Aamu alkaa Aaaaallla.

8.12 Näyttää kello.Mikä ei suinkaan ole heräämis-ajankohtana ollenkaan pöllömpi, mutta minäpä olen ollut hereillä neljästä asti. Lauantai aamu ja toki herään ennen kuin yö edes kerkee loppumaan. Yhtäkkiä plig ja silmät on auki.. Kyllä! Kellokin oli toki soittamassa,mutta vasta seiskalta, isäntä kun lähti isänsä kanssa puuhommiin.. Mutta jotta kyllä tulee päivästä hyvin pitkä ja kivinen, kun tässä on jo 4 tuntia oltu hereillä, eikä aamu ole kunnolla vielä edes noussut yön takaa :)

Lumisade on loppunut ( toistaiseksi ) , ja hetken ainakin voi taas huokaista. Jospa sitä nyt ei vaikka sitten enempää edes tulisi. 
Eilen oli tosiaan sitten keskimmäisen lätkäreenit, poikien isä ilmoitti että myös nuorimmaiseni oli menossa hallille, joten minä jäin kotiin ja isäntä lähti meidän puolesta kannustamaan. Pikkumiehellä ( ja enemmän viel äidillä ) on ollut ikävää ilmassa, joten en sitten mennyt tyrkyllä, ettei tule kummalekkaan paha mieli. Voi kun se aika kuluis ees hitusen nopeemmin.
Samalla kun muut oli hallilla, vanhin poika soitti , oli jäänyt yksin kotiin ( arestissa ), ja ilmoitti kovaan ääneen että hammas lähti :) Kohta on nekin kaikki jo vaihtunu. Tais olla isommallakin kyllä vähän äitiä ikävä kun puhelu kesti melkoisen kauan, ja asioita käytiin läpi kivistä taivaaseen <3

Eilen olin sitten myös siellä terveyskeskuksessa. Jonotin vaikka kuinka ja kauan.. Vanhempi mummu-ihminen selitti vastaanottajalle pilalle menneestä permanentista niin kauan, että hoitajan piti jo sanoa, että jatketaanko myöhemmin, kun alkaa tätä jonoa kertyä :)Minut vastaanottanut hoitaja oli nuori ja varsin mukava. Ja tietty tiesi heti millä asialla olen. Tälläkertaa ei sentäs tarvinut selittää Kaaposta mitään. Helpottavaa. Heti luomeni nähtyään hän sanoi että kyllä on pahan näköinen, ja pitää akuutisti poistaa.Kovin on muuntunut ja ärhäkkä. Kun hoitaja alkoi etsimään minulle koneeltaan tätä "Akuutti" aikaa, selvisi minulle että taas on omalääkärikin vaihtunut. Koska ja missä välissä? Kai sekin on joku nuori lääkäri, jotta varmasti saan mennä esittelemään arpiani ja makkaroitani hoitopöydälle..  Mutta niin, ensimmäinen aika oli sitten 28.2 .. Varsinainen akuutti. Hoitaja oli kovin pahoillaan ja kertoi että kaikki lääkärit on ylibuukattuja ja aikoja ei yksinkertaisesti ole. Sanoi kyllä, että mikäli mitään muutosta tulee, niin oitis sitten päivystykseen. Tullessani sekin käytävä oli tupaten täynnä ja kerkesin jo hetken ajatella, että onneksi ei ole hetkeen tarvinut siellä istua..
Kotona sitten sainkin viestiä..Lähipiirissäni ollaan raskaana. Tarvineeko sitä sen kummemmin edes sanoa.. Kyllähän se on melkoinen tunne. Mutta lupasin olla tukena ja vierellä, ainahan olen. On kaikesta huolimatta mukavaa olla jollekkin toiselle läsnä ja tukena, kun itsellä sitä lähes koskaan ei ole ollut tarjolla, ohjeita kyllä on tullut sitäkin enemmän, miten elämässä ja kussakin tilanteessa tulisi toimia. Toki minäkin neuvoin nyt, mutta koitin kuitenkin olla olematta suunnan näyttäjänä.

Klo 8.26 ... Ehkä sitä kohta voi siis jo keittää puuroa? ja kuvitella että kello olisi enemmän? :) Pitänee vissiin kehitellä tällepäivälle jotakin puuhaa, ettei ihan mene minuutti-viisarin tuijotteluksi :)
Mutta eiköhän sitä tässä ollu ne tärkeimmät.. Ja niin.. Tänään on omaa aikaa mennä katsomaan Kaapoakin <3

Kettu kuittaa.