Hiukset lähtee järki mukanaan

Leivonta-blogii pukkaa.. Vois ainakin kuvitella. Tuli taas pideltyy pieni tauko,ei vaan siis jaksanu. Mutta nyt taas suihkun raikkaana alkaa elämä ehkä voittaan.
Tänään  tuli oikeen shokki täräytys kun isä soitti että ovat tulossa käymään, pitää kuulemma konetta päivitellä. Joten äkkii siis vaan siivoon ja tekeen mokkapaloja. Mokkiksia onkin tullu tehtyy vasta vissiin viitenä päivänä, alkaa ehkä hivenen tuleen jo korvista, mutta nyt on löytynyt sellainen ohje joka on siis paras kaikista varmaan tuhannesta kokeilusta. Niitä siis tuli tehtyy ja onnistu, joten nyt voi isä ja äiti tulla. Äiti puhelimessa tokas, että ei heitä varten tarvii siiovta.. Nauroin sisäisesti kuollakseni. Joo ei varmaan.. Äiti ei ihan tienny mistä puhui :)

Eilen illalla tehtiin myös isoja porkkanasämpylöitä, ja useita oheita kokeilleena voin taas sanoa tällähetkellä löytäneeni sen parhaan, ja ne ei ees palanu, kiitos uuden uunin ! Ehkä sitä on sillä alkanutki enempi touhuaan leipomisien kanssa. Edellispäivänä tuli nimittäin tehtyy muffinsseja, mokkis kuorrutteella, hyvin onnistu nekin.


Mutta jotta ei ois pelkkää ruusuilla tanssimista, niin taas totesin että hiukset tippuu päästä oikeen urakalla. Tätä on nyt olu jo jonkin aikaa, ja oonkin sitten varonu tekemästä niille yhtään mitään ylimäärästä. Ajattelin että se on toi saapuva kevät mikä tän tekee,kunnes tajusin että sehän voi johtua myös synnytyksestä. Keskimmäisen kanssahan multa lähti ohimot ihan kaljuiksi. Joten siis kysynpähän vaan että eikö ny perkele ois ees hiuksiin voinu olla kajoomatta, kun lapsiki jo vietiin??? Ois ny ees tukka voinu jäädä päähän. Huoh. Liekö alkaa jotkut hormoonit tasottuun, johtuisko sitten siitä sekin että menkkoja ei kuulunu eikä näkyny.. Ne passas, ja jätti siis välistä kylmän rauhallisesti. inhottavaa kun hiukset lähtee. Harja ja viemäri on tukkeessa, ja vaatteissa roikkuu joka puolella mustia pitkiä loiroja.. Viehättävää,sanoisin.

Mutta että perstaissa mennään taas. Mininen mies on kerhossa ja me tollistellaan maailman menoo kotona. Elukat painaa katon ja lattian välii ja tuhoiltakaan toki ei olla vältytty, miks edes kuvittelin moista? =D
Juttelin eilen Mian kanssa, joka on lueskellut blogiani, ja jonka uutta blogia pääsin minäkin lueskelemaan..Mia kirjoittaa nuoren naisen elämästä, eikä siis millään tavalla liity kohtukuolemaan. Onneksi näin, jos voi sanoa.Mialle totesinkin että mun Kaapo, on pikkasen päässyt rönsyilemään pelkästään kohtukuolemasta. Toisaalta.. eihän sitä pelkään kuolemaan voi edes jäädä kiinni. Toivottavasti siis ketään eikä kukaan pahoita mieltään.. Vaikka asia rönsyileekin ikävästä hiustenlähtöön.. Kaapo on kuitenkin kaikessa touhussa mukana, ja ymmärtänee nämä muutkin rönsyilyt.. Elämää ja toipumista kai sekin on, ainakin minun kohdallani. Mia kirjoittaa hienosti päiväkirja malliin.. Itselläkin vähän tuntuu samaa kaavaa menevän. Mian Blogiin pääsee muutes kurkkaamaan  tästä ! 

Mitäs sitä sitten.. Viikonloppu vissiin jatkaa tututtua kaavaa tosin jääkiekko on nyt hetken tauolla kun itse pelaaja on ollut kohta viikon kuumeessa. Virus siis jyllää, saa nähdä koska siinä on itsekin. Ehkä sitten kun lapset lähtee taas isälleen. Tunnollinen äitihän sairasaa ns. Lomallaan.
Mistä sitten tulikin mieleen, että äitiysloma jo karjuu loppuaan.Maanantaina vietellään viimeistä päivää, ja sitten saakin marssia lähimpään työkkäriin..selitteleen taas aasta ööhön kaikki mitä on tapahtunut. Toisaalta, pakkohan sitä ei ole selitellä, mutta eipä sitä osaa olla selittämättäkään. Huomaan selittäväni kohtloani ventovieraille ihmisillekin. Miksi? Siihen en sitten kyllä osaakkaan vastata.

Mutta sen suuremmitta puheitta.. Siirrytään viikonlopun viettoon, ja toivotaan että ensiviikolla alkais jo lumetkin sulaan ( hah, niin varmaan ) ! Muksaa viikonloppua, leipokaa hei mokkiksia tai sämpylöitä? :)

Jauhoinen kettu kuittaa.