Lauantain laatulörpötykset..

Fontin vaihto..

PAKKANEN LASKEE ! I.H.A.N.A.A. 

Lenkkeily on ollut tauolla, johtuen tosta kamalasta pakkasesta. Tekosyy? Niin on, enkä edes häpeä sitä tunnustaa. Mutta en kuitenkaan soisi tulevani kipeäksi juuri, kun minulla on kaksi viikkoa edessä poikasteni kanssa <3 Vaikka yöllä tunnelmat olivat lähes mykistävän surulliset ja kaipuu iski, sain aamulla kuitenkin herättyä iloisena ja touhukkaana uuteen päivään. Ihan vain tiedostaakseni, että pyykinpesukoneellani oli minulle yllätys. Sain eilen tosiaan ne kauan kaipaamani verhot ( jotka muuten on vallan mukavat ), ja päätinkin heti aamusta pestä ne, jotta voisin ripustaa ne kosteina ikkunaan, välttääkseni suuremmat rypyt ( inhoan silittämistä, enkä edes omista rautaa :) ) Vaan kun piti mennä hakemaan verhoja koneesta, yllätyss oli varsin riemastuttava, huomatessani että koko kylpyhuone täyttyi vaahdosta. Onneksi ei sentään vedestä? Valkoista, pumpulimaista vaahtoa pitkin seiniä, lattioita, ja toki myös konetta. Missä vika?! Toki se nyt on rikki? Urheana kuitenkin päätin koittaa pestä vielä uudelleen.. ja kuinka ollakaan vaahto väheni.. Kolmannen kerran verhot koneessa pyöritettyäni, ja ollessani varma siitä että verhot eivät enään olisi mustat, totesin ilokseni, että vaahto oli poissa :) Pesuaineko tämän järjesti? Se ei koskaan selvinnyt. Tai ehkä se oli Kaapo, joka järjesti pientä toimintaa arkiseksi käyneeseen lauantai-aamuun? :) Lopputulos on kuitenkin se, että verhot sain suurten ponnisteluiden saattelemana ikkunaan ( Miksi pitää olla niin lyhyt, että tuoliltakin pitää varvistaa? ) ja pidän näkemästäni ! <3
Ja vaahdosta innostuneena, pesinpä kaikki muutkin verhot, ja keittiöön vaihdoin keväisemmät. Joten ei pöllömpää siis tämäkään. Hyvän tuoksun vallatessa kodin, Hyvä mieli valtaa sydämen :)

Huonoista kännykkäkuvista sain myös ajatuksen ruveta käyttämään uutta kameraa.. Ehkä seuraavat kuvat siis ovat jo katsomisen arvoisia. Tämä menköön vielä sumuisen utuisana. Saimme ennen Kaapon syntymää uuden kameran, pyysin jotta saisimme pojasta hyviä kuvia..Toki kuvien tunnelma sitten vähän muuttui, mutta mukavaa silti, että se saatiin koska Kaaposta tuli otettua paljon kuvia.. Ei siis mennyt hukkaan se joululahjatoive.. vaikka hivenen matkalla muuttikin muotoaan. Elämä on niin earvoituksia täynnä, että koskaan ei tiedä, mitä tuleman pitää.

Vaikka kello ei vielä ole paljoa, olen kuitenkin saanut jo melkoisesti aikaiseksi. Sain laitettua kaikki Kaapo-kuvat omaan albumiinsa, ja tuli testattua myös uusi hiustenajo kone. Hyvin toimii.. Ainakin siihen asti, kunnes ei enään toimi.:) Pessimistikö? Nääh. Realisti kuulostaa niin paljon mukavammalta.

Saimme myös autoa lainaan,mikä tietää sitä että pääsemme huomenna taas retkeilemään vanhemmilleni. Koska heillä on jo ikää, ja matka on kuitenkin suhteellisen pitkä, ajattelimme että hakisimme pojat sitten kotiin. Tulossa ja tiedossa on siis lupsakka kaksituntinen takapenkkiläisten seurassa. Välillä tuntuu, että edes bussi ei ole meille liian suuri.. Melu ja kärsimättömyys kun tahtoo matkoilla aina tiivistyä. Mutta en valita :)

Ylihuomenna maanataina olisikin taas vuorossa terapia kriisipolilla. Mietin vieläkin, menenkö.. Tälläkertaa olen taas sitä mieltä, että menen.- Huomisesta en osaa sanoa. Välillä sen kokee varsin piristävänä ja välillä taas olen sitä mieltä, että siellä ei ole minulle mitään annettavaa. On mukavaa ollut saada tänne kommentteja ihmisiltä, erilaisten tarinoiden takana. Se saa hyvälle mielelle. Tuntuu tehokkaammalta kuin kriisipoli..On paljon vahvistavampaa kohdata täällä ihminen, jolla taustalla on edes jotain samaa, vaikka ei välttämättä edes kohtukuolemaa.Mutta jotakin omaa.. ja synkkää. Sellainen ihminen tietää, mistä puhuu. Toki asiantuntijoita ja poleja yhtään väheksymättä. Mutta kovin harvalla heistä, on minkäänlaista omakohtaista kokemusta.

Huomenna onkin se päivä kun taas hetkeksi moikataan myös Topi. On kurjaa kun juuri nyt osui kovat pakkaset, sillä Topi ei kovin kylmässä ilmassa viihdy. Vesisade on jee, mutta pakkanen on totaalisen no no !!
Aamulla hetken herättyäni jo ajattelin, että voi kun sais jokapäivä taas olla koiran kanssa..Toki se tunnelma ropisi alas kovin nopeasti huomattuani keittiössä.. niinno, mitä sitä kiertelemään. ison koirankakan! Onneksi se meni huumorilla, ei ehkä olisi mennyt,mikäli näky olisi joka aamuinen :) Mutta kyllä Topi vaan on ihmeellinen. Pisristää kyllä mielen viimeisemmänkin sopukan jo pelkällä olemassa olollaan. Kakka annettakoon anteeksi, kyllähän kylässä vahinkoja sattuu, ja varsinkin kun ei hhipiä kestä kovin pitkiä lenkkejä pakkasessa <3

Jospa sitä taas jatkaisi päivää eteenpäin, ehkä illalla jo uskaltautuu lenkille? Ajattelin, että tänään olisi mukava poiketa myös hautausmaalla, siellä on aina niin kaunista pakkasellakin. Kaapoa ajatellen, löysin mukavan pienen ajatelman, joka on sekin niin totta..

" Muista, että olet aina ajatuksissani, vaikka käteni ei riitä                            ottamaan sinusta kiinni, ja halaamaan "

Tähän kohtaan sopinee myös Ilpo Kaikkosen TERVEISET SINNE TAIVAASEEN <3

 Ilpo Terveiset sinne Taivaaseen <3

Mukavan leppoisaa lauantaita myös sinulle :)