Sairastupa kuittaa.

Eilen sitten saapui Herra Topi. Kissat ei oikeen ollu sitä mieltä, etä ois ollu kovinkaan hieno homma. Karvat pystyssä mennään ja hiivitään.Hiukan ajateltiin että mitä mahtaa yöstä tulla mutta hyvinhän se meni kun koira oli meidän kanssa makuuhuoneessa. Eläimellistä menoa on kyllä muuten,etten sanois.
Sairastupa myö laajentaa, koululaiset on kotona parantelemassa, ja kerholaisellakin on tänään vapaapäivä. Huomenna sitten jatkuu sekin operaatio,mikäli ei viirukset päätä toisin. Pakkanen senkun paukkuu,joten sisähommia on luvassa. Toisinsanoen, eilinen siivoaminen oli täysin turhaa,taas näyttää jo samalta, jollei pahemmaltakin, noh.. Elämän pienet ilot, ja silleen.

Menkkoja vaan ei kuulu eikä näy. Piti jo tehdä testikin kun eilen olin tosiaan unessa kokonaisen päivän, mutta negatiivinenhan se oli, minkä nyt jo tiesinkin, mutta tulipahan testattua,Nyt siis vaan odotellaan.. aina ja yhä edelleen. Kai  se kierto vielä joskus menee raiteilleen. 

Tänään pitäis tehä jotain hyvää ja kunnollista ruokaa.Tekee mieli.. peruna ja jotain muuta.. tietäs vaan mitä. Kauheen kiva ois sada jonkunlaista vaihtelua syömisiin, mutta helpommin sanottu kuin tehty sekin.

Onko muuten kukaan ajatellut miten lähellä kesä oikeesti jo on.. Itse tajusin sen aamulla kun katselin kalenteria. Johan se kohta on puut hiirenkorvilla. Tosin, eilen joku setä povas vielä huhtikuussakin lunta. Ei varmaan kyllä tarvii edes sanoa mitä mieltä siitä voi olla. Maailmankirjat vissiin on enempikin sekasin kun säätkin heittää ihan häränpyllyä.

Suunnilleen vuosi sitten tein Kaaposta positiivisen raskaustestin. Niin se aika menee. Tuntuu siltä että sekin olisi ollu vasta hiljattain. Tosin, onhan se kaikki jo ollu suhteellisen kauan ohitsekkin. Elämä on sellainen vekotin, että ihan aina ei kyllä tajua.Samaa aikaa joku asia on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Minkäs sillekään sitten teet.

Eilen söin muuten ensimmäisen pääsiäismunan itse. Kinderin, sen legendaarisen.Mutta eipä se maistunu ollenkaan muuten niin hääville kuin kuvittelin, ei siis tullut kauheeta tarvetta ahmia niitä kilottain, ja repiä auki ylläripylläri rasioita.Tuli muuten taas sellainen samanmoinen leimasin, sen kyllä tosin pistin hyvään jemmaan, sattuneesta syystä..

Kerroinko jo että edellisiltana tehtiin koko porukan voimin lusikkaleipiä, vaikka ulkonäkö oli järin kamala, maku oli kyllä kovinkin loistava. Jostain syystä uunissa piparit levis mokomiks läpysköiks ja näin ollen yksi keksi oli hurjan ison kokoinen.Mutta syötyähän ne tuli, joka ainoa, ja lisääkin olisi vielä mennyt. Meillä vaan oli työvälineenä vääränlainen lusikka, olisi pitänyt olla syvempi, mutta menihän se näinkin. Jos jollain on antaa joku varma ohje,mikä ei koskaan mukamas epäonnistu niin täällä otetaan mieluusti vastaan.. :)

Olen jo kauan suunnitellut uutta tatuointia. Ajattelin ottaa Kaapon jalanjäljen, ja päivämäärän. En vain ole vielä osannut ajatella mihin kohtaan sen saisin mahtumaan.Itsellä on tautointeja enemmän kuin tarpeeksi, ja mm. nilkassa on kaikkien lasten nimikirjaimet. Olenkin yhtenä vaihtoehtona ajatellut että Kaapon jalanjäki sopisi aiheeltaan siis myös sinne. Ei ollenkaan muuten helppoa tämä elo, kun on kaikenlaista mitä pitää päättää :) Noh, tarvinee siis vielä miettiä. Ensin mietin Kaapon muistoksi enkeliä, mutta minulla on jo ennestään muutama enkeli, ja sitten ajatteli, että koska Sairaalassa saatiin hyvin onnistumaan Kaapon jalanjälki, että se olisi mukava, ja sellaista ei ainakaan kenelläkään muulla olisi samanlaista. Eihän kellään toisella ole minun Kaapoanikaan.. Noh, annetaan ajan siis vielä kulua, kyllä se vielä paikkansa varmasti löytää..

Mutta niin.. Se on jo tiistai ja viikko senkun huristaa eteenpäin.. Tänään on siis luvassa sairastupaa, huominen onkin sitten vielä arvoitus.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin.. Tekisköhän mokkapaloja?

Kettu kuittaa.