumipyryn, Iha ku ois taivas revenny, yhtäkkiä alko lujaa tuleen alas isoja lumihiutaleita.

Tässä samalla kun kirjoitan, satuin kuuntelemaan Diandran kappaletta prinsessalle. Itselleni tästä tulee mieleen pikku-prinssi. Kaapo <3 Ja mielessä on myös hyvin lämpimästi Kaapon enkeliystävä Pikkusisko, joka sai siivet.. <3

Johanna Kurkela _ Prinsessalle

Rakkautta on..

Kettu kuittaa.