Wake up and live

Niin se on jo torstai aamu. Kovin on hiljaista kun kaiki muut vielä nukkuu, mitä nyt kissat tonkii multaa kukkapurkeista.. Mutta muuten. Kohta pitänee alkaa porukkaa herätteleen, silä tänään positutaan kaikki huushollista jo ennen yhdeksää.Isommat lapset kouluun, ja me minisen miehen kanssa kerhoon.

Illalla iski ihan mahdoton ikävä taas Kaapoa. Järjetön rakkaus ja ikävä, ja mieletön tarve ymmärtää että miksi.. Jos saisin valita, toivoisin että sitä tunnetta "miksi" ei enään tulisi, koska tiedän etten sitä koskaan saa tietää. Kaapon tavaroita eilen haki täti omalle vauvalleen, ei mitään suurta ,mutta annoin äityspakkauksessa olleita vaatteita ja tavaroita. Saanhan minä sitten aikoinaan uuden, mikäli tarvitsen. Mukavaa ja jollain tavalla tärkeää olla avuksi toiselle, joka on nyt siinä tilanteessa missä
minäkin joskus olin..
Eilen myös päätin, etten syö ellereitä kuin nämä kolme laattaa, koska huomaan että ne tekee mut varsin väsyneeksi. Plus, että kun tuo kolmas laatta loppuu, on Kaapon syntymästä sitten jo se puoli vuotta. Pätetty, joten sitä ei oikeastaan tarvitse enään miettiä. En jaksa tätä väsymystä. Ihan kuin olisin raskaana, voisin nukkua kokoajan ja kaikki tuntuu lähes mahdottomalta tehdä.. Hermot menee!

Jaaha, makuuhuoneen ovi raottui ja mies käveli sieltä ulos.. Heräs, ihme kyllä oisena. Seuraavaksi varmaan kömpii mininen mies sieltä hereille.. Jännittää tuo kerhoon meno, että miten mahtanee sujua. Tiistaina kun se jäi meiltä väliin kun napero oli sen verta kovassa flunssassa vielä. Noh, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Onneksi se ainakaan ei kestä kuin sen kolme tuntia, mikäli mönkään menee sinne jääminen. Kaikkea sitä ihminen saakin elämässään jännittää.

Ajatelkaas.. Huomenna on jo maaliskuu. Eilen ilma oli tosi keväinen, ja silti on luvattu taas uutta lumimyräkkää ja kovia pakkasia. Kyllä se kevät ny kunnolla antaa odotuttaa itseään. Toisaalta hyvä, koska en millään jaksais esim pestä niitä
ikkunoita, mistä auringon valo ei varmaan kohta pääse läpitte, kun ovat niin likaiset.. Mies on taas viikonloppuna lähdössä mäkkeileen, eli siis hommiin, ja minä jään yksikseni kotiin.. Jos sitten vaikka innostis kunnolla ja jynssäis huushollia.. Lattialistatkin huutaa moppia ja tolua. Saas nähdä..

7.45 Näyttää tietokoneen kello. Aamu siis edelleen :) Mietin jo mitä pukisin päälleni, en ole tainnut muutamaan päivään ollenkaan poistua torpasta.. No tänään sekin sitten korjaantuu tuolla kerhoreissulla.Kauppaankin pitäis mennä.. Pitää hakea sunnuntaiksi se kynttilä, että saa vietyä kappeliin, samalla kun silloin sunnuntaina menen sinne kirkkoon kuulutuksia kuunteleen. Tai voi olla että menenkin itsekseni vaikka jo lauantaina. Riippunee pitkälti kelistä, ja siitä millä mielellä sitä minäkin päivänä heräilee. :)

Puuro pitäis pistää tulelle, ja pakata minin kerhoreppu, niin ja mikä tärkeintä, uusi eväsrasia :) Pienet eväät kun kuuluu aina ottaa kerhoon mukaan, niin ajattelin sinne tänään pakata banaania ja mandariinia, niistä " Himppu" tykkää. 
Ruokaa tarvis toki muutenkin miettiä, syödä sitä tarvinee sitten kaikkien kun koulut ja kerhot loppuu. Kauheen vaikeeta vaan miettiä mitä tekis, ettei aina pureskelis makaroonia tai lusikoittis soppaa.

Ja huominen kun koittaa niin lapset lähteekin sitten isälle ja hiljaisuus saapuu seuraks. No, mutta jos sitä sitten taasen sitä oikeaa perjantaita odotellessa vaikka liikkuis ulkona ja tamppais matot ainakin kertaalleen, jospa se kevätkin sitten paremmin uskaltais apajille :)

Muuta.. Aamuiset terveiset täältä..

Kettu kuittaa

Päivä keskellä viikkoa.

Sähköt on edelleen tallella, koska toimii niin valot kuin tietokonekin.
Keskiviikko ois taas jo. Liian jouheesti kuluu päivät. Ylihuomenna o jo perjantai, ja lapset lähtee taas isälleen ja hiljaisuus laskeutuu muutamaksi viikoksi. Huoh..
Tänään pitäis sitten luovuttaa niitä Kaapon tavaroita eteenpäin. Jotenkin niin haikeeta, ja jotenkin tuntuu että ne ovat jo vuosikausia odotelleet tuossa noutajaansa.Saahan niitä sitten uusia, mikäli koskaan enään tarvitaan.. 
Eilen mentiin jääkiekon parissa. Reenit meni hyvin, vaikka pojalle on tullu pienoita jännitystä ja päänärkyä ennen pelejä.. Jesse on aina ollut arka uusissa tilanteissa, ja uusien ihmisten kanssa. Mutta kyllä se siitä sitten kun joukkue tulee tutuksi. Innostuin .. tai no innostuin ja innostuin, mutta päätin että leivon kunnon kasan lapsille pullaa. Ja niin sitä sitten tuli leivottua. Pitkästä aikaa. Kaapoa odottaessa tuli useinkin leivottua pullaa aina pakastimeen asti.. Ajattelin että on sitten mitä tarjota kun tulee ihmisiä vauvaa katsomaan.. Loppu onkin sitten historiaa. Mutta oli mukavaa pitkästä aikaa leipoa, joskin tilat keittiössä on varsin ahtaat, ja näyttää edelleenkin siltä kuin olisi ollut jauhojen vallankumous.

Tänään onkin sitten luvassa taas mamman luokse kylpyyn menoa lapsilla. Sillä aikaa taas kerran, eikä koskaan ennen olisi pakko siivoilla. Tai.. sitten vain jätän siivoomatta ja vedän pienet päikkärit. Väsyttää aina vaan.. Ensimmäisen viikon ehkä nukun putken kun pojat lähtee. Vaikka eihän se koskaan niin mene, koskaan silloin ei väsytä kun voisi vapaasti nukkua.

Mietin tässä tänään että mitä laitan sunnuntaina päälle kun menen sinne kirkkoon. Vaikka eihän sillä niin väliä ole, mutta kivempi mennä kun ei ihan risasissa verkkareissaan raahaudu.
Ajattelin viedä Kaapolle jotain värikkäitä tulppaaneja, ehkä kaksi kimppua sinne kärpässieni-vauvan viereen maljakkoon. Ne varmasti pysyy kappelissa hyvin hengissäkin, kun siellä kuitenkin on sopivan viileää, muttei kylmä. Vieläkö sinne voi viedä kynttilän? vai joko ollaan niin pitkällä keväässä ettei ole tapana? Mene ja tiedä, ajattelin kuitenkin viedä. Olen koittanut myäs miettiä mikä kukka siellä eläisi vaikka läpi kesän? Viherkasvi ei oikeen tunnu oikealta, mutta mutta.. Joku olisi mukava, mikä ei niin kauheasti vaatisi esimerkiksi sitä vettä.. Pitänee tutkailla ja vaikka käydä kysäsemässä kukkakaupassa..
Ajatella, että jos Kaapo eläisi, olisi hän jo kohta kolmen kuukauden. .Ei siis enään mikään pikkuvauva, isomies jo siis lähes..

