Koiran elämää..

Ja niin saapui Topi <3

Tänään meillä eletään siis koiranelämää. Koira saapu ilostuttaan meidän hiljasta elotilaa..

Ihanaa kun on toinen tuhisemassa ja röhisemässä, ja kun paikat on tuttuja niin ei eisttelyihin kauaa tarvittu. Pakkohan se oli tulla heti jakamaan kaikille..Tiedän ystäväni lukevan kirjoituksiani aina iltaisin, ja kun hän tänään poikkesi kaavasta ja käväisi jo aamupäivällä, lupasin siis järjestää jotain pientä myös illaksi ;)
Pakkanen on melkoisen raaka. Päivä meni uuteen järjestykseen kun koiraa odoteltiin saapuvaksi, ja sen jälkeen saatiinkin naapurista kahviseuraa. Iltalenkkikin on vielä tekemättä, mutta koska nyt on enempikin seuraa niin vääntäydyn vielä vaikka väkisin, odotellessani että kana kypsyy ( iltapala <3 )

Eläimillä on loistava kyky kyllä piristää ja antaa hellyyttä. Olin kuin uudesti syntynyt, heti kun koira ampaisi ovesta sisään. Toki tämäkin on taas vain hetkellistä, mutta nautin siitä kyllä jo täysin siemauksin. Topi on lapsia kohtaan, ja lähes kaikkia muitakin ( paitsi minua ) kohtaan aika arvaamaton, ja siksi kaverista siis luovuttiinkin Kaapon ilmoitellessa itsestään. Mutta onneksi löysin maailman ihanimmat ihmiset, joten saadaan aina välillä koiraa hoidella ja paijailla ihan mielinmäärin. Niinno.. aina kun vain siltä tuntuu. Joten luopuminen ei tässä kohtaa tuntunut niin vaikealta.Ja tuolloinhan ei tätä tulevaa tilannetta vielä osattu ennustaa.Onneksi.Jos niin voi sanoa.

Muuten päivä meni mukavasti. Naapurin kanssa tuli kertailtua Kaapon kohtaloa.. ja eipä siitä koskaan sen viisaammaksi tule, vaikka kuinka sen eläisi uudelleen ja uudelleen mielessään. Kysymyksiin ei koskaan saa vastausta..Toisaalta,ulkopuolisen kanssa kun asiasta juttelee, hetken taas varmistuu siitä, että en saa syyttää itseäni.. Vaikka tokihan sitä aina miettii, että olisiko jotain voinut tehdä toisin. Mukavaa silti kun Kaapo tulee puheeksi, niin harva uskaltaa siitä minulle puhua. Jollain tavalla koen helpottavana puhua siitä.. Onhan poika minulle kuitenkin arkipäivää ja elämää, siinä missä muutkin lapset <3

Topi köhnää ruokakipolla, ja röhisee. Onse vaan suloinen pieni otus. Mitä mahtaakaan koiran päässä liikkua.. Ainakin varmasti ruoasta nauttii,meillä kun ei herkkuja säästellä silloin kun Topi on "kotona" :)

Hiukan harmittaa kun pakkaset on nyt kiristynyt, Topilla kun on niin lyhyt karva, ja masu viiltää hankea, ei raaski kovin paljoa ulkona mukanaan vetää. Topi on "kotihiiri".. Tunnistan siitä myös itseni, ulkonäöstä, sekä luonteesta. Topi menee kun haluaa kuin viitamaansusi.. mutta kun ei huvita,niin ei huvita ja rämmitään mitä oudoimpiin ja hankalimpiin koloihin piiloon ulkoilmaa. Ehkä just siks koenkin niin omakseni. ( Voin lämpimästi suositella ranskanbulldoggia kaikille ,aivan häkellyttävän ihania )

Enään ei ole montaa tuntia perjantaihin. Miten sitä odottaakin kuin joulua, kun tietää että lapset tulee kotiin :) Tuntuu aina että ovat kasvaneetkin metrin kun ovesta astuvat sisään.. Vaikka pitkin näitä kahtaviikkoakin aina silloin tällöin nähdäänkin. Ihanaa kun on jotain,mitä odottaa. :) Topin kanssa touhutessani luin taas mitä kertoo maailma ranskiksen luonteesta, kovin hyvinpä tuo pitää paikkansa ja kutinsa.. Sanotaan näin :
"Koira on seurallinen,iloinen, leikkisä, reipas ja tarkkaavainen. Rotu on aina valmis kaikenlaiseen toimintaan, vaikkapa sitten leikkiin tai lapsia vahtimaan. Rotu on itsepäinen, mikä vaikeuttaa kouluttamista, ja se tulee toimeen hyvin toisten koirien kanssa.Se on miellyttävä ja lempeä koira.Se on tavoiltaan siisti eikä menetä kärsivällisyyttään odotellessaan pääsyä ulos "
ON SE IHANA  !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta eikai se auta kuin sukeltaa toppahousuihin ja lähteä maailmalle viellä tämän päivän puolella, että kerkee vielä sulamaan ennen kun nukkumaan raahautuu..

Koiramaisiin tunnelmiin...<3