Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

Uuteen viikkoon, uusin kuvioin!
Tänään on sitten se päivä, kun mun vauva alotti kerhon. Kyllä kolme vuotta on mennyt sitten hurjan nopeesti. Eilen illalal nousi kauhee ahdistus ja jännitys, että miten mahtaa pojan kerhotaival alkaa iskän kanssa.. Mutta hyvin se oli kuulemma alkanu. Oli heti jäänyt iteksiin leikkiin toisten lasten kanssa, ja tullut iskälle sanomaan tädin kanssa että iskä saa lähtee kotiin. Alkuun kun siis oli puhe, että vanhemmat voivat olla tukena mukana ensimmäisiä kertoja, ja kolmen tunnin päivän saa lyhentää siksi että tottuu. Mutta vielä mitä.. innehän se nasu oli sitten jäänyt muitta mutkitta :) Mahtaako jääminen käydä äitin kanssa yhtä helposti? Toivoa sopii!! Mitens e aika kuluukin niin mahdottoman nopeasti????

Sasu pikkusena 09

Sasu pikkusena 3v myöhemmin <3

Katselin eilen taas vanhoja valokuvia lapsista.. Kyllä ne vaan on jo niin isoja poikia kaikki. Aika vaan vierii silmissä vaikka yleensä ei kyllä siltä tunnu, päinvastoin. Hurjaa ajatella että kohta on taas kulunut eteenpäin 10 vuotta, ja mietin tätä hetkeä tässänäin, kuinka " silloin " olivat vielä pieniä, ja nuorinkin vasta aloitti kerhon.. No, onneksi ei omaan tulevaisuuteensa nää, niin voi odotella sitä saapuvaksi päivän kerrallaan.

Sitä taas miettii että mahtaako sitä neljättä..VIIDETTÄ vauvaa koskaan tulla. Neljättä elossa olevaa, mutta aivan niin, viidettä lasta. Onneksi sitäkään ei tiedä. Toisaalta olisi mukava tietää, onnistuuko se, vai eikö se onnistu. Odottaako sitä turhaan.. ja miten kammottavaa on pelätä koko raskausaika.Ja aika raskausajankin jälkeen.. Onhan se melko ressaavaa edes ajatella.. Kätkytkuolemakin...
 Kerran jo käynyt vierailla..
 Eikä kukaan voi luvata, että
 sitä ei enään koskaan tule.

Jesse 2004

Ulkona on taas vähän vähemmän muuten pakkasta. Oiva merkki jo keväästä, ja johan sitä muuten mennään helmikuussa, Ajatella.. Vuoden lyhin kuukausi. Kaapo täyttäisi pian jo kaksi kuukautta, Aika olisi vierinyt siinäkin kohtaa. Hassua ajatella miten samasta asiasta, mutta eriasiaa kuitenkin tarkoittaen voi puhua. Voin sanoa että Kaapo täytäisi pian kaksi kuukautta, mutta sanonkin, että Kaapon kuolemasta on kohta kaksi kuukautta. Miten raadolliselta se saakaan taas kaiken tuntumaan.

Jesse "pikkusena" v. 2013

Niin, ja sielä hautausmaalla muuten ei käyty edelleenkään.. Unohdin nimittäin ostaa kynttilän. Tokihan sinne voi mennä ilman sellaistakin. Olen ajatellut mielessäni että pitäisi mennä sinne ihan yksin. En vielä ole sielä koskaan ollut yksinäni.- Sisällä kappelissa on murattilehto, mihin siis Kaapon tuhkakin on haudattuna. Murattien alle, lasisien seinien sisäpuolelle, kirkkauden kappeliin. Siellä on myös tuoleja ja muutenkin lämmin tunnelma. Voisin hyvin kuvitella istuvani siellä tuntitolkulla. Kappelissa on myös yläkerta, jossa on ns. muistopöytä. Sinne saa jättää terveisiä omaisilleen, aforismeja ja muuta kaunista, lasisen kannen alle. Ne pysyvät siellä aina kuukauden kerrallaan. Itse en ole jättänyt, enkä itseasiassa käynyt katsomassa edes koko pöytää, mutta näin suntio meille kertoi Kaapon tuhkan hautaamis-tilaisuudessa.

Roni pikkusena v. 2002

Roni vähemmän pikkusena v. 2013

Kaapo, aina yhtä pikkuisena

Niin se vaan on että kyllä lapset on ihania. Omiani saan odotella kotiin vielä kaksi lähes kokonaista viikkoa. Siinä mielessä aika taas on kulunut vallan hitaasti. Se on huikeeta, miten sekin vaihtuu sen mukaan, mistä katsoo ja laskee.. :)

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa...

Näihin kuviin ja tunnelmiin?

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa sulle...

Kettu, ja veljekset kuittaa. <3