Mutta niin.. Keskiviikko, ja aamu vielä menossa.Kahvi tippunut keittiössä pannuun,mutta maito puuttuu.. Sitä pitänee siis hakea, jos vaikka heräis. Kahvia on ullut  juotua tosi vähän viimeaikoina, miten lie sekin nyt jäänyt?

Mutta, jos nyt soittelis fortumille ja kyselis sähköjen tilannetta, ja sitten vaikka pyyhkis pölyjä, mistä sitäkin riittää????????????????

Hauskaa keskiviikkoa.. Kovaa vauhia lähestyy viikonloppu !!

Kettu kuittaa.

Mennen,tullen ja palatessa.

Aikainen lintu madon nappaa, sanotaan. Kyllä meni taas haahuillessa yö.. Oltiin eilen koko porukalla uimahallissa, ja  se väsytti sitten pikkuväen, joka menikin jo aikasin nukkuun.Mininen mies heräs aikasin, ja isäntä ei meinannut herätä ei sitten millään, vaikka aikaisin aamusta on hammaslääkäri. Itse olen kukkunut puoli yötä, välillä omaksi ilokseni ja välillä kuunnellakseni muiden uniääniä. Jo virkisti... ( NOT )

Eilinen päivä oli jokseenkin kammottava kyllä loppuaan kohti sitten muuten.Aamu meni hyvin, ja kaikki lutviutu paremmin kuin hyvin. Kunnes muistin että ei ole tullut pitkään aikaan sähkölaskua..Minäpä sitten soittamaan Fortumille, että missä mahtaa lasku luurailla. Siitä se riemu sitten repes. Kertoivat että on edellisessä laskussa ollut erpäpäivä jo joulukuussa, ja että koska sitä ei ole maksettu, on se jo siirtynyt perintään.Tunne oli kyllä melkoinen.. Siinä sitten kertomaan, että eipä ole kyseinen lasku minua tavoittanut, olisihan se toki jo muuten maksettu. Sain sitten ohjeet rekisteröityä asiakkaaksi, ja sitä kautta saisin sitten tuon avoinna olevan laskun, joka muuten oli kohonnut jo melkoisen huimaksi. No,isäntä oli vaihtanut tulostimeenkin juuri musteet, joten ajattelin, että ei hätää, saan tulostettua laskun.. Kunnes piti tulostaa, niin isäntä sanoi ettei tulostin sitten kuitenkaan toimikkaan.. Voi taivaan talikynttilä. Ei muuta voi sanoa. Sitä sitten kauhea show, sillä pelkona oli tietysti että sähköt katkeaa, koska on ollut avoinna jo niin kauan tuo lasku. Miten eilen juuri tulikin sitten mieleeni soittaa sen perään. Laitoin vielä asiakaspostia perään, jossa kerroin uudelleen koko systeemin, ja vielä perään tietysti käytin sitten " Kaapo-kortin ". Käytännössä se  tarkoitti siis sitä että kerroin ettenpä ole osannut joulukuussa kaivata laskuja, kun oli hiukan muutakin mielessä sinä kohtaa. Saa nähdä.. Nyt siis odotellaan koska maksu näkyy fortumin päässä, ja että katkeaako vielä sähköt sitä ennen. Eipä ole ennen käynyt näinkään. Tuota kaikkea selvittäessä meni kyllä melkoisesti taas motivaatio alaspäin. Onse kumma, miten yhden asian mennessä hyvin, kaksi seuraavaa menee päin persettä, mennen tullen ja palatessa.

Huumori oli siis melkoisen kaukana.. Ja siitä inspiroituneena sitten lapsetkin vietti nurinkurista päivää :) Positiivista oli koulusta saatu positiivinen palaute, ja ajoissa kerrankin tehdyt läksyt. Ruoka maittoi kerrankin niin ettei kellään ollut mitään sanomista, ja siksi päätettiinki sitten lähtee yhdessä uimahalliin. Reissu oli varsin mukava, tosin minulla oli päälläni liian iso uikkari, joka sitten sidottiin mm. luistimen narulla selästä.. Voitte vain kuvitella että herätin melkoista hilpeyttä :) Mutta ei se mitään, meillä kaikilla oli varsin mukavaa ! Loppua kohden siis päivä oli taas melkoisestikkin voiton puolella.

'
Tänään onkin sitten taas jo tiistai.. Ensimmäinen on jo koulussa, isäntä hammaslääkärissä, ja kerho jää tänään väliin, koska mininen mies on aikalailla vielä räkäinen. Illalla ohjelmassa on taas mitäs muutakaan kuin jääkiekko reenit. Edellisistä onkoin jo tovi aikaa, muahahahaha !

Sunnuntaina olen menossa kirkkoon. Olen kaasona naapurilleni kesäkuussa, ja lupasin sitten sunnuntaina mennä kuuntelemaan heidä kuulutuksiaan.. Samalla ajattelin että vien Kaapolle kynttilän. Onhan taas jo sen aika, ja kun siinä vieressä kuitenkin käväisen. Mukavaa mennä kirkkoonkin. Vaikka en olekaan mikään harra suskovainen, ja Kaapon kuoleman jälkeen otin kyllä melko totaalisen eron Jumalasta, on silti mukavaa mennä kirkkoon.. Harvoin tulee käytyä, joten oiva tilaisuus hetkeksi hiljentyä. Mikäli ei mene vallan poraamiseksi.. Ans kattoo ny miten käy.

Mutta niin.. Iloista tiistaita, toivotaan että ei mee sähköt ?  :)

Kettu kuittaa

Kesä tulee vielä..

Uus viikko, ja samat vanhat kujeet. 
Aamu alko melko tahmeesti kun kello soitti seitsemältä. Itse heräilin vähän väliä jo enenn kellon soittoa, ja isäntä sitten nousikin vanhempia lapsia herättämään, kun itse en mukamas millään jaksanut. Suksia sun muuta sälää oli aamulla eteinen täynnä. Mininen mieskin heräsi jo puoli kahdeksan, ja piipaa- autot oli rivissä jo enne kahdeksaa,valmiina toimintaan.. Mistä sitä virtaa oikeen piisaa. Itse päätin aktivoitua ja hoitaa tiskejä ja pyykkejä pitkin päivää, jos vaikka ei kauheesti asiat kasaantuis..
Huomenna oiskin sitten ohjelmassa kerhoa, kaiken muun ohella.. Ans kattoo miten meidän käy. Jääkö napero sinne yhtä innokkaana kuin isänsä kanssa? Jää nähtäväksi.

Ilta sujui rauhallisissa merkeissä, ja lapsilla oli ollut mukava ja onnistunut elokuva-ilta isovanhempien ja isän kanssa. Illalla tuijoteltiin tovi telkkua kun lapset oli nukkumassa ja kissat olivat seurana, kuten aina. Varsinaisia syli-otuksia, etten sanoisi. :) Paikkaaat Kaapon jättämää tyhjää koloa, edes hitusen..
Illalla tulikin taas kaipailtua Kaapoa. Ja tajuttua miten hassu tilanne on.. Sitä kun ei oikeen vieläkään ymmärrä tapahtunutta. Koskahan sen ymmärtää vai ymmärtääkö koskaan? Ei vissiin. Edelleenkin on olo, kuin seuraisi välillä elokuvaa, minkä aikana on joskus aikaisemmin nukahtanut.. Eikä sitä oikeen osaa edes selittää niin, kuin se pään sisällä on.

Taas mennään jo viimeistä viikkoa lasten parissa. Aika kuluu kyllä niin kovaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä. Tuntuu hullulta ajatella, että kun pojat taas tulee, on kevät jo niin pitkällä että eletään maaliskuun loppu puoliskoa.. Voi hyvän tähen. Kohta saakin painella puoli alastomana ulkona, ja pelotella ihmisiä raskausarvilla ja sen sellaisilla :) Ja hei.. kesän jälkeenkin on elämää, sitten saa lopettaa ellerit, joista muuten on käynissä nyt jo toinen viikko! Hip hip hurrraaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!

Ihanaaa, kesä tulee. Ja hiki.. ja kiljuvat lokit.. ja tuulessa heiluvat allit hihattomassa topissa :) Väkisinkin on pakko vähän hymyillä jo pelkälle ajatukselle..

