Kevättä Odotellen...

Perjantai, tässä ja nyt.

Heräsin silmät kierossa,ristissä, ehkä jopa päälaella kun isäni soitti.  Isä soittaa lähes päivittäin, varsinkin nyt kun Kaapo on poissa. Ovat huolissaan jaksamisestani. Kukaan, ei kai juurikaan usko, kun sanon että " Kaikki on ihan ok" . 
Kertoi että ulkona on kova puhuri, ei siis kevättä luvassa vielä :) Saisi kyllä jo tulla. 

Meinasin että aloitan viikonlopun ostamalla ison kimpun tulppaaneja. Tulppaanit on niin mukavia, ja tulee heti kevään tuntua, Ainakin jos ei katso ikkunasta ulos.
Tänään pitäisi mennä teettämään vielä muutama kuva Kaapon siunaustilaisuudesta, ja hautauksesta. Äiti ja isä ovat keränneet jokaiselle pojalle omaa valokuva-albumia, ja siellä on myös jokunen kuva Kaaposta. Siunaus ja hautauskuvia, en ole oikeastikaan muistanut edes vielä teettää, mutta jos tänään? Sanoin isälle tuovani mukanani kun sunnuntaina ajelemme käymään.
Mukavaa vaihtelua siis luvassa, kahvia ja ruokaa äidin ja isän luona :) Kahvikin maistuu siellä aina niin paljon paljon paremmalle.
Pitäisi jo alkuunsa hillitä kahvin juontia. En koko raskausaikana juurikaan juonut, ja nyt olen kirinyt huomattamalla vauhdilla. Ehkä siitä siis johtuu sekin, että viimeyönä meni taas kolmeen,ennenkuin unta edes pystyis kuvittelemaan...

Nyt kun tuli puhelimessa juteltua tuosta siunauksesta, tulikin mieleeni se pieni "arkku".  Miten voi sellaista edes ollakaan. Kun Kaapo kuoli, keskimmäinen poikani, oli kovin tiedonhaluinen lasten arkuista. Onko niitä, missä vauvat haudataan.. niin, ja ennenkaikke Miksi vauvat kuolee? Kovin vaikee on tuohon kysymykseen ollut vastata matkan varrella.Enhän tiedä, enkä lähimainkaan edes ymmärrä sitä itsekään. Meillä lapset tietää, että Kaapon sydän pysähtyi. Kun on kysytty Miksi, vastaukseni on ollut : " Niin joskus vain tapahtuu ".. Lapselle selitys vielä jotenkin riittää. Itselle kyllä ei ollenkaan. Itse sitä miettii : " Eihän niin VAIN tapahdu" .. 

Ulkona tosiaan tuulee kovaa. Istun ja kirjoitan keittiön ikkunan ääressä, ja oikein kuulen huminan ja lumi, jota viimeaikoiaset vesisateet ovat sulattaneen, pöllyää nyt pitkin asfalttia.

Tänään pitää ehdottomasti siivota. Siivoaminen muuten on hyvää terapiaa monessakin suhteessa. Saa liikuntaa, ajatukset arkeen, ja lopuksi vielä puhtaan tuoksun ja itselle hyvän mielen :) " Elämän sietämätön keveys", lause joka on viimeaikoina tullut mieleeni joka kerta kun joku menee pieleen. Mistä lie olen päähäni saanut.

Heeeei...
meillä on kohta 1v. hääpäivä. :) Pian se aika vaan kuluu , kun on hauskaa ( HAH.. NO vitsi? ) 

Olen toista kertaa naimisissa, ja tällä kertaa koittanut niinsanotusti toimia toisin. Ensimmäinen avioliittoni kesti lähes kymmenen vuotta, ja jatkuu edelleenkin ystävyytenä.  Ajattelin erotessani lasteni isän kanssa, että en koskaan enään mene naimisiin. Ja tsädäm!!!!!!!!! Kaksi vuotta siihen sitte meni :) Parhaita kumottuja päätöksiä, koskaan ! Tästä on hyvä jatkaa! 

Mutta.. ne Tulppaanit... :)

" Hymy On Ikkuna Josta Näkee,             Että Sydän On Kotona "