Pannukakkuja..

Tiistai...

Niin se on taas jo tiistai. Aika kuluu nopsasti, vaikka ei tarvitsisi. Monoja ei löytynyt, ja alan jo luopumaan toivotsta, joten huomenna suksi kainaloon ja kaupoille. Toki ne sitten torstaina seisoo keskellä lattiaa, kun on uudet saatu ostettua. Näinhän se menee.
Eilinen sujui varsin mallikkaasti muuten. Tein jo loppuviikoksi ruuatkin,joten ei tarvitse sitä mietiskellä hetkeen. Minisen miehen kanssa löydettiin veljen vanha huoppari, jonka kanssa ollaankin oltu taukoamatta. Nukkumaan mennessä sain maanitella, että sain pojan riisumaan hupparin yöksi pois.. Mutta hyvä toki että kelpaa. Isiä vissiin on ikävä minisellä miehellä, koska isi tulee jokasessa välissä puheeksi. Mutta, muutama päivä viellä...

Luistelut jäi eiliseltä, koska vettä sataa ja lumi sulaa !! HURRRRAAAA !! Tosin ilmiö ei vissiin ole kovinkaan pitkäkestoinen sillä ensiviikoksi on luvattu pakkasta. Hyvä sinällään, että pitäisi taas aloittaa lenkkeily kun kahdestaan tänne jäädään seiniä tuijottelemaan. Hautausmaallakin on edelleen käymättä, mutta kyllä vielä mennään ennen perjantaita kun pojat siirtyy iskän hoiviin. Kovin oli Kaapo illalla taas mielessä kun katselin kuvaa kehyksessä. Välillä tuntuu että katselee vierasta lasta, ja pelkää että unohtaa miltä Kaapo näyttää. Oikeastaan siitä on lähes paniikki. Mutta eihän sitä voi unohtaa. Onneksi on valokuvat, vaikka nekin tuntuu välillä niin kovin vieraalta.

 Illalla päätin hemmotella miesväkeä hyvällä pannarilla. Edellinen meni jollaintavalla vituralleen, mutta tämä oli vallankin erilaista. Tuoksu joka levisi pitkin kotia oli lähes huumaava. Itselle olikin sitten varattuna kasa porkkanaa ja salaattia. Jännä miten sitä vaan pystyy oleen sortumatta, ennen olisin jo ahminut kaksin käsin. Varsinkin kun tunnelma itsellä on ollut taas hiukan mollivoittoinen.

Hilloa ja itsetehtyä kermavaahtoa, ja kasapäin pannaria. Pojat tykkäs, eikä isäntäkään vastaan pistellyt hänelle annoksen koottuani. Kyllä vaan herkuilla on kovinkin parantava voima, vaikka sitä ei itse söisikään.

Karjalanpaistia ja kanarisottoa, tuli sitten tehtyä pannarin kaveriksi. Ainakin on jokaselle jotakin.

Aamu alkoi melko väsyneissä tunnelmissa vaikka meninkin eilen nukkumaan jo varhain.
Vuotokaan ei ole yltynyt, joten vissiinkin kysymyksessä oli vain jokin ohimenevä juttu. Pitäisi silti mennä hakemaan ne pillerit.Koskahan nekin mahtaa saada alotettua, ja mitähän niistäkin seuraa. Seuraavaa raskautta tuntuu hölmöltä ajatella, koska sivu ajatuksena aina on, että eihän sitä kuitenkaan tule, ja miksi edes ajattelen, koska pieleen se menee kumminkin. Paremmin sääntö kuin poikkeus, tuntuu olevan. Niin ainakin nyt ajattelen, vaikken tahallaan, mutta alitajuisesti kuitenkin.

Kahvia.. Olis taas pakko saada kahvia. Olen tykästynyt tuohion koiramukiin..Tosin tämä sininen on isännän, itselläni on oranssi, erilaisella koiralla varustettuna :) Mukista on hyvä pitää kiinni, ja sinne mahtuu nenä, ja mikä tärkeintä, siihen mahtuu myös paljon kahvia :) Riippuvainen? En toki. ( enpä! )
Tässä sitä tiistain harmaudessa odotetaan lapsia koulusta ja katsellaan kun huusholli peittyy pikkuautoihin ja leegoihin. Kyllä sitä sitten taas joutaa siivoamaan .. joskus.. myöhemmin. Ehkä jopa jo huomenna? Tänään ostan muutaman hautakynttilän.. Lisäksi ajattelin että vaihdan Kaapon pöydältä joulutähden jo johonkin keväisempään. Silloin kun Kaapo kuoli,päätin ,että ostan kotiin aina tuoreita eläviä kukkia.. Ja siitä päivästä asti, niitä on pöydällä aina ollutkin <3

" Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota " -Tove Jansson

 Joko sulla on keväisiä kukkasia kotona?

Kettu kuittaa <3

Plaaaaaah

Sunnuntai ja surinaa..