Mutta nyt jos pistäs vaikka lapsille valmiiks jo ruokaa uuniin ja nauttis maanataista, joka muuten ainakaan vielä ei ole yhtään hassumpi :)

Mukavaa viikkoa sulle.. multa.

Kettu kuittaa

Lököillään porukalla!

Kissamaisia sunnuntai- huomenia itte kullekin :)
Hereillä ollaan taas, vaikka tuntuu että en o nukkunu juurikaan ollenkaan. Isäntä kuorsas ja meuhkas unissaan puoli yötä, ja sen mitä oli rauhallista, minä katselin unia mitä ihmeellisimmistä asioista ja hikoilin. Näinkö vaikuttaa ellerit? Oli tietty siis pakko avata ikkunaa raolleen, jonka takia sitten palelinkin sen lopun ajan mitä olisin voinut nukkua :) Mutta, illalla sitten taas uus yritys.
Täällä vielä osa lapsista nukkuu, mutta nuorimmainen on hereillä ja pirtenä, isäntä yrittää heräillä kahvi mukin kanssa nuokkuen. Kohta pitänee siis itsekin laittaa puuro tulille ja herätelä loppu kansa, sillä aamupäivällä on arvatenkin taas jääkiekkoa.

Yö tosiaan meni katsellessa ihmeellisiä unia, ja Kaapokin taas unissa vilahti, hengissä ja oikeinkin hyvin voivana. En kyllä enään muista mitä unessa varsinaisesti tapahtui, muistan vain että se oli unista kaikki normaalein. Miten sitä onkin alkanut taas näkeen niin outoja unia nukkuessaan?Lieneekö sekoaminen olevan lähellä vai mistä moinen johtuu.
Huomenna sitten alkaa taas arki ja arjen puuhat. Mitenhän sitä itse piristyis? Jotenkin on taas jäänyt paikoilleen junnaan.Mietin että voiko se johtua pillereistä? Alitajuinen väsyminen ja saamattomuus. Ei huvita, eikä nappaa ja kokoajan olisin valmis pienille unille, miksei isommillekin. Ei kai voi kun toivoa että se tästä taas tasottuu ja jaksan taas tarrautua kiinni kotihommiinkin, joita nyt viikonlopun on onneksi hoidellut mies..

Vesi tippuu räystäältä, kuuluu keittiön ikkunassa ropisevan alas.. Ihanaa! Vaikka muuten kyllä on melkoisen harmaata. Tänään pitäis pakkailla osa niistä Kaapon vaatteista, kun vaan sais alotettuu, vaikka eihän sillä mikään kiire oo. Taisin muuten nähdä unta myös että olen raskaana, juurikin muistan unessani tehneeni raskaustestin.. Noh, eipä tarvine testailla vielä hetkeen.. Mutta, onhan se onneksi muutaman päivän päästä jo maaliskuu, joten selkeesti siis ollaan jo lähellä alkusyksyä? Muahahahahaahahahhaahahah !!! Tai sitten vaan koitan epätoivoisesti kuvitella niin.

Lepposaa lököttelyä, kuten kuvakin jo kertoo.. Meillä on vissiin kaikki ollu rennolla mielellä koko viikonlopun :) Sängytkin on ollut sujuvasti petaamatta, mutta eipä se oo ketään hidastellut eikä haitannut. Oltinhan me lomalla. Mistä tulikin mieleeni, että niin se vaan äitiyslomakin vetelee loppujaan.. Vaikka hassulta tuntuu ajatella olevansa äitiyslomalla, ilman sitä pientä vauvaa mitä kuuluisi hoidella. Mutta, vielä jokunen viikko ja sit on sekin loma purkissa.. 

Mutta eipä siinä taas sen erikoisempaa, puuroa tulille ja joukkoja hereille että saadaan hallittu kaaos taas pysyyn pystyssä ;)

Muksaa sunnuntaita :)

Kettu kuittaa

Elossa ollaan!

Lauantai ja aamu aukee taas lumisateella.. Itse heräsin jo anivarhain, ja sainkuin sainkin kammettua itseni ylös herättämättä muita.. Tosin, Jessellä oli aamusta heti reenit, joten turhan kauaa en muidenkaan antanut nukkua.
Eiliset reenit meni hyvin, ja illalla olikin sitten herkuttelun aika, myös minulle. Kahdeksan viikon tiukka ruokavalio heltyi hetkeks ja söin Jessen seurana jo kauan himoittuja liekkisiipiä, vitsit että oli hyviä, ja tänään hyvillä mielin sitten aloitin aamun taas puurolla totuttuun tapaan. Eilen kävi myös ilmi että Jessellä pitäis reeneissä olla hyppynaru, joten tänään sitten on tarkoitus mennä sellaista metsästämään huomisien reenien varalle.

Lunta tulee aas taivan täydeltä, mutta ei se varmaan kauaa maassa pysy, kun ilma kuitenkin on melkoisen lämmin. Mutta hiihtoloma, se vetelee ainakin viimeisiään ja maanantaina kutsuu taas koulu, ja tiistaina nuorimmaisella kerho..Mutta onhan tässä vielä viikonloppua jäljellä. Lasten loma huipentuu huomenna mamman ja papan kanssa elokuviin, joten ainakin mukava päätös on luvassa kotona oleilulle. Lasten eilinen makkaranpaisto retkikin sujui varsin hyvin, ja kotiin tultiin uupuneina, mutta onnellisena kun oli valloiteltu vuoria ja muta sen sellaista mukavaa puuhaa..

Tänään olis tarkoitus sitten pakkailla imetystyynyä ja joitakin vaatteita pussiin.Kun vaan sais alotettua. Lasten kanssa tutkittiin amausella Kaapon kuvaa, ja siinä näkyvää napanuoraa. Käytiin läpi mistä vauvat saa ruokaa, ja mitä ruokaa pojat ovat saaneet ollessaan mahassa :) Vanhimmalle on jäänyt mieleen kun olen kertonut että join silloin häntä odottaessa litra kaupalla omenamehua, ja keskimmäinen muistaa suolakurkut joita tungin ääntä kohti lähes kokoajan :) Nuorimmaisesta en muistakaan että olisi mitään sen suurempaa himoa ollut.. Eikä oikein Kaaponkaan odotusaikana mikään noussut kovin vahvasti esille.Söin kai tasaisen paljon siis kaikkea.. Lapset usein kysyvät, etä voiko mulle vielä tulla vauva.. Koska kerroin ennen Kaapon syntymää, että enään ei sitten tule, koska minulle piti tehdä sterilisaatio, mitä sitten ei koskaan tehty. Sama piti tehdä nuorimmaiseni kohdalla, mutta silloinkin se peruuntu, hyvä niin. Mutta.. Odotellaan ja katsellaan, ja enenkaikkea toivotaan. Tovoa ei kai koskaan saa menettää. Ellereitäkin on kohta mennyt jo yksi viikko, eli viikko taas eteenpäin tätä päämäärää.. Ensin yksi laatta.. sitten toinen, ja sitä rataa.

Kissat painii keskellä lattiaa j maton on mutkalla ja rullalla,vinossa ja pinossa.Mutta ei se mitään, olen meinaan päättänyt olla ressaamatta.Saahan ne suoristettua. 
Hyppynaru kaupoille, ja ruokaakin pitäisi vissiin tänään saada aikaiseksi jotain. Meillä jos lapsilta kysyy, mitä toiveita ruoan suhteen olisi, tulee vastauksia aina kolme, ja kaikki täysin erilaisia. :) Joten pitää koittaa sovelta niin että olisi jotain, mikä jokaisen lautaselta häviäis parempiin suihin..

Mutta että sellaista.. Lumisadetta, jääkiekkoa ja kissan rullamaia mattoja.. Elossa siis ollaan vahvasti!!

Kettu kuittaa

Life goes on..

