Aamukahvia ja aallonpohjalta nousua

Sunnuntai-aamu saapuikin taas varsin salakavalasti...

Pyykkikone laulaa, taas ilman ongelmia.Ajattelin että pesen vaikka yhdet sukat kerrallaan,kunhan saan kaikki pyykit alta pois ennenkuin kolme nasusta saapuu vaatteineen taas kotiin :)

Eilinen meni seiniä, ja aallonpohjaa tuijotellen. Taas yksi sellainen päivä, jonka voisi melkeinpä ohittaa silmiään avaamatta. Huomaan, että kun tekeminen ja touhuaminen loppuu, ja hiljaisuus syöpyy korviin ja sieluun, väistämättä tulee ajatelleeksi kaikkea tapahtunutta. Ja toki sitä sitä sitten kaivaa kuoppaansa syvemmäksi, uppoutumalla musiikkiin, joka viimeistään saa lähes hysteerisen itkun aikaiseksi. Puhdistavaa kyllä.. Mutta myös voimia vievää. Illan päätteeksi olin aivan kuitti.Loppu. Olo oli kaikkensa antanut, vaikka en muuta ollut tehnyt kuin istunut ja itkenyt. Haudallekaan ei tullut mentyä, mutta kerkeehän sinne. Kaapo kyllä ymmärtää :)

Jo varhain illalla pakkanen putosi putoamistaan ja tilalle tuli jännä sineninen usva..Niin, ja lumisade. Aamulla sainkin herätä aurauskoneiden jylinään, mutta se ei haitannut sillä pidän siitä. Ollessani pieni, ja vielä maailman julmuudesta tietämätön, isäni aurasi työkseen.Aurasi ja hiekotti, ja hyvin aamuisin auran ääni tarkoitti sitä, että isä tuli töistä kotiin :) Joten minulle aurat edustavat isää ja talviaamuja lapsuuden maisemissa, minne muuten taas tänään retkeilemme..

Aamulla jo anivarhain vanhin poikani laittoi viestiä, että koska tulemme hakemaan :) Liekö ajatellut että kerkiää vielä kotona illalla touhuamaan, vaiko ajatteliko että ehtisi vielä herkuttelemaan mummun letuilla. Eilen aamulla äitini soitti nuorimmaiseni kanssa, sillä aamulla jo ennen kukonlaulua oli pikkumies sanonut lähtevänsä äitille :) Mummu oli kyllä saanut mielen kääntymään kasalla lettuja ja mansikkahilloa. Mukavaa kun pojat kaipaavat kotiin, sitä tuntee itsensä tarpeelliseksi, ja taas äidiksi, äidin velvollisuuksineen <3

Mutta matka siis käy tässä aamupäivällä taas pirkanmaalle.Ensin matkalla palautetaan Topi, ja sitten kohti mummulaa ja lettuja ! ( Mitkä minä jätän sujuvasti väliin, kun olen jo näinkin pitkään säästynyt herkuttelulta ) ! Mukava päivä siis tulossa tänään, joskin autopainotteinen.

Eilen taas juttelin Kaapon vaatteista ja tavaroista. Vaatteet yhä edelleenkin ovat sievissä pinoissa Kaapoa varten hommatussa kaapissa. Kaapin päällä odottaa tuo turvakaukalo. Turvakaukalon olen jo valmis laittamaan säilöön ( jos se johkin mahtuisi ) , mutta vaatteita en. Ne kuuluu kaappiin, enkä edes keksi mihin muualle laittaisin. Tilaa ei ole, ja tuntuu kohtuuttomalta pakata ne säkkeihin ja raahata varaston ahtauteen, tunkkaiseen pieneen koppiin. Ei. Ne saa olla kaapissa. Päätin että ne eivät ole kenenkään tiellä. Kai se on tapa, olla kokonaan irrottamatta otettaan. Kutsutaan siis sitä vaikka siksi. Mutta päätin, että ne saavat jäädä.. Kunnes tulee se aamu, kun päätän toisin jotain muuta. :)

Mukavaa ja lämpöistä sunnuntaita ! Ota säkin kuppi kahvia ja kato ikkunasta, josko näkisit jo kevään tulevan? :)