Hampaatonta menoa.

Niin se on sitten taas lauantai. Telkkarista tunkee Porin kultajuhlat, koira kuorsaa sohvalla ja lapset on juur lähteny iskälleen. Taas saa pöly laskeutuu muutaman viikon. Hiljasuus on meinaan käsin kosketeltavaa. Tosin jotta ei liian hienoo olis, niin lähti sitten toki hampaasta äsken kauhee palanen. Ensin en löytäny ollenkaan että mistä kohtaa mahto hammas haljeta, mutta tuoltahan se on ylhäältä sitten päätti sanoo ittensä irti.. PERKELE !

Jessellä oli tänään joukkueensa 35 vuotis juhlat, ja aamulla lähtiessä tunnelmat olivat kuvan mukaiset. Vähän väsynyttä meininkiä.Mutta hyvin oli juhlat sitten menneet, ja Jessen joukkue oli sitten saanut eniten palkintojakin.vuoden joukkue, vuoden valmentaja, vuoden huoltaja... !! 

Ulkona paistaa aurinko ja korostuu taas kuinka likaset ikkunat on. Sanoinkin Miehelle tuossa aamulla että näiden kahden viikkojen aikana vois vaikka sitten ottaa asiakseen pestä ikkunat, ees kertaalleen tälle vuotta. Vappu ja kaikki tulossa kuitenkin. Hah, vaikka eihän noita tullut pestyy edes jouluks. Tosin eipä sillon käynyt moinen edes mielessä siinä kaiken keskellä.

Meillä oli tässä kuluneella viikolla taas hiustenajoa moneen suuntaan. Ensimmäisenä sain ajaa Ronin hiukset, ja seuraavan olikin sitten isännän vuoro. On se vaan kamalan kätevä olemassa itsellä toi kone. Vaikka alkuun sillä ei saanu ajettuu kun siilii, niin nyt sitä osaa jo tehdä vähän muutakin.. Ainakin on monta päätä minkä kanssa harjoitella. Kesä tulee ja siis päät hikoilee.itellä on selvästikkin toi hikoominen nytten lakannut kun tukka läks.. Ihanaa kun ei ole niskassa mitään kauheeta tupeeta hiostamassa. Tosin joka aamu on edessä hiustenlaitto, jos meinaa että ne ei sojota taivaita koden.Mutta pikku hinta siitä että ei tarvii harjalla repii ja kiskoo.. Hiuksia vieläkin lähtee, tosin ei ainakaan huomaa että lähtis enään samaan tahtiin kuin aikasemmin, mutta lähtee siis toki edelleen.. No, kai ne joskus lakkaa tippumasta, viimeistään siinä vaiheessa kun ei oo enää mitä tippua. HAH!

Kaaponkin haudalla pitäis käydä. Oon tässä taas monena , tai no monena ja monena yönä nähnyt Kaaposta unta.. Yks ilta tossa kovasti koitin miettii menneitä taphtumia, ja kyllä se vaan aina tuntuu yhtä epätodelliselta kuin aina ennenkin. Sitä tulee useesti miettineeks että tuleeko vielä eteen sellanen päivä kun taivas oikeesti repee hartioille ja kaikki muuttuu kerrasta todeks. Tai tottahan se toki on nytkin, mutta jotenkin se tuntuu ihan jonkun toisen tarinalta.. Tai voiko puhua edes tarinasta, onhan se kuitenkin totta ja elettyä elämää ja ikävän todellista.

Tänään olis vielä tarkoitus menä mettään samoileen isännän ja koiruuden kanssa. Toivoa samalla että ei eksy eikä koira karkaa tai jotain muuta vastaavaa. Tuo hampaan lohkeeminen anto jo viitteitä siitä että vois olla kaikinpuolin parempi vaan jäädä kotiin istuksiin :) 
Onnettomia sattumuksia on toki siis muitakin. Läppäri, joka nyt ei kovin kauaa meillä oo ollu, ja jolla nytkin kokoajan kirjoitan, on onnistunut hajottaan oman tuulettimensa, ja kuumenee sitten hetkessä. Miks kaikki aina hajoo? Jos saa kysyy. Ainahan on sanottu että köyhän ei kannattas halpaa, eli tässä tapauksessa käytettyä, ostaa mutta kun köyhälläkään ei o siihen uuteen ja kalliiseenkaan varaa panostaa. Joskus sitä vaan toivois että ees joku ostos sentäs ajais asiaansa hiukan pidempään kuin muutaman kuukauden. Toinen perkele! 

Mutta että sellasta sitten tänne meille.. Me jatkellaa kultajuhlia ja onnitellaan Porin Ässiä, ja siis.. Katellaan pölyn leijailua.

Kettu kuittaa.