Perstai tuli kulmilta taas iha yllättäin. Olo on hyvä, ja taakka keveni eilen taas hitusen, mukamas..
Eilinen sujui hyvin, pojat oli koko päivän iltaan asti mamman kanssa reissussa, hiukan jo huoli kasvoi kun vielä 9 illalla ei kuulunut kotiin..Ajattelin heti että noniin, joku pojista on hukkunut kylpylässä, ja siellä mietitään kuka meille soittaa ja ilmoittaa. Ihan puskista tuli taas toikin ajatus.. Miksi ihmeessä? Mutta toki kaikki oli hyvin ja lapset tuli kotiin hyvillä mielin, uusien lelujen saattelemana ja kaatui melki heti sänkyyn.. Ja taas odotellaankin pappaa, joka vie lapsia mökille grillailemaan makkaraa, ja illasta onkin sitten taas luvassa jääkiekkoa..

Eilen haettiin minulle uusi puhelin, joka osoittautui aivan ihanaksi, ja ainakin toistaiseksi hyvinkin toimivaksi. Samaan syssyyn myin vanhat luistimeni ja muutaman taulun, ja kun luistimien hakija tuli, hän kertoi olevansa raskaana.. Mahasta kouraisi heti. Vielä enemmän kouraisi kun hän näki turvakaukalon Kaapon kaapin päällä, ja kysyi myynkö senkin. Sainkin sitten luotua taas kiusallisen tilanteen kertomalla, että toki sen saa, kun itse synnytin joulukuussa ,mutta poika menehtyi. Musta hiljaisuus laskeutui ja tuli ilmoille sanat voi että.. näissä tilanteissa ei koskaan osaa sanoa mitään. Ja minä tietenkin siinä sitten ylipirteänä sanoin että joo, ei se mitään ,elää on tälläistä. Ja tilanne meni ohitse. Kaukalo lähti mukaan, ja lupasin sitten vielä katsoa vaatteitakin ja lähetellä kuvia. Hassua miten jotenkin olo on kevyempi kun ohimennesä ei tarvitse tuota kaukaloa katsella.. Ja tiedän että se sai hyvän kodin. Jälkeenpäin laitoin vielä viestiä perään vauvan vaatteiden kuvan kera, ja kerroin tarinani ja toivoin, etten istuttanut pelkoa häneen.. Pakkohan minun oli kertoa. Vai oliko? En osannut olla kertomatta, kun turvakaukalosa kerran puhe tuli, tilanne jotenkin mielestäni kaipasi selitystä osakseen.

Eilen sain myös kamalan migreenin.. illalla se sitten paheni ja oli pakko vain maata ja odotella unta. Aamulla se kuitenkin onneks oli ohitse, ja mietn että tuliko se vähästä syömisestä, vai onko tämä nytten oire sitten ellereistä. Toivon, että syy oli liian vähässä ravinnossa. Seuraamme siis tilannetta.
Tänään oli sitten taas luvassa kauppoja, löydettyämme miehellekin uuden puhelimen.. Ja taas toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että sekin toimis hyvin.  Onneksi kysynnän ja tarjonnan laki on kohdannut hyvin, ja on saatu ostettua nyt paljon, myydyistä vaatteista saaduilla rahoilla. Luksusta meille, jotka ei juurikaan mitään ylmäärästä koskaan saa hankittua :)

Uni maistuis.. jos sitä vaikka kiskois pienen pienent päikkärit kun papan auton takavalot näkyy ja pojat lähtee retkeileen.. Niin, ja eilen muutes saatiin sitten siivottuaki, vaikka alku vaikutti hankalalta.. Ihanaa! Kaikesta huolimatta siis kaikki on tänään vähän hiukan paremmin taas kuin eilen. Tänään olen taas varma, että meille on vielä luvassa jotain kivaakin, ja paskassa ei tarvii tarpoo läpi koko loppuelämää :)

Hei.. Hyvää viikonloppua, nauti lumesta, vielä kun sitä on.. kohta se meinaan sulaa :)

Kettu kuittaa

Life is goooood

Päätä särkee ja pakottaa, lieneekö johtuvaa myöhäseks jääneestä aamukahvista, vai sieltäkö se flunssa nyt sitten saavuttaa mutkin? Mies on kuumeessa , ja hammaslääkärikin perui ajan tänään, itse sairastuttuaan. Liikkeellä siis on pöpöjä enemmänkin. Heleä pakkanen laskee kun aurinko lämmittää, ja näyttää taas huushollin paskasuus - asteen. Näin rääväsuisen suoraan sanottuna.
Aamu meillä meni päivitellessä elämää,sekasortoa ja etsiessä uimahousuja. Mamma nimittäin haki juuri kaikki kolme poikaa ikea- ja kylpylä retkelle. Saa nähdä miten sujuu.. Lupailin kyllä hakea pikkumiestä kotiin välillä,mikäli väsyy kesken touhujen. Mutta mukavaa että on pojille vaihtelua. Yä menikin sitten taas puolivalveilla, kun jääkiekkoilija poti jalkojaan. Reenitauko aiheutti tietysti lihaskipuja, mutta onneks niistäkin sitten kuitenkin selvittiin ,ja amau koitti kaikille suht positiivisena.

Mutta, positiivisen tästä päivästä tekee se, että löysin, jälleen keran netti kirppikseltä itselleni toimivan puhelimen, suht halvalla. Arvoitushan toki aina on se, miten j akuinka kauan ne toimivat. Tyttö luopuu puhelimestaan, koska on todennut sen liian isoksi, minulle taas iso on hyvä, koska puhelimeni on aina hukassa, jos isomman ainakin huomais helpommin? mene ja tiedä. Kuitenkin, tänään sitten pitäisi hakea puhelin kotiin, ja toki ensin kokeilla että se varmasti toimii. Sen verran olen oppinut matkan varrella, että koskaan ei tuota testailua kannata jättää kotiin asti.. Oppia siis ikä kaikki.Vanhan puhelimen saan sitten antaa pojalle, joka puhelin vetelee kanssa viimeisiään, toki tuo minunkaan vanhani huutele toimivuutta, mutta ehkä se vielä asteen paremmin toimii kuin pojan edellinen. Miksei mikään luuri koskaan kestä yhtään? eikä mitään?

Pää jyskyttää aina vain kovempaa tahtia..Siivoa tässä nyt sitten? No, kai se jotenkin luoonistuu, tai sitten se vaan taas jää. Alkaa tosin kyllä oleen lattia tilaa siinä määrin vähän, että pakko kai olisj otain ainakin asialle tehdä.
Kaapo korunkin laitoin tänään odottamaan puhdistusta, pästää väriä ihoon ja on muuttunut ruskeaksi tuo ketju, tarvinee siis seuraavaksi hankkia pitkä hopeinen ketju..  Ajattelin sitä jo alkuunsa, mutta toiveikkaana päätin kuitenkin kokeilla ensin.. Kantapään kautta tuli taas todettua, että ois vaan heti pitäny se ketju hankkia. Kaapo onkin ollut puheessa ja ajatuksisa vimeaikoina usein, lapsillakin. Tein isompaan koneeseemme taustakuvaksi kuvan, missä on kaikki neljä poikaa, minä ja mieheni. Siitä tuli kyllä varsin kiva, vaikka itse sanonkin. Kaapo siinä näyttää aivan nukkuvalta, vakoisessa kapalossaan, hiukset vielä syntymän jäljiltä märkänä ja päätä myöden.. Siitä kuvasta huomaa että pojalla oli kiharat hiukset, niinkuin minulla, ja kahdella vanhemmalla veljelläkin..Mutta, eikös enkeleille kuulukin kiharat? :)

Enkelimäisiin pohdintoihin...

Kettu kuittaa

Sairastupa laajentaa..

Nuhaa,räkää, kuumetta ja sirkusta.. Siitä on meidän keskiviikko tehty.
Isäntä on tukossa.. vaihteeksi ja seuraavana. Suuntaa silti tänään hammaslääkäriin sovittuun hampaanpoistoon. Aikaa ei sopinut perua, koska kuumetta ei vielä ainakaan ole. Merkillistä touhua.. Hampaanpoistoa on luvassa vielä huomenakin, ja perjantaina.Saas nähdä millaista sairastupaa tässä viellä pyöritellään.


