maanantai 11. helmikuuta 2013

Maanantai, ennen perjantaita.

Nonni, sieltä se sitte tuli, maanantai. Vaikka yleensä san otaan että maanantait on kökköjä, mutta mulle ne on suht positiivisia, koska tiiän että niitä seuraa aina se perjantai, ja lapset. Ja muutenkaan, eipä juuri ole väliä, eikä välillä edes tietoa, mikä päivä on menossa, arki vai viikonloppu, kun kaikki päivät on aina niin samanlaisia.
Mutta kylläpä vaan hurashti eilinen taas menemään kovaa vauhtia. MIes oli tosiaan lsten kanssa jääkiekkoilemassa, ja koska ilma muuttui hyvin pyryttäväksi niin päätettiin sitten pysytellä kotokamaralla,eikä lähdetty vanhemmilleni.. Ajokeli kun ois saattanut sitten illasta olla melkosen huono. Mutta käytiin me mm. Kaapon kappelissa. <3

Lunta pyrytti aika huimasti kun mentiin tuonne hautausmaalle käveleen, mutta ei se meitä hidastanut. Ensin ajateltiin että mennään myöhemmin, mutta sitten kuitenkin mentiin heti.. Miten sinne onkin jotenkin niin vaikee mennä? Koska ahdistavaa se ei oo ollenkaan, eikä muutenkaan epämiellyttävää. Jotenkin sitä vaan ajattelee,että kyllähän sinne sitten myöhemminkin.. Mutta mieli oli hyvä, ja olin sitämieltä, että kyllä hääpäivän perinteisiin tulee kirjata Kaapolle kynttilän vienti. :)




Tähän Kaapon Hautapaikan päälle oli jo siirretty tätä ihanaa murattiköynnöstä, mitä siis koko kappelin alusta on täynnä. Siellä se Kaapo uneksii kesäisistä päivistä. Kappelissa ei älläkertaa ollut muita, joten ajateltiin istahtaa tuoleille jotka on tuohon yhteyteen tuotu, aivan tämän muratti kedon viereen. Ihan hiljaa istuksittiin ja mielessä ajattelin ja lähettelin lämpöiset terkut. Niin lämpöiset että taisin jopa hetkeksi torkahtaa.Ulkona kun oli kylmä, niin kappelin lämpö oikein sukelsi sieluun asti. <3



Viemäni "kärpässienihattu" oli edelleenkin olamlla paikallaan. Vein sen kerran aikaisemmin tuohon kappelin kukkapöydälle, ja siinä se on saanut katsella ihmisten tulemista ja menemistä. Eilen mietin että onko se mahtanut herättää kenessäkään ajatuksia? Onko joku mahdollisesti pitänyt sitä käsissään, ja ajatellut että siellä on lapsikin haudattuna? Kirjoitin tuolloin kotoa lähtiessä, kauhean kiukun ja tuskan vallassa tuonne pohjaan : " Kaapolle t. Äiti " ... Ajattelin että joku saattaisi sen ottaa pois, kun ei varsinainen kukka ole, mutta siellä se vielä sai olla paikoillaan. En osaa viedä kukkasia, ne jotenkin ... en edes tiedä. Tuo on enemmänkin minun näköiseni, ja ikuisempi.





Kun sitten kappelista lähdimme, kaivoimme tuolta lumesta Kaapon oman lyhdyn, jnka sinne veimme juuri ennen jouluaattoa. Iso kasa lunta oli kerennyt kertyä päälle, ja oikeastaan joka puolelle. Ihan tuossa kappelin ulkopuolella on samanlainen marmoripöytä, kuin sisälläkin, mutta tähän yulos kuuluu tuoda kynttilät.. Iltaisin se on varsin kaunis. Monella siellä on omaiselleen ihan oma lyhty, toiset tuovat pelkkiä kynttilöitä. Minä koin heti jutukseni viedä valkoisen lyhdyn, ja kirjoittaa siihen Kaapo <3 

Kyllä sieltä vaan on aina yhtä haikeaa lähteä, vaikka nytkin oltiin molemmat tosi hyvillä mielin ja jopa hassuteltiin matkalla takaisin autolle. Kyllä sydän on taas inan kevyempi, kun sai sen kynttilän vietyä, olen siitä tuntenut huonoa omaatuntoa jo viikko kaupalla.


Ah! Enään siis.. tämä päivä,tiistai,keskiviikko,torstai.. ja pejantai aamu.. ja sitten on taas maailma täynnä ääntä ja pikkuatoja ja jalkapallo kortteja hujan hajan =) Oikein jo odottelen..
Ja hei.. TÄNÄÄÄN mä saan luistimet, löysin meinaten kirpputorilta, ja mieli on hyvä. Jokohan sitä tänään menis katkaseen jalkansa jääkentälle? :)

Muksaa uutta viikkoa sulle <3


Kettu kuittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti