Myrskyn oharit..

Perjantai, se väärä sellainen. Tässä on aamu ollut yhtä tohinaa, olen taas sisustus-kärpäsen puremana ostanut kaksi lipastoa, ja miettinyt miten niitä kuskailisi kotiin.. Samalla sitten tuli puheekis, että pojat saattavatkin olla sunnuntaihin asti, iskän ollessa humppajalalla lauantaina, mutta katsotaan.. Pojat saa itse päättää miten tehdään. Niin, ja toki ei lapset isällä yksinään, vaan isän vaimon kanssa.. Jottei nyt kukaan saa väärää käsitystä.

Kevät joka jo hetken näytteli merkkejä tulostaan, antaa nyt armotonta takapakkia. Lunta on jo alkanut hiljalleen tupruttaa, mutta ihan sama. Laitoin verhot kiinni ja meinaan väkisinkin nyt kuvitella että leskenlehdet jo puskee maan läpi ja aurinko paistaa. Niin helppoa se on :) Vai onko sittenkään?

Ilta sujui Jessen reeneissä, ja vaikka jännitys oli pojalla taas kova ennen harjoituksia, tuli kotiin super onnellinen poika. Kovin on kuulemma kehitynyt jo muutamassa viikossa, ja maalejakin oli tehnyt huimat viisi. Kyllä on pakko olla ylpeä äiti :) Ei oo siis ihan hukkaan mennyt sekään "sijoitus" ..

Väsymys alkaa väistyä taka-alalle, tai ainkin otin taas aamuihini kuvioon mukaan kahvin, joka jotenkin vain tiputtautui kyydistä muutamaksi päiväksi. Hetken ainakin taas piristää, tai siten vain onnistuneesti kuvittelen. Sekin voi kyllä olla.
Viikonloppuna meinaa siivota ja ulkoilla, mikäli toi ilma ei tosta nyt järinpaljo ankeemmaksi muutu, ja muuttuuhan se. Tietenkin riippuen siitä, mihin pojat haluaa mennä. Niin ja sunnuntaina on se kirkko, ja pitää ostaa Kaapolle kynttilä, voi sitten viedä samalla kun käy korjaamassa jo palaneen version roskiin. Jesse eilen illalla totes että " Äiti, mulla on vieläkin kova ikävä Kaapoa, vaikka mä en ikinä sitä ees nähnyt " ..Oli kauhen vaikeaa koitta avastata mitään lohduttavaa, joten vastasin että niin mullakin, ja onneks meillä on valokuva täällä.. Jännää ajatella että oikeasti lapsetkin kaipaa. vaikka heille Kaapo oli vain kohta syntyvä pikkuveli, jota eivät koskaan saaneetkaan tavata. Muistelen usein sitä kun pojat viikkoa ennen synnytystäni, juuri muutamaa päivää ennen Kaapon kuolemaa lähti isälleen, ja heipatessa todettiin että sitten onkin jo pikkuveli kotona,kun seuraavan kerran nähdään. Vaan elämä päätti toisin, aivan päinvastoin.. Uuvuttavaa ajatella edes.

Kissat painelee pitkin huushollia kuin maailman valtaajat. Vaikka lähinnä kyllä tulee mieleen korkeasaaren apinalaakso, tai mikälie nyt olikaan.. Mistä tota voimaa ja tarmoo riittä mennä kattojakin pitkin? Kilttejä tosin ovat, sitä ei voi väittää. Joskus sitä vaan miettii, että kas kun eivät lampusta roiku.. Tosin, ehkä sekin päivä vielä tulee.

Eilen oli sitten myös sähkölasku nollaantunut, ja sainkin fortumilta tosi mukavaa ja asiallista palautetta laittamaani palautteeseen. Loppy hyvin, ja kaikki siis hyvin. Vielä ei tarvinut turvautua kynttilöihin ja säilykkeisiin kuten paras ystäväni minulle neuvoi :) Toki, seKIN päivä saattaa vielä tulla :)

Mutta niin sitä vaan alotellaan viikonloppua, ja toivotaan että lumimyräkkä jättää tulematta ja tekee oharit.. Niin, ja sisustetaan oikein urakalla, jos vaikka piristyis ja tekis mieli ostaa kukkia :)

Hauskaa viikonloppua sullekin, 
kettu kuittaa.