Story of my life..

Niin se vaan on että elämä osaa kyllä näyttä taas sen kurasemman puolensa melkoisen auliisti.  Jos en edes mainitse sitä, että flunssa on edelleenkin päällä, voin kai mainita sen, että olen saanut kokea taas varsin ala-arvoista kohtelua paikallisessa työvoimatoimistossa. Mun siis piti mennä sinne jo perjantaina, mutta soitin koska olin kuumeessa ja täti toisessa päässä sanoikin, että tulet sitten heti maanantaina aamulla. Kun maanantai aamu sitten tuli, reippaana puin ja lähdin kohti toimistoa, arvasin että siellä on paljon ihmisiä, mutta silti pidin mieleni kohtuullisen avoimena ja positiivisena. Otin jonotuslapun, koska oli käsky mennä ns. päivysty-asiakkaana, ja istuin kiltisti ja odotin.. Kun lähes kaksi tuntia odottelua oli täynnä, pääsin ihmeellise sermin taakse asioimaan asioitani. Ajattelin, että ompa kauheeta alkaa tässä omia asioita selvittämään, kaikkihan kuulee tasan tarkkaan mitä sanoisin ja kertoisin. Noh, päätin kuitenkin hoitaa asian kunnialla loppuun , jotta se ois sitten pois päiväjärjestyksestä. Istuttuani happaman oloisen naisen eteen, joka selvästi jo eleillään viestitti olevansa väärässä työssä, eikä ainkaan asiakaspalveluhenkinen, aloitin asiani, ja kerroin toki myös sen, miksi en jäänyt äitiysloman jälkeen hoitamaan vauvaa kotiin. " Vauva kuoli, joten olin vain  tuon 105 päivää" kerroin. Täti ei reagoinut muuten, kuin sanomalla että niin, sinähän olet perhepäivähoitaja, johon vastasin että en kyllä ole, ja niistin.. Tämä oli happamalle tädinpuolikkaalle liikaa, ja kauheeta vauhtia hän alkoi selostamaan kuinka ei haluaisi tartuntaa minulta, ja että minun tulisi tulla kahden viikon kuluttua, 29 päivä uudelleen, jonottamaan samaan paikkaan.Jaaha.. sanoin ja otin vastaan kortin johon tuo oli kirjattuna ylös. Kotiin päästyäni soitin KELAan että mitäs nyt ten sitten.. josta kuulinkin että enpä saa sitten työkkäriltä tuota lausuntoa kelalle,kuin vasta sitten seuraavalla kerralla. Ja siitäkös sitten sulake paloi. Enhän millään voi odotella loppukuuhun, ilman rahaa, ilman lappua toimittaa minnekkään että olen kyseisessä paikassa edes asioinut. VOI PERKELE !!! 
No, ajattelin että seuraavana aamuna soitan kyllä päivystysnumeroon joka kortissani on, ja kysyn, voiko tämä oikeasti mennä näin. Puhelimesta vastasikin mukavan tuntuinen nainen, jolle asiani selitin, ja hänkin ihmetteli, miksei tämä flunssakammoinen , enkä edes kovin pahassa flunssassa ole  ole tehnyt minusta tuota lausuntoa.. Nainen lupasi soittaa minulle vielä samanpäivän aikana, ja olin iloinen että joku tarttui asiaani. Kun olin viidettä tuntia odottanut puhelua, tajusin, että toimisto on jo kiinni, ja se perkeleen puhelu jäi sitten tulematta. Noh, ehkä täti soittaa huomenna eli tänään   ajattelin, ja sain hetkeksi verenpaineeni alas. Aamulla sitten ajattelin, että no, soitanpa vielä kuitenkin itse.. Ja soitin. Kun puheluni neljättä kertaa ohajutui valtakunnalliseen vaihteeseen, alkoi huumorintaju loppua. Eikö tosiaan ole olemassa edes numeroa tuohon omaan toimistooni, johon voisin asioida soittamalla? Ei ole.Ei perkele soikoon ole. Taas selvitin naiselle puhelimessa, siis vissiin kolmelle eri ihmiselle tarinani, Kaapon kuoleman ja sen , että en suinkaan voi odottaa lausuntoa niin kauaa, en saa raha.asioita rullaamaan, ja kuitenkin minulla on lapsiakin ruokittavavana. Nainen taas muka ymmärsi, ja otti minulta soittopyynön. Mihin se soittopyyntö meni, en tiedä.. Ja taas jäin odottamaan puhelua.. Odotin sitä nyt kahdesta suunnasta. Naiselta joka lupasi soittaa minulle jo eilen, ja henkilöltä, jonka piti soittaa minulle tänään. Kello on nyt 19.30 ja kumpaakaan noista puheluista en edelleenkään ole saanut. Tajusin myös sen, että uuteen aikaani, kahden viikon sijasta onkin kolme. Ja jo ennen tätä, olen ollut 10 päivää työnhakijana.. Kuukausi siis yli, pitäisi odottaa lausuntoa, että olen työnhajinan,jotta voisin odottaa jälleen päätöstä rahasta.. SIIS MITÄ HELVETTIÄ????????????????????? Mikä tätä maailmaa vaivaa??? Miks kaikki tehdään hankalaks, ja kenen oikeudella mua ei palveltu koska mä niistin? Enmä voi valita kuitenkaan virastoon menemistä sen mukaan, vuotaako nenä vai ei.Mähän saisin siitä karenssin palkaksi. Vetoaisin siihem että voisin sairastua. Olisihan tuo hapan nainen voinut sen saada jo kaupassakin? Koska en todellakaan kokenut olevani niin tautinen, ettenkö olisi voinut asioida. Toisaalta. jos jälleen olisin soittanut, että en vieläkään tule, olisi se katsottu niin, että en ole motivoitunut. Vittu mitä paskaa. !

Vähän vähempikin määrä vastoinkäymisiä kyllä riittäis.Alkaa oikeesti selkä jo katkeen.. Että huomista päivää sitten ajatellen .. että soittaako joku vai mitä tapahtuu. Tai niinku et joo.. Motivaatio ei ainakaan järeemmin noussut, ja huoli raha-asioista kasvo siis tuplasti. MIKS MIKÄÄN EI MEE NIINKU KUULUIS??

No, mut muuten on ihan jees.Kai? Tänään ois tarkoitus laittaa väriä päähän, pitkästä aikaa.. Ja toivoa samalla ettei loputkin hiukset putoo.Sekin ongelma sais jo hilliintyä. Menkkoja ei ainakaan vielä kuulu, ensimmäinen lumepilleri on otettuna. Nään jo kauhukuvan siitä, että kierto on nyt taas niin vituralla että niitä ei tuu enään taas ehkä koskaan?

Voi Kaaaaaaaapo, auta äitii ja heittele jotain onnen pölyä sieltä pilvistä...

Kettu kuittaa.

ps. Lumet sulaa kovaa vauhtia!