Räntää..loskaa.. ja päänsärkyä.

Niin se tuli tiistai. Iltainen päänsärky oli seurassa myös aamulla kun heräsin. Tänään on kahden ystäväni, oikeastaan ainoiden sellaisten syntyäpäivä. Läheisemän ystäväni oli tarkoitus tulla juhlimaan päivää kanssani, mutta.. elämä, tai oikeastaan aviomies päätti toisin.  Mutta päivä kuitenkin alkoi virallisilla papereilla, joista oli kokonaan pyyhitty pois oma mieheni. Miten ihmeessä, olen yhtäkkiä naimaton yksinhuoltaja? Oltuani naimisissa kuitenkin jo kohta vuoden. Mutta näin vaan paperi tästä kyseisestä laitoksesta väittää. Päänsärkyä kasvattaakseni, päätin alkaa selvittelemään.. tuloksetta. Ehkä sitten huomenna lisää. Niin sitä asiat, ja jopa perhesuhteet vääntyvät viranomaisten, lähes liukuhihnamaisessa otteessa.

Päivä kuitenkaan tältä osin, ei ollut viellä tässä. Päänsäryn edelleen jatkuessa, sain puhelun psykiatriselta polilta,jonne oli tarkoitus mennä kriisitapaamiseen torstaina. Aika jo kerran siirrettiin, ja nyt se kokonaan peruutettiin. Kysyessäni,koska mahdollisesti uusi aika on,minulle kylmän rauhallisesti ilmoitettiin että kirje tulee sitten kotiin, koska aika saattaa mennä pitkällekkin. Tässä kohtaa kiroan palvelut. Ensin ihmistä ahdetaan joka koloon, kriisi sitä,kriisi tätä ja mene ja ota vastaan.. Ja kuitenkin tarjotaan ei oota, tilanteessa joka on mielestäni aivan väärä. Sinällään, en koe olevani turvaton, koska tällä hetkellä voin tilanteeseen nähden ihan hyvin. Palautetta kuitenkin vielä annan kyseiseen paikkaan. Tilanne jossa ihminen jätetään oman onnensa varaan, on huono, ja väärä.

Kaiken tämän keskellä ajattelin, että turvallisinta varmaan olisi nukkua loppupäivä, jotta suuremmilta onnettomuuksilta vältyttäisiin. Toistaiseksi vielä kuitenkaan en luovuttanut vaan purnaan elämääni tänne, niin sanotusti kirjoihin ja kansiin. Samalla harmittelen ystävääni, jonka syntymäpäivä on lähes pilalla, kiitos oikuttelevan miehen, joka ei ymmärrä antaa toiselle aikaa, eikä tilaa. Ei edes syntymäpäivänä. Tunne on varsin tuttu elämäni varrelta. Se saa vihaiseksi, ja nostaa niskakarvat pystyyn. Emme ole ystäväni kanssa pitkään aikaan saaneet viettää mukavaa ns. tyttöjen kesken- aikaa. Hänellä on pieni lapsi, ja mies, joka ei ymmärrä. Oisin kuitenkin suonut hänelle omaa aikaa, varsinkin syntymäpäivänä. 

Tänään saan appiukoltani paketin ystävältäni, piristys-sellaisen. Oikein odotan mitä se sisältää. Mukavaa kun joku ajattelee. Pienikin asia tuntuu piristävältä ja kummasti lämmittää mieltä. <3