Eilen oli mukava päivä, joskin se venyi varsin pitkälle. Mutta se oli tiedossa jo aamusta, joten ei haitannut. Retkeily se on se, mikä avartaa. Ensin aamulla sivottin huushollia ja syötettiin lapsia, ja tapeltiin esikon kanssa siitä, kannattaako suihkussa käydä, ja varsinkin että kuinka kannattavaa hiustenpesu on .. Mutta kun keskustelu ja se suihku oli ohi, päästiin lähtemään pirkanmaalle, ja siellä sitten oltiinkin yöhön asti. Äitini oli siskoni kissan vahtina, sillä siskoni perheineen lensi malesiaan, ja isä oli heitä viemässä lentokentälle. Mutta kerettiin nähdä siis vaarikin ja kotio ölähdettiin vasta yömyöhällä. Ensin ajattelin, että pojat virkoontuu kun kotiin päästään ja saadaan kekkuloida aamuun, mutta kaikki kaatuikin sitten sänkyihin kun päästiin kotiin. Hyvä päivä siis kaikenkaikkiaan. Ainoa että saatiin mukaan monta pakettia kanan liekkisiipiä-.. ja ne on saatanasta. Oon himoinnu niitä tän remonttini alkumetreistä lähtien, mutta tarvinee sulkea silmät kun toiset niitä syö.. Niin ja nenä, ettei tuoksu tunge herkkukeskukseen..

Kevät tulee.. Ensivikoksi luvattiin taas jo olussa asteita, joten jaksan taas olla hetken toiveikkaampi. Maaliskuu. Miten se onkin jo edessä, vaikka äskettäin vasta odoteltiin joulua. Ihanaa kyllä että aika kuluu, koska sen kerrotaan parantavan haavat :) Pakkohan on etti jotain positiivista, muutenhan sellaista ei tiedossa ole,jollei sitä ite koita asioista kaivella. Mukava akuitenkin ajatella että kesä tulee, ja jos ei muuta, niin pärjää ähemmällä vaatetuksella. Tosi, olen kyllä varma että tulee niin kuuma, että ei tohdi kuin istua suihkun alla. Mutta ainahan on syytä olla siis jotain valittamisenkin aihetta ;) 
Kesällä on luvassa mm. lasten synttäreitä ,ja ehkä yhdet häät.. mutta ans kattoo. syksystä sitten onkin taas tulossa vauvoja, tuntuu että niitä on tulossa nyt joka suunnasta, jokaiselle..Niin, paitsi tietenkään minulle. Mutta, jo neljä elleriä on syöty, ei unohduksia, eikä hirviö-kohtauksia.Vielä. Vuotokin ilmeisesti alkaa jo olemaan loppusuoralla, mutta johan se on virrannutki, ärsyyntymiseen asti.Aika aikaansa kutakin, sitä sanotaan.

 Tänään muuten taas tuntuu väsyttävän. Jotenkin ei edes kahvi piristä.. Tosin, en sitä ole pannu tolkulla vielä edes juonut. Koittanut vähän hillitä sitäkin, ettei menis ihan holtittomaks sekin touhu.
Nukkua voisin viikon, varmaan jopa kaksi. Vaikka tiedän senkin,etttä jos siihen nyt olisi mahdollisuus, ei väsyttäisi ollenkaan. Koska ninhän se aina siis menee. Mutta ajatuksena nukuttaa enemmän kuin laki sallii. Jospase tästä kuitenkin taas käynnistyy. Pitää olla skarppina ettei huku jäkisvarusteet, ennen, eikä jälkeen reenien.. tästä se siis lähtee.

Eipä siinä, keskiviikon kehräyksiä..

Kettu kuittaa

Ätshuuuuuuuuu !!

Niin se on sitten saavuttanut lähes koko porukan.Nimittäin flunssa. Aamulla valitti isäntä kun nenä vuotaa, ja esikko, joka eilen valitti kurkku kipua, on tänään kuin turmion vallankaappaaja.. Silmät turvoksissa, yskää ja nuhaa.. Minimiehellä on hiukan jo helpottanut nuha, mutta yskää pukkaa, keskimmäinen on suht ok, tosin kränää joka asiaa. Minulla ei toistaiseksi ole vielä suurempaa valitettavaa, mutta odottakaahan vaan..
Lunta sataa taivaan täydeltä, ajattelimme jospa lähtisimme tänään ajelemaan mummua ja vaaria katsomaan. POtevatkin jaksvat hyvin istuksia autossa, ja ainakaan ei energiaa mene tappeluu ,mitä muuten tuntuu olevan kokoajan kotikulmissa, kun kipeitä ollaan. Tuleepahan sitten tehtyä hiihtolomankin eteen jotain.

Eilen kuskailtiin myytyjä vaatteita pitkin turkua ja osa vietiin postiin, olipahan siinäkin puuhaa taas muutamaksi päiväksi, ja kaappiin tuli jonkun verran tilaa. Niin, ja eipä se saatu rahakaan ollenkaan huono asia ole. Mutta kyllä tarvii sanoa, että tuola nettikirpputoreila liikkuu jos jonkinlaisia tallaajia ja kaupantekijöitä, onneksi omalle kohdalleni on osunut vain ja ainoastaan positiivisia tapauksia :)

Illalla taas piti mietiskellä Kaapoa.En tiedä johtuuko se hormooneisa vai mistä, mutta kauhea ikävä on nyt läsnä lähes kokoajan. Ajtukset risteilee raskausajassa ja synnytyksessä. Tai voihan se toki johtua siitäkin, että kaikki tuntuu olevan raskaana, tai vähintäänkin juuri synnyttäneitä. Toki sitä suo onnen kaikille, mutta saa se ajattelemaan omaa kohtaloa ja elämää. Takamus vuotaa kuin seula.. Elän toivossa että pian tämäkin on taas hetkeksi ohitse, kun päivät kuluu veripyykkiä pestessä.. Kolme elleriä ( e-pilleriä ) on jo takana.. vielä siis 5 ja yli puoli laattaa jäljellä, ennen kuin sekin on ohitse.. Aika tuntuu pitkältä, mutta on toisaalta mukavaa, kun on taas uusi asia mihin keskittyä, nimittäin että muistan nuo piene tapletit ottaa.. Noh, vannomatta paras, mutta yritys on ainakin hyvä kymmenen.

Tänään (TAAS) tarvii siivotakkin, eilenkin sejäi vaan järjestelemisen tasolle, imuri ei huudellut tarpeeksi kovaa siivouskomerosta. Jalat on kokoajan täys nippeliä ja nappelia, joten jospa sitä enne kun lähtee autoilemaan .. tai voihan se olla että sää myös tänäänkin. Jotenkin on taas se vaihe, että ollenkaan ei huvita.Mutta muuten olen kyllä onneksi saanut pidettyä yllä jonkinasteista järjestystä, pisteet siis siitä minulle. Joskus sekin kun on niin vaikeaa.. Mitä lie masennuksen tynkää sekin.

Kokeiliko kukaan muuten jo pannaria? Mun tekis mieli jotain hyvää.. mutta jospa sen taittais muutamalla lohkolla ihanan makeaa appelsiinia. Auttanee ainakin tovin. Matkalla mummulaan meinatiin pysähtyä Urjalan makeistukkuun, lupasin takapenkkiläisille sieltä hiihtoloma-nannat ! Saas nähdä mitä tästäkin päivästä vielä tulee.. Huomenna onkin isänällä edessä taas hampaan poistoa, samaa seuraa to ja pe myös.. Niin, ja jääkiekkokin palaa kuvioon huomenna, joten kyllä tästä vielä noustaan nuhaa korkeammalle.

Mutta, hauskaa tiistaita sulle.. Leiki vaikka hippaa lumihiutaleiden kanssa? Mä ainakin aion yrittää.. :)

kettu kuittaa.

Ellerit..

Aamu alkaa aalla,eli appelsiinilla.
Uusi viikko ja uudet kujeet on alkamassa..

Nuhanenän lisääntyy torpasa,mutta muuten hiihtoloma alkoi suhteellisen lempeissä merkeissä.
Ja kuten eilen jo ennustinkin, lunta tulla tupruttaa, ja maisema ikkunasta katsottuna on lähes postikortin joulumainen, mutta ei se mitään, kyllä se vielä sulaa..