Nenä on tukossa ja vuotaa samaa aikaa, kurkku on täynnä räkää ja yskäkin pukkaa päälle. Isäntä on vissiin tulossa kovaa vauhtia perässä, sillä aamulla heräsi hänkin kovaan päänsärkyyn..  Tiedossa siis viikko peittojen välissä ja taskut täynnä nessuja. 
Ulkona pakkanen on laskenut kokonaan, ja on nyt ne odotetut lumiukko- kelit.Kumpa olokin vain olisi sen mukainen.
Kaikesta huolimatta lapset ja isäntä lähtivät aamulla jäähallille luistelemaan, reipasta, etten sanoisi. Me jäätiin pienimmän miehen kanssa kotiin leikkimään paloautoilla. Sopii minulle <3

Eilinen meni mukavasti, jos ei oteta huomioon sitä, että monoa ei ole edelleenkään löytynyt. Hermot alkaa mennä ja huumori on loppunut jo aikapäivää sitten. On kuitenkin varmaa että tuo surullisen kuuluisia jalkine on kuitenkin kotona, ja kun kaikki paikat on tongittu ja pengottu jo miljoonaan otteeseen, tulee jo mieleen kutsua manaaja, häätämään täältä sen riivatun joka piilottelee aina tavaroita mitä käsittämättömpimpiin paikkoihin. Mahtaisiko enirosta löytyä numeroa moiselle? Vai tyydytäänkö vielä tonkimaan ja kaivelemaan ? ehkä.. :)

Siivottuakin eilen sain. Meni aika todella nopsaan ja kotikin löytyi paloautojen,legojen ja pelejen alta, ihanaa ! Toki, nyt tilanne on taas jo hyvinkin toinen.-

V-Ä-S-Y-T-T-Ä-Ä !!!!! Tuntuu että voisin nukkua viikon, ja makean himo on siis aivan järkyttävä. Pakko siis saada tänään jotain makeeta juotavaa,ananaslimppari vois olla kova sana. Isäntä toi eilen pojille suklaalevyn, ja yhtään palaa en ole syönyt. Toki mieliala on sellainen että voisin vetää kolmella kädellä samaanaikaan, mutta pidän pääni. Ajattelin tänään vääntää lihapullia, fetaa ja basilikaa ja paljon sipulia.. KAUHEA MIELITEKO !!

Toinen ihmetystä herättävä tekijä on vuoto. Pientä tiputtelua, joka saa ajattelemaan, että noniin,nytkö se taas sitten alkaa. 14 päivän kierto olisikin mukava. Sen oon joskus jo kokenutkin, teininä koittaessani ehkäisykapseleita. Ei hyvä.. Toivon että tää on nyt vain jälkisoittoa jälkitarkastuksen koukinnasta. E- pillereitäkään en ole vielä hakenut, joten ei vielä sopisi nyt vuotamisenkaan alkaa. Kyllä naisena olo sitten vaan on mukavaa ( NOT ).

Huomena alkaakin sitten taas uusi viikko,uusine kujeineen. Toivottavasti terveys kohenee,ettei mene koko viikko horroksessa. Pojathan lähtee taas perjantaina isälleen kahdeksi viikoksi, joten olisi mukavaa olla tolpillaan tämä taas toistaiseksi viimeinen viikko. Miten onkin aika mennyt niin nopeaan tahtiin.
Laskin tänään, että Kaapokin olisi jo toista kuukautta vanha, mikäli olisi täällä keikkumassa meidän joukossamme.. Vaan, eipä ole keikkumassa, on jossain ihan muualla. Koskahan senkin oikeasti ymmärtää? tämän koko tapahtumaketjun? Ei varmaan koskaan.Ainakin siltä tuntuu. Ikävä on yhtä kova, jokaisena päivänä.

Emme ole vielä poikenneet hautausmaalla. Mukamas ollut muuta tekemistä.. Tekis mieli laittaa parvekkeelle illalla kynttilä, mutta muistin, että veimme loppiaisena viimeiset haudalle.. Piäisi siis ostaa uudet. Olen tässä miettinyt että onko tapana kesällä polttaa haudalla kynttilää ? En ole koskaan tullut ajatelleeksi. Katsooko minua joku vinoon, jos niin kesällä teen? Myydäänkö kesäisin edes hautakynttilöitä? Miten en ole ikinä kiinnittänyt tälläiseen asiaan huomiota. En siis yhtään tiedä. IKÄVÄ IKÄVÄ IKÄVÄ IKÄVÄ IKÄVÄ !!

Ja monon pirulainen.. tänään se on pakko kaivaa jostakin. Se jäytää kokoajan takaraivossa vaikka kuinka koitan olla ajattelematta, ja mietin että kyllä se pian vastaan tulee. Mutta eihän se tule,kun ole tullut tähänkään asti. Pitää vissiin tanssia tässä joku mono-tanssi ja odotella että se jostakin osuu silmiin. Sitä odotellessa on pakko taas kerran keittää kahvia.. Voisi olla jo yö, että pääsis nukkumaan. Yö jäi jotenkin ihan kesken..

                     Kettu kuittaa..