Askel kerrallaan..

Meillä alkaa hei kerho enskuun alusta. Oltiin lasten isän kanssa tutustumassa, ja olipas varsin mukavan tuntuinen paikka. Ja myös hoitaja. Ja yllättävää kyllä, "iskänkin" kanssa oli varsin leppossaa ja oltiin asioista hyvinkin pitkälti samaa mieltä. Jäi hyvä maku..Eikä harmita Enää niin paljoa sekään, että aamulenkki jäi tyystin tekemättä. Ihan vaan siksi koska aamulla nukutti niin makosasti, ja kun nousin, en saanut tarpeeksi aikasin irti itestäni,jotta oisin kerenny taikoon itestäni ihmisen, tonne kerhon palaveriin. Toki kiipesin Lasten isän autoon, missä siinäkin on tekeminen.. Niin katson sen aamun liikunnaksi, sopiiko?

Illalla käpöttelin raikkaassa ilmassa ja söin taas kerran kasviksia ( muuttuuko tämä jo laihdutusblogiksi? ), hyvältä maistu. Mukavaa myös huomata että puurokin menee jo ilman sokeria.
Note to myself: Sokerikoukku irtisanottu, toistaiseksi !

Tänään onkin luvassa koiran kanssa lenkkeilyä ja touhuumista, mukavaa vaihtelua tonne yksin lumessa kahlaamiseen.  ja isäntä menee luisteleen ja liikkumaan tas poikien kanssa. Niin vierähti eilinenkin päivä, oli saanut mukaansa minun poikieni lisäksi, myös lastenisän vaimon lapset. Meillä ollaan yhtä suurta perhettä, vissiinkin. Mutta mukavaahan se on, että on touhuumista.

Itsellä juilii kuukautiset. Kerrottakoon se tässä kaikille niille jotka täällä käy. Jäkivuoto kesti kolme viikkoa, ja loppuikin vasta kaksi viikkoa sitten,joten eikös se sitten kierto pamahtanut päälle. Toisaalta olen tyytyväinen, koska pelkäsin että tulee vuoden tauko ( sekin on koettu ), ja ongelmia hormoonien sun muiden kanssa,. Jossain kohtaa elämää, naiselliset systeemit vaan sekos, ja kiertokin oli tosiaan vuoden pois, millä ajalla sai alkunsa nuorin poikani. Miten se on mahdollista? Sitä ei kukaan osannut kertoa.. Kaapoa ennen kierto on ollut varsin epäsäännöllinen, joten saapi nähdä,miten nyt käy. Kyllä vaan on mahtavaa olla nainen ( vai onko? ) Mutta ... loppuvetona.. ollaan tyytyväisiä että kierto ainakin Kaapon jälkeen pelaa.. toisinkin kai voisi olla.

Huomenna onkin sitten perjantai.. Paljon kivaa tiedossa. Lapset tulee kotiiiiin ja lähtevätkin saman tien mummulle ja vaarille. Meidän piti mennä keikalle,mutta budjetti on sen verran vajavainen,että mahtaneeko onnistua. Vanhempani kuitenkin haluavat pojat kyläilemään, joten tulevat siutten huomenna hakemaan.. Pitää siis vielä muutama päivä kärvistellä, että pääsee kunnolla lasten makuun :)

Huomisesta on myös viikko enään jälkitarkastukseen.. Niin sekin vaan kummittelee alitajunnassa, vaikka harvoin tuleekin ajateltua. Onneksi sekin on sitten ohitte. Kuten lenkkeilyssä ,myäs Kaapon kuolemassa olen tehnyt itselleni rajapaaluja ja erilaisia päämääriä..
Kävellessäni mietin aina mihin kävelen, ja kun pääsen päämäärääni, mietin taas uuden kohteen,jotta jaksaisin paremmin Kävellä. Kaapon kuolemn jälkeen minulle tuli hetki selkeitä asioita, joihin asti elin, enennkuin ajattelin edes mitään muuta. Kun kuolema selvisi, ajattelin että elän hetken kerrallaan synnytykseen.. Kun makasin Kaapo sylissäni heräämössä, ajattelin, että seuraavaksi on sairaalan kappelissa siunaus, kyllä minä sinne selviän. Kun siunaus oli ohi, odotin koska saisin hakea tuhkat, jonka jälkeen vasta elin hautausta.. Niin oli mukamas helpompaa kestää. Kun koitin, ja edelleen kun koitan hahmottaa kaikkea kokonaisuutena, se on ihan liian vaikeaa ja tuskallista. Jopa niin isoa että sitä ei pysty käsittelemään.
Nyt kun hautaus on ohi, odottelin Kaapon nimilaattaa kappelin seinään..merkiksi kai siitä, että tämä oikeasti on tapahtunut. Kun vihdoin laatta tuli, minun seuraava määränpääni on tuo jälkitarkastus.Kunhan sinne selviän..niin taas olen päässyt pienen matkan eteenpäin. Mitä sen jälkeen? Uutisista riippuen, seuraava määränpääni on tietysti positiivinen raskaustesti, sitten joskus, kun se on mahdollista. Pidemmälle en edes halua ajatella. Miksi? Ei siitä ole hyötyä, ja rakentaisin vain uusia unelmia taas hajottaviksi. 
Mutta pienin ja varovaisin askelin kohti huomista, ja ylihuomista..Kunnes tulee päivä, ja voin sanoa, Minä elän, ja selvisin,Minä en enään sure, Minä vain kaipaan.

Ulkona kiristyy taas pakkanen, koittaa mukamas talvee vielä pidellä vaikka mä tilasin kyllä jo kevään.. Hmm.. Oiskoha joku asiakaspalvelu,minne vois valittaa? :)

Mukavaa ja lepposaa torstaita..Kettu kiittää ja kuittaa,kaikkine kirjoitusvirheineen !