Aamu alkoi aikaisin, mutta se on vaan hyvä, saatiin paljon aikaiseksi jo ennen kuin oli puolipäivä. Heti aamusta alotin siivoon, ja käytiin kaupassa. Karjalanpaisti muhii uunissa ja taas on salaatia kipot täynnä.. Haaveilin lihasta jo kun lapset oli, mutta koska se ei kuulu lasten suosikkeihin, niin saanpa nyt sitten herkutella monta päivää ite itekseni. Eilen saapui uusi sohva, ja vaikka meni yömyöhään ja matkalla oli sohva saanut pientä osumaakin, mutt voi, kyllä se on ihana!! Koitan epätoivoisestisitä suojella kissan raapimisilta,mutta tokihan se on lähes mahdotonta. Mutta soja leveä ja kaiki mahtuu hyvin yksin ja erikseen istuskeleen ja tuijotteleen seinää =D Olen enemmänkin kuin tyytyväinen. Ah! Jonkin sortin nahkaliimaa kyllä tarvine kokeilla pieneen reikään.. Mistähän moista mahtaisi löytyä, muualta kuin suutarilta tapohintaan.
On outoa olla taas kahdestaan. On niin hiljaista että kuulee mummola-kellon ( sienässä oleva heilurikeilu ) sekunnit ja heilurinlyönnit. Odottelen jos esikoinen tulisi koulusta hakemaan minisen miehen pupua, joka eilen jäi tänne. Toki, itse sain hyvin unta pupu kainalossa, mutta ajatelin että saattaapi oikein isäntä sitä kaipailla iskällään. Mene ja tiedä..
Lunta tulee taas sakeasti tavaan täydeltä. Sitä on tullut jo kymmeniä senttejä, ja lisää vaan sataa. Aamulla oli kova pakkanen ja tuntui kuin olisin palannut takaisin tammikuuhun. Taitaa nyt olla jollain suuremmalla taholla kalenteri sekaisin, johan sen lumen pitäis sulaa,eikä ainakaan tupruttaa lisää oikein olan takaa, tynnyri tolkulla. Noh, sitä on luvattu taas lämpöasteita, ehkä siis ensiviikolla saan aiheen valittaa loskasta?
Meillä joillain ei sen sijaan näyä paljo lumisateet menoa haittaavan.. Uni tulee hyvin pipolaatikossa.. Mikei sitä itekkin vaan vois mennä vaikka naulakkoon roikkuun, aina kun tuntuu että pieni lepo ois paikallaan?
tänään ollaan vielä illemmalla menossa kappeliin viemään kynttilää.Voiko siitä sanoa että mukavaa..? Kuulostaako se jotenkin mielenvikaiselta? En toki ole mielissäni että joudun/saan siellä käysä, vaan lähinnä on mukava mennä mukamas lähelle Kaapoa hetkeksi. Siellä on niin rauhalliset tunnelmat.. taino.. tietysti on. Mitä muuta edes voisi olla?
Väsyttääkin taas.. Huomaa että on aikaisin herännyt, ja touhunnut.. Mitähän muuta sitä vielä syyttäisi? Kaapon talvihaalareita muuten on joka suunnassa. Jäänyt lojumaan kun olen vaatteita ja tavaroita tonkinut. Niin epätodellisia nekin. Sitä ennemmin ajattelee,että ne on minsen miehen, kuin vauvan joka syntyi vain kolme kuukautta sitten. Kumpa sitä jotenkin pystyisi selittämään niin itselle kuin muillekin sen, miten niin epätodellista kaikki on. Se on niin outoa, ja niin kaukaista,että sitä ei osaa oikein sisäistää. Miten samaan aikaan voi tuntua, että aikaa on kulunut asiasta vuosia, ja toisaalta että mpas aikaa kulunut vasta vähän. Liian suuria asioita, pienen, tai isommankaan ihmisen ymmärtää. Mutta kumpa voisin.
Tänään meinataan syödä siis hyvää ruokaa ja katsella sarjoja joita ei lasten kanssa kerennyt katsoa.. Elokuvakin uuden sohvan nurkassa kuulostaa varsin houkuttelevalta.
Joten.. Näihin kuviin ja tunnelmiin..
Kettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti