korttien viemää..

Sunnuntai ja sirkus on jo käynnissä. Puurot syötynä ja yksi nuhanenä on tullu joukkoon lisään..tai siis tulossa. Esikoisen urkku on kipee ja nenä vuotaa.. Tätä siis tiedossa, nessua ja niistämistä.
Heti aamusta sain lapset hyvälle tuulelle kun löysin taas netin kirpputori valikoimasta ison kasan jalkapallo kortteja edullisesti. Nämähän on nyt meillä se juttu.Joskus onneksi sattuu tekemää löytöjäkin suht edullisesti. Usein kun tuntuu että ihmiet kiskovat rahaa ihan vain rahastuksen riemusta. Samaiselta kirpputorilta löysin eilen myös kassin, jotka olen jo kauan kaupaillut. Itselläni ei aikoihin ole käytössä ollut kassia ja nytkun sitä on tehnyt mieli käyttää ,huomasin että kaikki kassini ovat kädessä roikottettavia muumimamma-malleja, joten olalla pidettävä kassi on plussaa. 

Lumi sulaa ulkona kovaa vauhtia, kevät siis on väistämättä tulossa, vihdoin. Ja nyt kun sen sanon ns. ääneen, luvassa on varmasti metritolkulla lunta. No sieltä saa tulla, kai se itten joskus kuitenkin sulaakin.
Tupakoinnin vähennys on toiminut hyvin, paitsi isännällä joka aamutupakkaa vailla on äreä ja kirä kuin viulun kieli. Hymyilyttää oikeastaan, se kun on aina niin ennalta arvttavaa vaikka hän ei sitä itse koskaan tiedostakkaan.

Jääkiekko renit jäi eilenkin sitten välistä, ja tänäänkin kun Jesselle nousi kuume. Keskiviikkona on sitten seuraava mahdollisuus osalistua, ja eiköhän se jo siihen mennessä taitu.Flunssa siis.

Isäkin oli eilen käymässä ja päivä kului melkoisen nopeaa tahtia. Isä sai asennettua pojille rullaverhot vanhojen risaisten tilalle, meiltä ne ois jääny asentelematta, kun ei ole sitä poraa, ja koska ikkunamme ovat normaalista muutnkin poikkeavat. Niin pääsi siis sekin kirppislöytö hyvään hyötykäyttöön :) Isä asenteli myös vessaan hyllyjä tököteille ja purnukoille, joten taas on jollakin tasolla helpompaa pitää järjestystä yllä.

Tänään pitäis sivota, koska eilen se sitten kuitenkin jäi.. Mukava kun on saanut pidettyä jonkinasteista hallittua kaaosta yllä, vaikka lapsetkin on kotona. Toki se on tarkoittanut myös sitä että ei kerkee kokoaikaa sohvalla peffaansa leputteleen, mutta ei se mitään. Hyvä näinkin, kun tuntee ittensä ees jllain tavalla kiireiseks.
Eilen illalla kun menin nukkumaan, ja nuorimmainen tuhisi omasa sängyssään joskin nuhaisena ja tukkoisena, tuli väistämättä mieleen taas Kaapo. Ikävä osaa hiipiä nin hurjan salakavalasti. Ois se niin mukavaa kun olis minimies täällä meidän kanssa hääräämässä.. Joskus koen outoa helpotusta, tietyissä tilanteissa, kun Kaapoa ei ole. Nytkin kun ajateltiin että oksennustauti iskee,ajattelin ja sanoin kai ääneenkiin, että onneksi Kaapo on taivaassa, olisi kauhe jos pieneen vauvaan tarttuisi.. Ihmeellisiä ajatuksia.Mitkä ääneen sanottuna kuulostaa niin kovin vääriltä ja erilaisilta kuin miten niitä tarkoitan. Toki antaisin ihan mitä vaan, jos saisin Kaapon tänne meidän hulinan joukkoon. Eilen taas muistin senkin, miten lopullista näkemisen olemattomuus on. En ikinä koskaan enään näe. Joku toki tässä kohtaa ajattelee, että joskus jossakin tuolla korkeammalla vielä nhdään, niinkuin pappikin sanoi siunauksessa.. Mutta minulle se ei kyllä luo minkäänlaista lohdutusta, ei ainakaan tässä kohtaa.. Tarvinee siis vain sulkea silmät ja muistella ja koittaa palata sinne sairaala sänkyyn, kun Kaapo vielä oli sylissä nuuskuteltavissa ja paijattavana .

Note to myself: Ikävä, aina ja yhäedelleen..

Tulppaanitkin muuten on vielä tosi hyvässä kunnossa, ei oo menny miksikään, eikä kunnola vielä edes auennut vaikka on jo torstaina ostettu. Äiti neuvoi laittamaan tulppaanien kanssa veteen sokeripalasen, ja se oikeasti taitaa siis toimia, kun kovin ovat vielä vasta tuodun oloisia. Kokeile hei säkin, kun ostat seuraavan kerran tulppaaneja :)

Mutta.. näihin kuviin ja tunnelmiin..Ja huomena taas kohti uutta viikkoa :)

Kettu kuittaa.