Enään ei hiukset tipu.

Jooo o.
Vettä sataa urakalla,tuulee ja on tosi harmaata. Jos en olisi varma, voisin vaikka väittää että on syksy. Mutta ei, kesä tekee tuloaan, ainakin jos kalenteriin katsoo.

Tänään oli mukava päivä.. Nukuin nuorimmaisen kanssa harvinaisn pitkään, melein puoli yhdeksään ja sain kiireellä aamulla heipata isommat pojat kouluun ja paeta suihkuun. oli näet taas aika työkkärissä. Täti oli tälläkertaa melkoisen mukava, vaikka asia tuntu kyllä olevan melkoista kuraa. puolet meni ohi, ja puolia en ymmärtänyt vaikka koitin pinnistää jokaisella harmaalla aivosolullani. Ainoa tunne mikä jäi, oli se että kyllä on mennyt systeemi monimutkaiseksi ja sormella osottelevaksi. Minun jopa kiellettiin ottamasta puheeksi psoriani, koska se näyttää työnhaussa negatiiviselta, ja voi vaikuttaa valintoihin. Mitä hemmettiä?

Työkkäristä lähes suoraan lähdinkin sitten suunnistamaan parturiin.Kyllä, tuo putoileva reuha sai kyytiä, ja se on nyt roskisessa. "Siitäs sait, mitäs tipuit", ajattelin mielessäni kun oikeen rempsee ja mukava täti keräs hiuksiani muovikassillisen roskikseen. Pää keveni puolella, ja hiuset on niin lyhyet että ainakaan eivät mene solmuun tai takerru harjaan. Mutta, tästä lähin mulla on uus paika,mihin mennä pätkiin hiuksiani, oikeen siis huippua. Jos ei oteta huomioon sitä, että etsiskelin oikeaa taloa vesisateesa jonkun tovin. Täti siis leikkaa hiuksia kotonaan.. Ah!!

Tukka on kiva, hyvää kuvaa vaan on kovin vaikee saada- Lisäks se on jo iha lättääntyny sateesta ja töhistä, mutta ei se mitään, ainakaan se ei varise päästä pois.. Ja seon iso plussa.

Muutenkin oli mukavaa.. Naapurista Sari toi mulle kasan ihanii farkkuja, ja miniselle miehelle tuulipuvun. Ihania ihmisiä viellä on onneks maailmassa olemassa. Piristi kummasti, toisen vanhaa, mutta itelle varsin piristävää ja uutta.

Lauantaina sitten on synttärit. Äitiltä ja isältä tuli tänään kortti, se jääneekin suunnilleen ainoaks.. Tulevat lauantaina käymään, ja sitten sunnuntaina onkin appivanhempien vuoro.. Tiedossa siis siivoomista ja leipomista.. Tietäs va millä tarmolla ja innolla sitä puuhailis, ja mitä.. No, kai sitä sitten jostakin vaan alottaa.

Väsyttää.. aina vaan siis väsyttääkin. Työkkärin tätille kerroin kanssa, että oon ollu melkosen väsyny, ja Kaapokin sitten tuli puheeksi. Täti oli onnessaan kun lapseni ovat tässä, työnantajatkin kuulemma näkevät sen positiivisena. Ainoastaan ihmettelen sitä, että kuka hänelle mahtoi sellaisen tiedon antaa? En minä ainakaan, sen tiedän sanoa varmaksi. Järin ahdistavaa ajatella koko systeemiä. Huomenna sitten loppuu haku sinne saloon, mihin oli pakko hakea.. Hakijoita kuulemma on ollut 130, joten hyvin todennäköistä että en tule valituksi.Ja todella siis toivon niin.

Mutta niin..

Lyhythiuksisiin tunnelmiin?

Kettu kuittaa.