Pala rauhaa..

Tiistain turinat.. 

Hippasen taas veny tää kirjoituksen aloittaminen. Ei sillä, etteikö huvittas, vaan sillä että oli kerrankin jotain muutakin tekemistä :)
Siskontyttö "sai houkuteltua " mut kanssaan IKEAan. Kun siis muahan tarvii sinne houkutella ihan valtavasti ;) Oli varsin mukavaa touhua, ja vaihtelua. Ensin sitäpaitsi, haettiin ne e-pillerit.. Joten nyt vaan sitten menkkoja odotteleen. Otin ensin 3kk satsin, jotta jos ja kun ne ei sitten sovikkaan, niin ei oo sitten kaapit täynnänsä niitä. Pakkaus näyttää helposti hukkuvalta, purkkapaketilta suorastaan. Niin ne on ajat muuttunu..

Mutta siitä sitten porhallettiin ( Kyllä, siäntäkin lähti mukaan riemusta kiljuen, ihan vain koska pakotin lähes, huonon kelin takia ) turkuun hakemaan Sannaa, ja sieltä sitten taas takaisin kotikulmille ja IKEAan. Ikeassa on edelleen kovat mylläykset käynnissä ja tavarat hakevat uusia paikkojaan. Ystävän kanssa mietittiinkin, että mahtaako se olla uusi keino saad asiakkaat ostamaan enemmän, kun tuttujen hyllykköjen sijasta joutuukin kiertelemään ja kaartelemaan. Ei sillä, kovin on silti viihtyisää, ja ainakin minulla tämä kikka toimii. Mukaan lähti taas jos jonkin näköstä.. Tälläkertaa kyllä tosin melko tarpeellistakin tavaraa.Mmm. kattiloita.. Mukavaa keitellä pottuloita kattilssa, minkä pohjaväri on jotain muuta, kuin palanut ;)

Hautausmaalla ei eilen käyty, mutta ostin kauppareissulta pitkään palavia öljykynttilöitä, ja iltasella sitten pistin yhden parvekkeelle lyhtyyn palamaan Kaapolle. Samalla siinä sitten lumituiskeessa kerroin meidän kuulumiset, ja totesin, että kyllä sä oisit tänne voinu jäädäkkin vaikka, kun nytkin on niin kovin hiljaista :) Vastauksena sitten sain ison lumituiskun naamalleni, joka viimeistään levitti jo ennaltaan levinneet ripsivärini. Oli vissiin Kaapo sitä mieltä, että mukavampaa on ajella pilvellä Pyryn yläpuolella ja naureskella kun äiti jäätyy paljain varpain parvekkeella pakkasessa sytyttelemässä kynttilää.
Mutta heti taas tuli rauha, ja hyvämieli kun tuon kynttilän sain aikaiseksi hakea. Ja vaikka se ei kappelissa nyt palakkaan, se palaa lähempänä meitä, ja Kaapoakin kun on täällä kotosalla, valvojan silmän alla <3

Kovaa vauhtia taas mennään koti loppuviikkoa. Meillä ei ole ohjelmassa mitään sen kummallisempaa, no mitä nyt herkkujen torjuntaa. Tässä odottelenkin että saadaan potut kypsiksi ja päästään eilen tehtyihin salaatteihin käsiksi. Ostettiin kaks isoo kulhoo joihin sitten toiseen tehtiin vihreetä salaattia ja toiseen raastettiin 2kg porkkanaa :) Kyllä kohta jänikset on kateellisia.. ja ehkä kesällä aurinko tarttuu rusketuksena paremmin, kun nyt jyrsin kevään porkkanaa eri muodossa? :)  Toivossa ainakin on hyvä elää.

Laivallekin tekis mieli.. Mutta kai sekin saa odotella parempia ilmoja. Tuntuu tota lunta tulevan siihenmalliin, että ihan heti ei tarvii kuvitella kesävaatteita kaivavansa :)

Mutta että hei..
Ei mulla muuta? :)

Lumen täytteistä tiistaita, muista tumput !!

Kettu Kuittaa.

Teetä ja sympatiaa..

Uus viikko, uudet kujeet..

Ihanan mukava ja lepposa päivä oli sitten koko eilinen. Myöhään meni, mutta haitanneeko tuo, pölypallot kyllä joutaa kotona odotteleen :)

Käytiin siskolla, ja olipas niin kiva nähdä. Tajuttiin kumpikin että on kauheesti aikaa kun on nähty. Sisko päivitteli mun hiusten kasvua, ja kun mainitsin, että ei vaan o nähty, niin sekin muisti,että on kulunut jo ihan liian pitkä tovi edelliskerratsa. Mutta tästä tsempataan, ja poiketaan varmasti kyllä useammin ! Oli mukavaa juoda kahvia, ja mutustaa muutama fanipala ;) Sisko tosin purnas kun vein herkkuja kun koitta alaihduttaa ( mokomakin luuviulu ) , mutta sanoin että suotakoon anteeksi pieni hyvä, suuressa pahassa maailmassa. 

Laihdutuksesta puheenollen.. Olen itsekin alkanut liikkumaan, toiveena olisi, että liikaliha sulais ees vähitellen. Laihaahan musta ei ikinä saa.. ne on ne isot luut ... ;) Mutta Kaapon kuoleman jälkeen, paino on pudonnut kuin itsestään. Surulla on mun tapauksessa tapana sulattaa läskiä. Sain eilen äidiltäni mukaani valokuvan, joka otettiin jouluaattona Kaapon haudalla..Siitä huomaan vasta itsekin,kuinka farkut on jäänyt isoiksi ja suorastaan lököttää. Ei niin kaunista, mutta muuten hyvä kuva minusta, kun ajattelee millaisia ne yleensä ottaen on :) Ei oikein ruoka maita, paitsi nyt liikkumisen myötä on alkanut tekemään mieli kaikkea terveellistä.  Tänään raahasin mieheni mukaan kävelylle. Mukavaa kun on seuraa, toki hänen kävelytahtinsa on vielä nopeampi kuin minun, mutta eipä se liiemmin haitannut. Mukavaa kun toinen tsemppaa, kun itsellä meinaa panokset loppua. Tunti meni kuin siivillä raittiissa ilmassa. Ja vaikka lähteminen on aina vaikeaa, kyllä on kovin palkitsevaa kun saa itsestään irti. Ihmeitähän en ole odottanut elämässäni enään vuosiin, mutta jos pikkuhiljaa,oman mielenkiinnon mukaan..Saa ainakin happea, jos ei muuta :) 
Keskimmäinen poikanikin nähtiin, Jesse. Jesse oli välitunnilla ja juoksikin heti kysymään meidät nähdessään ,että montako yötä vielä on, kun tulevat keille! Neljä.. NELJÄ ja saan lapset taas kotiin :)

Tän päivän ohjelmassa on ruoan laittamista, ja lastenvaatteiden setvimistä. Siskoni, jolla on vuoden vanhemmat kaksoset kuin minun vanhin poikani, antoi meille kauhian kasan vaatetta matkaan. Tarvii siis tutkia mitä pussista löytyy ja raivata kaappiin tilaa. Muksaa :) Huomenna onkin ajatuksissa viedä Kaapolle kynttilä.. Mielessä on joka päivä, vaikka ei joka päivä käykkään. Äiskän pikkumies <3

Mutta tällästä tänään.. Uuteen viikkoon hyvillä mielin.. Jos nyt hetki teetä, ja sympatiaa ja jalat kohti kattoa <3

Mukavaa viikkoa myös sulle!