Eiliset reenit meni hyvin, ja illalla olikin sitten herkuttelun aika, myös minulle. Kahdeksan viikon tiukka ruokavalio heltyi hetkeks ja söin Jessen seurana jo kauan himoittuja liekkisiipiä, vitsit että oli hyviä, ja tänään hyvillä mielin sitten aloitin aamun taas puurolla totuttuun tapaan. Eilen kävi myös ilmi että Jessellä pitäis reeneissä olla hyppynaru, joten tänään sitten on tarkoitus mennä sellaista metsästämään huomisien reenien varalle.
Lunta tulee aas taivan täydeltä, mutta ei se varmaan kauaa maassa pysy, kun ilma kuitenkin on melkoisen lämmin. Mutta hiihtoloma, se vetelee ainakin viimeisiään ja maanantaina kutsuu taas koulu, ja tiistaina nuorimmaisella kerho..Mutta onhan tässä vielä viikonloppua jäljellä. Lasten loma huipentuu huomenna mamman ja papan kanssa elokuviin, joten ainakin mukava päätös on luvassa kotona oleilulle. Lasten eilinen makkaranpaisto retkikin sujui varsin hyvin, ja kotiin tultiin uupuneina, mutta onnellisena kun oli valloiteltu vuoria ja muta sen sellaista mukavaa puuhaa..
.jpg)
Tänään olis tarkoitus sitten pakkailla imetystyynyä ja joitakin vaatteita pussiin.Kun vaan sais alotettua. Lasten kanssa tutkittiin amausella Kaapon kuvaa, ja siinä näkyvää napanuoraa. Käytiin läpi mistä vauvat saa ruokaa, ja mitä ruokaa pojat ovat saaneet ollessaan mahassa :) Vanhimmalle on jäänyt mieleen kun olen kertonut että join silloin häntä odottaessa litra kaupalla omenamehua, ja keskimmäinen muistaa suolakurkut joita tungin ääntä kohti lähes kokoajan :) Nuorimmaisesta en muistakaan että olisi mitään sen suurempaa himoa ollut.. Eikä oikein Kaaponkaan odotusaikana mikään noussut kovin vahvasti esille.Söin kai tasaisen paljon siis kaikkea.. Lapset usein kysyvät, etä voiko mulle vielä tulla vauva.. Koska kerroin ennen Kaapon syntymää, että enään ei sitten tule, koska minulle piti tehdä sterilisaatio, mitä sitten ei koskaan tehty. Sama piti tehdä nuorimmaiseni kohdalla, mutta silloinkin se peruuntu, hyvä niin. Mutta.. Odotellaan ja katsellaan, ja enenkaikkea toivotaan. Tovoa ei kai koskaan saa menettää. Ellereitäkin on kohta mennyt jo yksi viikko, eli viikko taas eteenpäin tätä päämäärää.. Ensin yksi laatta.. sitten toinen, ja sitä rataa.
Kissat painii keskellä lattiaa j maton on mutkalla ja rullalla,vinossa ja pinossa.Mutta ei se mitään, olen meinaan päättänyt olla ressaamatta.Saahan ne suoristettua.
Hyppynaru kaupoille, ja ruokaakin pitäisi vissiin tänään saada aikaiseksi jotain. Meillä jos lapsilta kysyy, mitä toiveita ruoan suhteen olisi, tulee vastauksia aina kolme, ja kaikki täysin erilaisia. :) Joten pitää koittaa sovelta niin että olisi jotain, mikä jokaisen lautaselta häviäis parempiin suihin..
Mutta että sellaista.. Lumisadetta, jääkiekkoa ja kissan rullamaia mattoja.. Elossa siis ollaan vahvasti!!
Kettu kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti