Lauantai, lapset ja aamupuuro. Huutava telkkari ja sotkuinen olohuone. Niistä on viikonloput tehty :)
Eilinen päivä meni loppujen lopuksi melko kevyesti. Luin ruumiinavaus- raportin moneen kertaan, enkä löytänyt siitä mitään itselleni epäselvää. Hyvä mieli, että suostuin siihen, sillä aluksi ajattelin että minun vauvalleni sitä ei tehdä. Mutta hyvä näin, eipähän ole mitään epäselvää.

Ulkona laskee pakkanen kovaa vauhtia, ehkä tänään pääsee jo tekemään lumiukkoa? Lapset kovin odottavat lumihommia ja niitä nyt vissiin on sitten tänä viikonloppuna luvassa. Niin ainakin lupasi Pekka Pouta maikkarilla illalla. Uskotaan siis Pekkaa.

Luistimet on listalla nyt sitten vihdoinkin tänään. Tarkoitus olisi iltapäivällä mennä lasten kanssa luistelemaan, mikäli flunssa antaa periksi. Tuntuu että nenän tukkoisuus vain pahenee pahenemistaan. Eilen päänsärkykin yltyi kunnon migreeniksi, ja piti miesväki hälyttää luistelemasta kotiin kun en pystynyt liikuttamaan päätäni ollenkaan. Onneksi se kuitenkin yötä kohden helpotti. Moista jyskytystä ei olekaan aikoihin ollut.

Tänään olisi listalla ruoan tekemistä ja miehen blogin hiomista. Koska minäkin bloggaan, on hänkin ajatellut että voisi olla hänenkin juttunsa. Joten kunnon vaimona lupasin auttaa alulle, ja hyvällä mallilla ollaan. Josko kuitenkin opettaminen aloitetaan sitten kun lapset taas menevät isälleen, ttei tarvitse yön hämärissä neuvoskella. Itse olen nyt ollut iltaisin niin väsynyt, että ei toivoakaan että istuisi koneen äärellä sen jälkeen kun on lapset saatu nukkumaan.

Lisäksi pitäisi metsästää se hukassa oleva mono.. Ei siis vieläkään ole tullut vastaan, mikä on varsin ihmeellistä, sillä asuntomme kuitenkaan ei ole iso. Tavaraa kyllä toki on sitäkin enemmän. :) 

Ihanaa saada kahvia.Eilinen meni lähes kahvittomassa hengessä, mikä varmasti osaltaan edesauttoi kovaa päänsärkyä. Miten sitä hankkiikin itselleen aina moisia riippakiviä, "pakko saada " - asioita tuntuu tulevan kuin lähes tyhjästä.-
Mutta huomautukseksi, että herkkuihin en ole edelleenkään sortunut, joten sallittakoon edes lievä kahvi-addiktio :)

Kohta vaihtuu jo tammikuu helmikuuksi. Aika menee kovin nopeaan ja kohta huomaamatta vissiin on jo kesä. Meinattiin miehen kanssa viettää kunnon teinikesää, nyt kun vauvaa ei vielä voi yrittää. Niinsanottua pussikaljaa,mökkeilyä ja jossakin festareillakin kuulemma pitäisi päästä käymään. Kovat on suunnitelmat..Kovin vaan tuntuu meillä menevän aina päinvastaisesti. Mutta hyvähän sitä on suunnitella.Hyvin suunniteltu kun kuulemma on puoliksi tehty? :)

Viimeyönä näin pitkästä aikaa muuten taas unta. Tai sanotaanko,että pitkästä aikaa muistan. Kaapo tuli uniin, ja vanha koirani. Koira karkasi, ja samalla kun löysin koiran, löysin Kaapon. Kaapo oli pieni, ja hyvinkin elossa,eikä mitään hätää ollut. Oli mukamas vain ollut hukassa, ja autossa sitten tokaisin miehelleni, Kaapo sylissä, että voi vitsit, se turvakaukalo on vielä siellä kotona. Tunnelma unessa oli taas varsin hyvä, eikä ollenkaan ahdistava ja synkkä. Muistan unessa katselleeni Kaapon korvia, ja todenneeni, että juu kyllä, on ne oikealla kohdalla, ja varsin oikean kokoiset. :) Kyllä unien maailma on varsin ihmeellinen. Mutta ehkä siitä syystä heräsin virkeänä ja hyvän tuulisena, vaikka tulikin valvottua kohtuuttoman pitkään <3 Kaapo.

Mutta eikai se auta kun jatkaa siivoomista ( Hellan levyt jo kuurasinkin, mutta jonkin asteinen pakkomielle tulla kirjoittaan iski ), ja jos se kadonnut monokin svaitsisi ilmottautua tänään. Syytä olis.

" Jokaisessa päivässä on kaksi kahvaa. Voit tarttua joko pelon tai innostuksen kahvaan, ja päivästäsi tulee valintasi mukainen "

Kettu kuittaa <3