Eilinen sujui melkosen nopeaan tahtiin. Laitoin vaatteita myyntiin, ja menestykkekkäästi on myös mennyt kaupaksi, sain uuden kasinkin kotiin ja se on juuri sellainen mitä olen halunnut jo tovin. Mieli siis hyvä senkin osalta. Eilen sitten alkoi menkatkin, oikein rytinällä ja tuntuu että elämä on hetken  ihan punaista, katsoi mistä suunnasta tahansa. Tuli siis myös nyt aloitettua ellerit, eli pillerit.. Ja olen jopa muistanut ne ottaakkin. Enään siis tarvitsee vain odotella vaikutuksia, joita on listattu kymmeniä.. Ehkä sitä sitten viimeistään ensiviikolla pimahtaa ja muuttuu hirviöksi? Johan tässä onkin ollut ihmeen tasainen.. muahaahaah!! Mutta katsellaan ja seuraillaan siis tilannetta. Mieli on siinä mielessä hyvä, etä sain ne nyt aloitettua, se siis tarkoittaa sitä että ne saa myös joskus lopetettua.. Kuusi kuukautta, ja sitten heippa heeeeeeeeei !!

Eilen sitten tein lasten ja isännän iloksi pannaria, tulikin hyvää ja oikein varsin siis komeaa. Vieläkin leijuu ilmassa mukamas vasta paistetun pannarin tuoksu. Naputtelen tähän ohjeen vielä päätteeksi, kannattaa kyllä kokeilla :)

Illalla sitten iski taas hurja Kaapo- ikävä

  Miksi, oi miksi se iskee aina illalla.. Toki päivälläkin, mutta erilaisena. Kylä piti taas muutama kyynel tirauttaa menemään nukkumaan mennessä, kun satuin vilaisemaan sängyn alle missä pinnasänky yhäedelleen on osina. Väistämättäkin tulee välillä mietittyä etä millaista meidän elämä olisi jos Kaapo olisi tässä, täällä olemassa meidän kanssa. Olisinko saanut tänäkään aamuna nukkua siihen kahdeksaan, tai olisinko jo vaihtanut aamuvaatteet ja vaipan, ja valittanut miehelleni hurjaa väsymystä, kun taas kukuin yön.. Vastaustahan kun ei koskaan saa, niin on kai melkoisen turhaa siis edes miettiä. Mutta ei se siltikään kyllä estä miettimästä. Ei oikein osaa kuin huokaista. Päivä päivälyä lipuu kauemmas synnytys ja kuolema.. Ja eilen tulin ajatelleeksi sitäkin, miten vähän kuitenkin kaikesta on aikaa, kun oikein miettimälllä mietin. Varuiksi piti myös miettiä ,etä mitä jos unohdan Kaapon, kasvot, ilmeen.. Voiko niitä unohtaa? Pelästyin jo sitäkin ajatusta, että entä jos..Jotenkin mieheni ottamat valokuvat pojasta, ovat mielestäni niin erinäköisiä kuin mitä Kaapo oli minun sylissäni ja silmissäni. Lähes voisin vannoa etä siinä on kaksi eri vauvaa.. Mutta eihän siinä ole. Eilen tajusin että en nähnyt Kaapoa koskaan ns. kokonaan. Minun sylissänihän poika oli käärittynä valkoiseen liinaan josta pilkotti kädet ja pää ja hiukan rintaa.. varpaita en ole nähyt kuin kuvista... Koska itse en silloin kyennyt liikkumaan niin en sitten saanut myöshään tuota lakanaa Kaapolta riisuttua, enkä kyllä siinä tilanteessa kokenut sitä edes tarpeelliseksi. Päinvastoin, muistan kovin laittaneeni peittoa kaapon päälle enempi ja enempi söpösti niin ettei pojan tulisi muka kylmä, siinä alasti ollessaan..  Voi että. Kaapo, voisitkohan tulla takaisin?

Onneksi on olemassa arki.. Se pelastaa paljolta. Nytkin on taas siivottavaa, tiskattavaa ja kaupassa käyntiä.. Elämä siis on käynissä, vaikka se ei aina siltä tunnukkaan. Niin, ja tulppaanitkin muuten voi edelleen varsin hyvin :) Uuden kimpun kyllä ajattelin hakea.. Ne jotenkin piristää, vaikka ei sen kummosempia olekaan..

Mutta tässäpä meidän maanantai-aamun tunnelmia :) Kaikesta huolimatta, life is goooooooooooooood ...

Ja hei.. Se pannari herkkusuille on tässä :

1 litra maitoa
5 munaa
5 dl jauhoja
1 tl suolaa
1,5 dl sokeria

pinnalle voi nokareita !

Sekoita kaikki aineet, ja tosi kuohkee ihana pannari tulee, kun et vispaa munia,vaan sekottamalla hajotat vaan joukkoon :)

Paistele 200 asteessa, noin 20-40 minuuttia, unsita riippuen, kunnes on kauniin kullan ruskea! ja sitten vaan ääntä kohden !

Kettu kuittaa.

korttien viemää..

Sunnuntai ja sirkus on jo käynnissä. Puurot syötynä ja yksi nuhanenä on tullu joukkoon lisään..tai siis tulossa. Esikoisen urkku on kipee ja nenä vuotaa.. Tätä siis tiedossa, nessua ja niistämistä.
Heti aamusta sain lapset hyvälle tuulelle kun löysin taas netin kirpputori valikoimasta ison kasan jalkapallo kortteja edullisesti. Nämähän on nyt meillä se juttu.Joskus onneksi sattuu tekemää löytöjäkin suht edullisesti. Usein kun tuntuu että ihmiet kiskovat rahaa ihan vain rahastuksen riemusta. Samaiselta kirpputorilta löysin eilen myös kassin, jotka olen jo kauan kaupaillut. Itselläni ei aikoihin ole käytössä ollut kassia ja nytkun sitä on tehnyt mieli käyttää ,huomasin että kaikki kassini ovat kädessä roikottettavia muumimamma-malleja, joten olalla pidettävä kassi on plussaa. 

Lumi sulaa ulkona kovaa vauhtia, kevät siis on väistämättä tulossa, vihdoin. Ja nyt kun sen sanon ns. ääneen, luvassa on varmasti metritolkulla lunta. No sieltä saa tulla, kai se itten joskus kuitenkin sulaakin.
Tupakoinnin vähennys on toiminut hyvin, paitsi isännällä joka aamutupakkaa vailla on äreä ja kirä kuin viulun kieli. Hymyilyttää oikeastaan, se kun on aina niin ennalta arvttavaa vaikka hän ei sitä itse koskaan tiedostakkaan.

Jääkiekko renit jäi eilenkin sitten välistä, ja tänäänkin kun Jesselle nousi kuume. Keskiviikkona on sitten seuraava mahdollisuus osalistua, ja eiköhän se jo siihen mennessä taitu.Flunssa siis.

Isäkin oli eilen käymässä ja päivä kului melkoisen nopeaa tahtia. Isä sai asennettua pojille rullaverhot vanhojen risaisten tilalle, meiltä ne ois jääny asentelematta, kun ei ole sitä poraa, ja koska ikkunamme ovat normaalista muutnkin poikkeavat. Niin pääsi siis sekin kirppislöytö hyvään hyötykäyttöön :) Isä asenteli myös vessaan hyllyjä tököteille ja purnukoille, joten taas on jollakin tasolla helpompaa pitää järjestystä yllä.

