keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kaapo 8 kuukautta.


Niin se on kuulkaa kulunut 8 kuukautta Kaapon syntymästä. Pitkä aika.Pitkä ja samalla lyhyt. Oikeastaan ihan olematon aika. Kateltiin tänään poikien vanhoja kuvia ja Sasusta löydettiin monta söpöstä vauvakuvaa. Kaapo ois jo iso mies. Se istuis, ehkä jo opettelis käveleen ja heiluis meneen, hampaitakin olis varmaan jo aimo rivi. On hankalaa kuvitella millasta meillä olis jos Kaapo ois täällä. Istuisinko nyt kirjoittamassa blogia jostain muusta, vai keräisinkö kuolaa olkapäiltä ja kolistelisin pilttipurkkeja keittiössä? Vaikee mennä sanomaan. Kuten sanoin, on kovin hankalaa kuvitella.Mutta ajatuksissa ollaan tänään oltu Kaapon kanssa.. Taivaskin järjsesti sopivasti ukkosta ja sateita, ehkäpä Kaapo on asialla ja on noteerannu että täällä kyllä viellä ajatellaan ja kaipaillaan.

Tänään tosiaan on ollu jyrinää ja sadetta, ja trooppista ilmaa.Oikeen mielenkiinnolla odotan miten yö mahtaa sujua, kun ilma ei edelleenkään mene eteen ikä taaksepäin vaikka kuinka tuuletellaan ja tuuletin huutaa täysillä. Ne sanoo , että kesän helteet ois nytten sitten tässä, että uusia ei ainakaan ole nähtäissä. Anskattoo, oon varma että kyllä tässä vielä hikoon kerkee. 


Eilen ja edellispäivänä ollaan kulutettu tehokkaasti aikaa Naantalissa merenrannalla. Ja yhtä tehokkaasti oon sitten palanut karrelle. Naama, tissit, olkapäät ja selkä.Kirvelee,polttaa ja on punaset. Mutta.. oivaa harjotteluu matkan varalle, jos siellä sitten ei niin enään palais.- Ja kyllä, aurinkorasvaakin on käytetty, että ilmeisen tehokas vaan on aurinko ollut. Pojat peitteli toisiaan vuorotellen rannalla hiekkaan ja aiheutti hilpeuttä muille auringon palvojille. " Pojat on poikia ", kuulin eräänkin vanhemman rouvan hymyssä suin sanovan miehelleen, kun katselivat poikien touhuja. Mutta tänään sitten ei enään tarvinu mennä kun sää on ollut mitä on.. Tosin, nahkakaan ei ehkä olis kestänyt yhtään enempää.


Matkakin lähenee hurjaaaaaaa vauhtia. Kohta saa alottaa maitohappojen syömisen. I H A N A A A A A A A A  !!!!! Kauhee hinku ois pakkailla jo matkakamppeita, tosin ei kauheemmin oo ees mitään mitä pakkailla. Jokaisessa vaatteessa on reikää tai tahraa, tai ne on muuten vaan kulahtaneita..Noooh, vielä kerkee haaliin. ja faktahan on se että eipähän siellä varmasti tuu kovin monii vaatekertoi vaihdettuu. Mutta toki pitää aina olla paljon turhaakin matkassa mukana. Eikös se vähä silleen kuulu mennä?

Kaapon haudallekkin saa kohta jo viedä kynttilän. Tai väärin kai sanoa että saa... Saahan sen viedä toki nyttenkin,mutta syksyyn ne kynttilät kuuluu. Oon koittanu ettii jotain enkelilyhtyy toistaiseksi ainakin vielä tuloksetta. Hautakynttilöitä oon nähnyt sellaisia lasisia missä on enkeli, tarvinee ostaa siis sellainen jollei sen ihmeempää lyhtyä löydä.. Syksyllä tosin niitä lyhtyjäkin varmaan tulee erilaisia kauppaan,kun niinsanottu sesonki tulee käsille.


Tää ilta meillä meneekin vaan kahden pojan voimin.Vanhin on yökyläilemässä, ja huomennakin vahvuus on hetkellisesti pienempi kun keskimmäinen lähtee joukkueineen jääkiekkopeliin. Perjantaina pojat suuntaakin mamman ja papan iloksi mökille. Vielä kun kerkee ennen ensiviikon koulun alotusta. Alkaa oleen siis pikkuhiljaa kesä paketissa, lomailun ja kyläilyjen osalta ainakin. Mutta jo se on syksykin tervetullutta aikaa...

Mutta sellasta tänne meille. Niin, ja Mininen mies sai tarhasta paikan. Tarha-uran pitäs alkaa tänkuun lopussa.Äitiä vähän jännittää vaikka hyvinhän se menee, se on varmaa. Mutta sellasiin kuviin ja tunnelmiin..

Kaapolle sydämenmuotoisia ajatuksia sinne pilviin ja sateiden taakse <3 Kettu kuitta.


2 kommenttia:

  1. Hei. Oliko teidän Kaapolla siis trisomia-18? Meidän ellillä oli. Aloin pitämään elämästämme blogia kun aloin häntä odottaa. Kurkkaa jos haluat ajatustenihuonossaseurassa.vuodatus.net

    VastaaPoista
  2. Hei :) ei ollut. Mutta sellainenkin tapaus kohdalleni on osunut. KAapo olo täysin terve poika

    VastaaPoista