Äh.. jotain pientä unohtu.

Höh...

Jäi kaivelemaan kun en muistanut kertoa tyksin reissulta sitä seikkaa, että lääkäri kun katsoi mitä oli leikkauksestani sanellut, että Kaapo oli kohdussa lepäillyt kädet poskenalla, kuten enkelit aina kiiltokuvissa ovat. Jotenkin kamalan lohduttavaa. Tosin, kun sitä ajattelee niin harmittaa kun en saanut sitä nähdä.. En toki muutenkaan olisi nähnyt, vaikka en nukutuksessa olisikaan ollut. Mieleni teki sanoa lääkärille, että miksi et ottanut minulle kuvaa? Ja samalla ajattelen että herranjestas.. eihän sellaista kuvaa voi edes ottaa..Maha auki, verta ja suolenpätkiä- tyyliin. Harmittaa silti. Ystäväni tokaisikin,että oli poika ottanut hyvän nukkuma-asennon matkalleen <3

Ikävä on taas pinnalla. Miksi se hiipiikin aina näin iltaisin.. Voisi joskus tulla päivällä, valosaan aikaan, ja keskellä touhuja. Ja toki se tuleekin, mutta siltikin eri tavalla. Mielessäni on taas tänään pyörinyt se, että Kaapossa ,eikä minussa ollut mitään vikaa. Ei mitään.. Ei edes pikkuriikkistä vikaa. Miksei? Tai hyvä kun ei.. Mutta silti tekis mieli huutaa että MIKS PERKELE MISSÄÄN EI OLLU VIKAA????????????? Mutta jätän huutamatta. Vois joku pian luulla, että mulla ei oo kaikki ihan kunnossa. :)

Huomaan välillä ajattelevani, että sitten KUN Kaapo syntyy.. ja samalla sekunnilla vastaan itse itselleni, että mitenniin sitten kun. Eihän sellasta päivää enään tuu. Päivällä sohvalla maatessani laskin tottuneesti käden vatsalle,ikäänkuin odottaen vastausta,minkä aina sain kun Kaapo siellä vielä asusti. Jopa silloin, kun oli jo nukkunut pois.. Mutta eihän sieltä kukaan vastaa. Samaa ajattelin myös polilla, kun lääkäri ultrasi kohtua ja näytti minulle ruudulta arpea.. " Tuossa se on, melko hyvin parantunut jo " -sanoi. Ainoa mitä minä ajattelin, oli että ompas siellä tyhjää. Jos olisin tarpeeksi kovaa siristänyt, oisin voinut nähdä lapun : " vuokrataan ", joita killuu tyhjien liikehuoneistojen ikkunassa. Tyhjyyttäänhän se huusi. Mutta toki, arpi oli melko hyvin parantunut. En sitä ruutua ollut katsonutkaan sen päivän j'älkeen kun kuulin Kaapon kuolleen. Sinäkin päivänä, katsoin sitä vain muutaman minutin ajan, koska lääkärin hiljaisuus jo kertoi silloin minulle, että poika on poissa.

Sain juuri viestin ystävältäni, oli laittanut parvekkeelle kynttilän Kaapolle, ja lähettänyt minulta terveiset, kun oli täältä lukenut että meiltä on kynttilät loppu <3 Ystävät <3 On ihanaa kun Kaapo elää muidenkin sydämissä, eikä yksistään vain meidän..

Terkut sinne taivaaseen taas.. Äitiltä <3