Tänään pitäis sivota, koska eilen se sitten kuitenkin jäi.. Mukava kun on saanut pidettyä jonkinasteista hallittua kaaosta yllä, vaikka lapsetkin on kotona. Toki se on tarkoittanut myös sitä että ei kerkee kokoaikaa sohvalla peffaansa leputteleen, mutta ei se mitään. Hyvä näinkin, kun tuntee ittensä ees jllain tavalla kiireiseks.
Eilen illalla kun menin nukkumaan, ja nuorimmainen tuhisi omasa sängyssään joskin nuhaisena ja tukkoisena, tuli väistämättä mieleen taas Kaapo. Ikävä osaa hiipiä nin hurjan salakavalasti. Ois se niin mukavaa kun olis minimies täällä meidän kanssa hääräämässä.. Joskus koen outoa helpotusta, tietyissä tilanteissa, kun Kaapoa ei ole. Nytkin kun ajateltiin että oksennustauti iskee,ajattelin ja sanoin kai ääneenkiin, että onneksi Kaapo on taivaassa, olisi kauhe jos pieneen vauvaan tarttuisi.. Ihmeellisiä ajatuksia.Mitkä ääneen sanottuna kuulostaa niin kovin vääriltä ja erilaisilta kuin miten niitä tarkoitan. Toki antaisin ihan mitä vaan, jos saisin Kaapon tänne meidän hulinan joukkoon. Eilen taas muistin senkin, miten lopullista näkemisen olemattomuus on. En ikinä koskaan enään näe. Joku toki tässä kohtaa ajattelee, että joskus jossakin tuolla korkeammalla vielä nhdään, niinkuin pappikin sanoi siunauksessa.. Mutta minulle se ei kyllä luo minkäänlaista lohdutusta, ei ainakaan tässä kohtaa.. Tarvinee siis vain sulkea silmät ja muistella ja koittaa palata sinne sairaala sänkyyn, kun Kaapo vielä oli sylissä nuuskuteltavissa ja paijattavana .

Note to myself: Ikävä, aina ja yhäedelleen..

Tulppaanitkin muuten on vielä tosi hyvässä kunnossa, ei oo menny miksikään, eikä kunnola vielä edes auennut vaikka on jo torstaina ostettu. Äiti neuvoi laittamaan tulppaanien kanssa veteen sokeripalasen, ja se oikeasti taitaa siis toimia, kun kovin ovat vielä vasta tuodun oloisia. Kokeile hei säkin, kun ostat seuraavan kerran tulppaaneja :)

Mutta.. näihin kuviin ja tunnelmiin..Ja huomena taas kohti uutta viikkoa :)

Kettu kuittaa.

Menninkäismäistä menoa..

Lauantai..

Kyllä täällä on käynnissä täyvaltainen sirkus, enkä kyllä htään valita. Tosin eilen oli humori kyllä hetkitäin katkolla, kun lasten isä soitti hetkeä ennen heidän tuloaan,että keskimmäinen oli oksentanut.. Voi perkele, ajattelin että nyt sitten ollaan vuorotellen kaikki kipeenä ja kaksi viikkoa mene lakanoita ja muita pestessä. Mutta ihmeekseni oksentaminen ei eilen enään jatkunut, ja poika söikin ihan normaalisti.Pikkumies tosin on valtaisassa räkätaudissa, ja tuhisee ja röhisee, mutta on onneksi pirteä ja sai suhteellisen hyvin nukuttuakin, tosin olisi aamun aloittanut jo viideltä, mutta saatiin kuin saatiinkin siten vielä unia jatkettua.

Tänään onkin sitten luvassa jääkiekkoa- eiliset reenit jäi sujuvasti välistä kun odoteltiin josko oksentaminen jatkuis, mutta koska olikin sitten vain ohimenevää huonoa oloa, jatkuu harjoitukset normaalisti tänään. Isänikin tulee käymään porakoneensa kanssa, ja muutenkin on tiedossa ihan muksa päivä.

Tosin harmittaa vietävästi, sillä ostin eilen kirppikseltä ihanat  farkut,tosin ne ei moneen makuun ehkä sovellu,mutta minulle ne oli juuri sellaiset mitä olen jo pitkään halunnut. Ostin ne netin kautta, ja mittojen mukaan, ajattelin etä ne olisivat hyvät.

Kun sitten illalla sain housut kotiin ja puin ne päälleni niin kyllä harmitti. Housut on nin isot että ne kierii päälläni. Mikään ei niitä taida enään ns. pelastaa. vaikka jo hetken pohdinkin laittavani housut 90 asteeseen koneeseen :) Myyntiin siis vaan ja eteenpäin. Jotain tulosta on siis vissiin ollut uudella ruokavaliolla, kun useimmat vaatteeto roikkuvat päällä. Toki en ollenkaan valita, mutta mää niin haluaisin tollaset housut.. 

No aina ei voi voittaa,ei edes joka kerta. 

Väsyttäs hivenen.. kai se saa alitajuisesti mukamas väsyttämää kun tietää että päivä on täynnä ohjelmaa, ja aamuiset herätykset on taatu aikaisin.Mutta en kyllä valita siitäkään, mukavaa kun on normaali rytmi, eikä tunn kyllä nin pahalta kuin joskus, sillä olen nyt koittanut herätä ajoissa vaikka lapset ei olisikaan kotona.

Tässä siis vietellään sujuvasti hiihtoloman alkumaininkeja. Lapsilla on luvassa ellivuorta ja laskettelua mamman ja papan kanssa maanantaina, mikäli terveys sen sallii, muu aika onkin  sitten pyhitetty, milles muullekaan kuin jääkiekolle.

Uusi läppärikin toimii kuin uusi. Tykkään kovastikkin. Ainoan haasteen luo normaalin rinnalla oleva arabialainen näppäimistö, joten jotkut merkit ovat vielä hakusessa, mutta kai ne kokeilemalla ja muistelemalla sittn joskus oppii ulkoa :) Turhan mukavasti tässä onkin mennyt nyt hetken aikaa.. saas nähdä kuinka kauan ns. hyvä meno jatkuu.. Kumpa nyt ainakaan kukaan ei tulis kipeemmäksi kuin mitä nyt on.

Kaapollekkin ajattelin taas tänään viedä kynttilän, tulee sitten siinä samalla vähän liikuskeltuakin, ettei ihan istumiseksi mee. Voi vitsit, kyllä sitä vaan on niin kovin kovin iso ikävä ..

Siinäpä se, meidän lauantain käynnistys. Pitäs vissiin vähän heiluttaa imuria ja moppia.. ettei isä vallan jää villakoirien jalkoihin ;)

Mut hei.. menninkäismenoa ja hyvää tuulta myös sinun viikonloppuusi ..

Kettu kuittaa..

Perstai..

Sieltä se sitten vihdoin tuli! Perjantai, ei yhtään enempää eikä vähempää.
Ollaan tänään saatu jo paljon aikaiseksi kun herättiin aamulla suht varhain ja lähdettiin liikkeelle.
Isolle kirkolle ( Turkuun ) kävi matka ja haettiin nokkahuilu keskimmäiselle. Hidettuna siis sekin ennenkuin unohtuu, ja jopa jo valmiiksi nimikoitunakin.
Sieltä ajeltiinkin sitten vähän pienemmälle kirkolle( Kaarinaan ), hakemaan minulle uusi ( vanha ) Läppäri. Meillä on läppäreitä ollu montakin,mutta ajansaatossa on irronnut näppäimet ja muutenkin kohtelu on ollu melko kovaa ( Liiankin ), mutta nyt löysin netistä kuitenkin hyvän ja toimivan koneen edullisesti, joten sain siitä sitten oman bloggaus koneeni, nin en häiritse herrasväen pelailuja ja sarjojen lataamisia :) Akku tosin koneessa on heikko, mutta sekin on jo tilattu uusi ( miehen veljeltä ), suht edullisesti.
Tähän asti siis päivä on ollut kohtuullisen hyvä.

