torstai 21. helmikuuta 2013

Life is goooood


Päätä särkee ja pakottaa, lieneekö johtuvaa myöhäseks jääneestä aamukahvista, vai sieltäkö se flunssa nyt sitten saavuttaa mutkin? Mies on kuumeessa , ja hammaslääkärikin perui ajan tänään, itse sairastuttuaan. Liikkeellä siis on pöpöjä enemmänkin. Heleä pakkanen laskee kun aurinko lämmittää, ja näyttää taas huushollin paskasuus - asteen. Näin rääväsuisen suoraan sanottuna.
Aamu meillä meni päivitellessä elämää,sekasortoa ja etsiessä uimahousuja. Mamma nimittäin haki juuri kaikki kolme poikaa ikea- ja kylpylä retkelle. Saa nähdä miten sujuu.. Lupailin kyllä hakea pikkumiestä kotiin välillä,mikäli väsyy kesken touhujen. Mutta mukavaa että on pojille vaihtelua. Yä menikin sitten taas puolivalveilla, kun jääkiekkoilija poti jalkojaan. Reenitauko aiheutti tietysti lihaskipuja, mutta onneks niistäkin sitten kuitenkin selvittiin ,ja amau koitti kaikille suht positiivisena.


Mutta, positiivisen tästä päivästä tekee se, että löysin, jälleen keran netti kirppikseltä itselleni toimivan puhelimen, suht halvalla. Arvoitushan toki aina on se, miten j akuinka kauan ne toimivat. Tyttö luopuu puhelimestaan, koska on todennut sen liian isoksi, minulle taas iso on hyvä, koska puhelimeni on aina hukassa, jos isomman ainakin huomais helpommin? mene ja tiedä. Kuitenkin, tänään sitten pitäisi hakea puhelin kotiin, ja toki ensin kokeilla että se varmasti toimii. Sen verran olen oppinut matkan varrella, että koskaan ei tuota testailua kannata jättää kotiin asti.. Oppia siis ikä kaikki.Vanhan puhelimen saan sitten antaa pojalle, joka puhelin vetelee kanssa viimeisiään, toki tuo minunkaan vanhani huutele toimivuutta, mutta ehkä se vielä asteen paremmin toimii kuin pojan edellinen. Miksei mikään luuri koskaan kestä yhtään? eikä mitään?


Pää jyskyttää aina vain kovempaa tahtia..Siivoa tässä nyt sitten? No, kai se jotenkin luoonistuu, tai sitten se vaan taas jää. Alkaa tosin kyllä oleen lattia tilaa siinä määrin vähän, että pakko kai olisj otain ainakin asialle tehdä.
Kaapo korunkin laitoin tänään odottamaan puhdistusta, pästää väriä ihoon ja on muuttunut ruskeaksi tuo ketju, tarvinee siis seuraavaksi hankkia pitkä hopeinen ketju..  Ajattelin sitä jo alkuunsa, mutta toiveikkaana päätin kuitenkin kokeilla ensin.. Kantapään kautta tuli taas todettua, että ois vaan heti pitäny se ketju hankkia. Kaapo onkin ollut puheessa ja ajatuksisa vimeaikoina usein, lapsillakin. Tein isompaan koneeseemme taustakuvaksi kuvan, missä on kaikki neljä poikaa, minä ja mieheni. Siitä tuli kyllä varsin kiva, vaikka itse sanonkin. Kaapo siinä näyttää aivan nukkuvalta, vakoisessa kapalossaan, hiukset vielä syntymän jäljiltä märkänä ja päätä myöden.. Siitä kuvasta huomaa että pojalla oli kiharat hiukset, niinkuin minulla, ja kahdella vanhemmalla veljelläkin..Mutta, eikös enkeleille kuulukin kiharat? :)

Enkelimäisiin pohdintoihin...

Kettu kuittaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti