Pannukakkuja..

Tiistai...

Niin se on taas jo tiistai. Aika kuluu nopsasti, vaikka ei tarvitsisi. Monoja ei löytynyt, ja alan jo luopumaan toivotsta, joten huomenna suksi kainaloon ja kaupoille. Toki ne sitten torstaina seisoo keskellä lattiaa, kun on uudet saatu ostettua. Näinhän se menee.
Eilinen sujui varsin mallikkaasti muuten. Tein jo loppuviikoksi ruuatkin,joten ei tarvitse sitä mietiskellä hetkeen. Minisen miehen kanssa löydettiin veljen vanha huoppari, jonka kanssa ollaankin oltu taukoamatta. Nukkumaan mennessä sain maanitella, että sain pojan riisumaan hupparin yöksi pois.. Mutta hyvä toki että kelpaa. Isiä vissiin on ikävä minisellä miehellä, koska isi tulee jokasessa välissä puheeksi. Mutta, muutama päivä viellä...

Luistelut jäi eiliseltä, koska vettä sataa ja lumi sulaa !! HURRRRAAAA !! Tosin ilmiö ei vissiin ole kovinkaan pitkäkestoinen sillä ensiviikoksi on luvattu pakkasta. Hyvä sinällään, että pitäisi taas aloittaa lenkkeily kun kahdestaan tänne jäädään seiniä tuijottelemaan. Hautausmaallakin on edelleen käymättä, mutta kyllä vielä mennään ennen perjantaita kun pojat siirtyy iskän hoiviin. Kovin oli Kaapo illalla taas mielessä kun katselin kuvaa kehyksessä. Välillä tuntuu että katselee vierasta lasta, ja pelkää että unohtaa miltä Kaapo näyttää. Oikeastaan siitä on lähes paniikki. Mutta eihän sitä voi unohtaa. Onneksi on valokuvat, vaikka nekin tuntuu välillä niin kovin vieraalta.

 Illalla päätin hemmotella miesväkeä hyvällä pannarilla. Edellinen meni jollaintavalla vituralleen, mutta tämä oli vallankin erilaista. Tuoksu joka levisi pitkin kotia oli lähes huumaava. Itselle olikin sitten varattuna kasa porkkanaa ja salaattia. Jännä miten sitä vaan pystyy oleen sortumatta, ennen olisin jo ahminut kaksin käsin. Varsinkin kun tunnelma itsellä on ollut taas hiukan mollivoittoinen.

Hilloa ja itsetehtyä kermavaahtoa, ja kasapäin pannaria. Pojat tykkäs, eikä isäntäkään vastaan pistellyt hänelle annoksen koottuani. Kyllä vaan herkuilla on kovinkin parantava voima, vaikka sitä ei itse söisikään.

Karjalanpaistia ja kanarisottoa, tuli sitten tehtyä pannarin kaveriksi. Ainakin on jokaselle jotakin.

Aamu alkoi melko väsyneissä tunnelmissa vaikka meninkin eilen nukkumaan jo varhain.
Vuotokaan ei ole yltynyt, joten vissiinkin kysymyksessä oli vain jokin ohimenevä juttu. Pitäisi silti mennä hakemaan ne pillerit.Koskahan nekin mahtaa saada alotettua, ja mitähän niistäkin seuraa. Seuraavaa raskautta tuntuu hölmöltä ajatella, koska sivu ajatuksena aina on, että eihän sitä kuitenkaan tule, ja miksi edes ajattelen, koska pieleen se menee kumminkin. Paremmin sääntö kuin poikkeus, tuntuu olevan. Niin ainakin nyt ajattelen, vaikken tahallaan, mutta alitajuisesti kuitenkin.

Kahvia.. Olis taas pakko saada kahvia. Olen tykästynyt tuohion koiramukiin..Tosin tämä sininen on isännän, itselläni on oranssi, erilaisella koiralla varustettuna :) Mukista on hyvä pitää kiinni, ja sinne mahtuu nenä, ja mikä tärkeintä, siihen mahtuu myös paljon kahvia :) Riippuvainen? En toki. ( enpä! )
Tässä sitä tiistain harmaudessa odotetaan lapsia koulusta ja katsellaan kun huusholli peittyy pikkuautoihin ja leegoihin. Kyllä sitä sitten taas joutaa siivoamaan .. joskus.. myöhemmin. Ehkä jopa jo huomenna? Tänään ostan muutaman hautakynttilän.. Lisäksi ajattelin että vaihdan Kaapon pöydältä joulutähden jo johonkin keväisempään. Silloin kun Kaapo kuoli,päätin ,että ostan kotiin aina tuoreita eläviä kukkia.. Ja siitä päivästä asti, niitä on pöydällä aina ollutkin <3

" Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota " -Tove Jansson

 Joko sulla on keväisiä kukkasia kotona?

Kettu kuittaa <3