Lasten pitäisi pian saapua kaikkine miljoonine tavaroineen ja välineineen piakkoin, ja siitä sitten onkin suunta lähes heti jääkiekko reenejä jäähallilla. Tästä siis alkaa varsinaisesti urani " Lätkä-äitinä ", onnea siis saa toivottaa alkavalla ( valitsemallamme ) tiellä ;)

Onse vaan ihana saada pikku häärääjtä taas kotiin pyöriin. Melua,tappelua, naurua ja säpinää! Sitä on tässä kaksi viikkoa kyllä kaivattukkin. Hetkeen ei ainakaan tarvitse valittaa hilajsuudesta, kuluvilla viikoilla. Alkaa nimittäin hiihtolomakin, joten ensiviikko on takuuvarmaa taistelutannerta kotioloissa :)

Ulkona on leutoa, ei pakkasta, huh.. saa huokasta. Huomenna päivä alkaa heti aamusta.. niinno.. Jääkiekolla.. ja isänikin on luvannut ajella meitä moikkaamaan porakoneen kera. Jos vaikka saatas lastenhuoneeseen toimivat rullaverhot paikolleen ja vessaan hylly, joka on jo aikansa odottanut asentamistaan. ( kyllä, meillä ei siis ole poraa, mutta ollaan kyllä jo kirjoitettu joulupukille, ensi joulua silmälläpitäen , hih  )

Mutta eipä siinä. Vietähä sinäkin mukava viikonloppu, ja naaatiskele alkavasta keväästä.. Niin, ja muista, että hymy jonka lähetät maailmalle, palaa aina takaisin <3
 Kettu kuittaa <3

Sydämiä..

SYDÄNLÄMMINTÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3 <3

Tänään on sitten rakkautta täynnä koko päivä. Ainkin pitäisi olla. Meillä tänään on ystävänpäivän lisäksi 2v. kihlapäivä, joten sydämiä satelee.. ( ehkä? )

Heti aamutuimaan heräillessäni huomasin kuinka lumi alkaa sulaan. räystäästä tippuu vettä ja lumi muuttuu loskaksi. Ihanaa. Vaikkakin kengät kastuu ja hiukset, jotka ehkä joskus vaivalla suoristaa, kähertyy kun salamaniskusta kun astuu ovesta ulos. Mutta pikkuvikoja - helppo korjata.

Rauhassa aamukahvit ja puurot nautittuamme, pesin kaikki pyykit pois, ja keskustelin lasten isän kanssa siitä, kuinka hankalaksi tämä keskimmäisen jääkiekkoharrastus on mudostumassa. Hankalaksi siis minulle, eipä tietenkään kenellekään muulle. Peleihin ym nyt sitten ilmottelen lasta, ex-mieheni tunnuksilla.. Koin yöllä suunnatonta vääryyttä kun se minulle illan viimeisenä tunteina selkeni.. Mutta, yön nukuttuani, nielen tappioni siitä, etten voi saada omia tunnuksia moiseen, vaikka minulle ensin ne luvattiin. Tässä kohtaa taas sydämiä minun ja lasteni isän hyville väleille! <3

Myynti projektini jatkui tänään, kun toimitin uuteen kotiin Puolenhehtaartin metsän väkeä :) Sain aikaan hyvää mieltä, ja jäi siis mukava mieli itsellekkin. Ollenkaan unohtamatta sitä seikkaa, että lastenhuoneen lattia alkaa taas pikkuhiljaa näkyä. Mee like !!

Kauppa kutsui meitä tämän jälkeen, saatuani idean siitä, että tekisimme superostokset ( isommat ruokaostokset, kun lapset tulevat siis )
jo tänään, koska huomenna metsästämme nokkahuilua pitkin turkua. Jää sitten huomenna vielä aikaa siivota enne lapsia, jotta torppa on valmiina levitettäväksi kun eteinen täyttyy. Lasten isä tuossa, listasikin pakkauspuuhiaan, että kamalsti tulee tavaraa.. kolme lapset sukset, monot, luistimet, kypärät, sisäpelikengät,ulkokengät,kokonaiset jääkiekkovarusteet,mailat.. koulu- ja kerhoreput. Naurattaa jo valmiiksi. Miten paljon onkaan taas tavaraa hukattavaksi :)

Ja hei.. Olen kovaa vauhtia pääsemässä eroon tupasta !!!! Ne jotka minut tietävät, tietävät että enenn minulla on ollu oma tupakka joka tarkoitukseen, mutta ei, nyt pärjään hienosti ilman, ei te  mieli, ei särje pää, ja ei, en ole myöskään sen kärttyisempi, kuin muutenkaan !!  MAHTAVAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA !

Mutta, menepä tästä laittaan maljakkoon ihanat tulppaanit jotka pöydällä vielä paketissaan odottelee..

Vietähän oikein mukava ja sydämenmuotoinen päivä :)

Kaapolle sydämenmuotoisia terveisiä sinne taivaaseen.. <3

Kettu kuittaa.

Luovun..

Noniin, täällä taas. Tänään on tullut kohdalle se päivä, kun luovun joistain Kaapon tavaroista. Sitteri ( joka on palvellut jo esikoistani ) ja jokunen vaate.. saa tänään uuden omistajansa. Eikä tunnu pahalta, haikealta. Mutta enemmästä en luovu, en ennen, kuin ne on täyttäneet tehtävänsä meillä. Tilaa kuitenkin on saatava, ja iso sitteri silmän verkkokalvoilla kokoajan, alkoi jo tukehduttaa, joten päädyin tähän ratkaisuun, ja osalta se jollaintavalla helpottaa tuskaa ja lievittää painoa rinnassa. Ne saa pieni tyttö, ajatus saa mieleni hymyilemään <3

Eilinen päivä meni juostessa pitkin maailmaa. Sain himon myydä tavaraa netissä kirpputorilla, ja sainkin myytyä kaksi mattoa ja dvd.. Näitä sitten kujekseltiin viemässä ihmisille hurjassa lumituiskeessa, mutta mukavaa vaihtelua oli siihen verrattuna että olisi istunut kotona, tekemättä mitään.
Nytkin tässä on siivous kesken, isäntä on kävelemässä ja minä urheilen kotitöiden merkeissä ( okei, ja blogin ) .. Kevät aurinko kun alkaa pikkuhiljaa paistella ikkunoista sisään, kaikki näyttää niin kovin likaiselta, vaikka mukamas usein siivoankin. Viimepäivinä lähes kokoajan, jo melkein pakonomaisesti =)Kohta vissiin on pakko jo pestä ikkunatkin..

Niin, aikaisemmin jo mainitsinkin, että lähipiiriini on tulossa vauva. Ja nyt asia on siis varmistunut, että vauva tosiaan tulee, ja syntyy siinä lokakuussa, suunnilleen.- Samalla kun ajatus on kovin haikea, olen kyllä onnellinenkin. Erilailla, mitä normaalisti olisin, nykyään se lähinnä on sellaista, että ihanaa, kun joku vielä saa iloita tuosta asiasta, ilman pelkoja ja aavistuksia. Samalla joudun kysymään tässä taas itseltäni, että tulenko koskaan enään selviämään raskausajasta, mikäli sellainen minulle suodaan? Ja uskon, että edes raskausaika ei riitä.. Kyllä kaikki on vaan niin kovin kovin erilaista jälleen. Odottelen kuukautisia alkavaksi, jotta saisin aloittaa nuo hirviöpillerit.. päivä 31, eikä vielä kuulu mitään. Tosin minulla kierto on ollut aina mitä sattuu, jos on ollut kiertoa ollenkaan.

Kyllä kevät tulee kohta. Voin suorastaan nuuskuttaa sitä kun avaan ikkunan ulos ja linnut laulaa ( huutaa ) ! Keskiviikko on saavuttanu jo mut ja enään kaksi yötä siihen kun lapset palaa kotiin. Sain muistutuksen tästä tänään, kun keskimmäinen poikkesi koulumatkallaan tuomossa minulle tekemänsä tyynyn. Voi se on ihana! Vihreää huopaa, jossa toisella puolella seikkailee hieno kana, ja toisella puolella valkoinen kani <3 Se kyllä pääsee hyvälle paikalle, niinkuin kaikki muutkin poikien tekeleet. Jostain syystä ne löytävät paikkansa aina minun luotani ! MEE LIKE !!

Koti tuoksuu puhtaalta, edessä on vielä muutama kokkisarja töllöstä, ja sitten saakin kohta syödä taas ruokaa. Note to myself: Elämäntapa remppa elää ja voi hyvin !


Tänään oon lähes varma siitä, että on ihanaa olla elossa <3

Joko sulla on kevätverhot ja likaiset ikkunat, kiitos auringon ? :)

Kettu kuittaa.