perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakkasten haltija..



Se on ihmiset PERJANTAI !! HIP HIP HURRAAA!!!

Tää päivä on ollu suorastaan mukavaakin mukavampi, vaikka pakkasta on ollut noin tuhat celssiusta ( ainakin lähes melkein ? )
Aamu alkoi koiran elämällä klo 5.30. Tosin.. koira herätti isännän, eikä minua ja sain vielä muutaman tunnin jatkaa uniani, toki toisella korvalla kuunnellen että mitä huushollissa tapahtuu. Aamulenkki jäi kovan pakkasen takia käymättä, mutta käveltyä on tullut mitä suuremmissa määrin silti koko päivän. Vanhempani saapuivat jo ennen puoltapäivää ja lähdimme yhdessä Giganttiin. Isäni tarkoituksena oli ostaa meille uus parturikone, kun olemme saaneet vanhan kulutettua jo puhki. ( Miksi kaikki hajoaa samalla, rikoin nimittäin hiljan myös hiustenkuivaajani ? ) Kone löytyi, ja samalla myös uusi hiustenkuivaaja.. Puheeksi tuli myös jo ensi joulu, ja heitettiin ilmoille,että pukki voisi tuoda uuden kahvinkeittimen.. Meillä nekin on niin kovilla :)

Pääsimme myös syömään Ikeaan, ja olin niin kovin ylpeä itsestäni, saadessani valittua terveellisen vaihtoehdon, ja kyllä.. söin myös paljon kasviksia! Hurraa.

Note to myself : porkkana on pop!

Kiertelimme myäs aikamme Ikeassa, ja isä ostikin meille uudet jo kauan kaavailemani verhot. Kevään kunniaksi päädyin niin iloiseen ja pirteenkin väriin, nimittäin Mustaan :) Mutta kun musta sopii sisustukseen,niin minkäs sillekkään sitten voi? I.H.A.N.A.T !! Vielä kun joku sais ripustettua ne ikkunaankin.

Tänään on ollut niin kova pakkanen että oli oiva tilaisuus raahata ulos kaikki petivaatteet. Ollaan siis myös vietetty punkintappo päivää, kun kerrankin sen tajus, samalla kun pakkanen iski.l Hyvä mieli siis siitäkin. Kun päästiin kotiin, niin pian sitten ovella olikin jo LAPSET !! Kyllä oli jo pojillakin ollut ikävä, ja nuorimmainenkin oli asiaa ja intoa täynnä, jo ennenkuin kerettiin riisumaankaan. Ihanaa olla Äiti <3 Vaikka haasteita ja huopnojakin päiviä on kasatolkulla, mutta kyllä se vaan silti on elämässä se paras juttu. Siinä mielessä koen itseni todella etuoikeutetuksi, että olen saanut kolme ihanaa poikaa, jotka kaupanpäälle sattuvat vielä olemaan terveitäkin. Muistan aina sanoneeni lapsiani odottaessani, että sukupuolella ei ole väliä, kunhan on terve. Niin ei enään ajattele.. Kun koin nykyisen mieheni kanssa ensimmäisen raskauden, joka päättyi keskeytykseen, koska tytöllä todettiin 18-trisomia (  18- trisomia   ) , ajattelin silloin vielä että voi kun olisi kiva saada tyttö, kolmen pojan jatkeeksi. Kun raskaus sitten meni niinkuin meni, ja seuraava alkoi lähes heti, ajattelin että sukupuolella ei ole väliä, kunhan lapsi oikeasti olisi terve.. Se raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon.. Pian sen jälkeen olin taas raskaana, ja tulossa oli silloin Kaapo. Silloin ajattelin, ei ole väliä, mitä tulee kunhan raskaus ei menisi kesken.. Kun nyt ajattelen elämää Kaapon jälkeen niin voin sanoa, että sukupuolella ei olisi väliää, kunhan lapseni saisi syntyä elävänä.. Niin se vain elämä opettaa arvostamaan erilaisia asioita, ja olemaan kiitollinen siitä,mitä on saanut. Lapsia kun ei todellakaan tehdä,niitä saadaan. <3

Tänään päivässä on vielä tunteja jäljellä, ja ajattelin kuluttaa ne mm. juomalla kahvia, ja ripustamalla verhoja. Niin, ja .. kävelemässäkin olisi tarkoitus käydä. Huomena kuulemma pitäisi ilman jo lauhtua, niin lenkkeilykin olisi taas mukavampaa. Sitä siis odottelemme.

Iloisissa perjantai- tunnelmissa.. Muistakaa tumput kun lährette ulkoileen !!

<3





2 kommenttia:

  1. Kovan tien olet kulkenut jo ennen Kaapoakin...
    Mä myös olin niin suunnattoman iloinen, kun odotin tyttöä. Olisi ollut ihana saada " tyttö" seuraa näiden miesten keskelle. Nyt, jos enää koskaan olen raskaana, tuntuu että millään muulla ei ole väliä kunhan lapsi syntyisi elävänä. Toki terveyskin on hyvin tervetullutta :)

    VastaaPoista
  2. Juu,kyllä se terveyskin.. :) Tulevaisuutta odotellessa..mikäli sikäli koskaan enään mitään siihen suuntaan tapahtuu.. Mutta tie on ollut melkosen rankkaa, ehkä siks, sitä osaa jotenkin olla niin realisti Kaaponkin suhteen.. välillä tuntuu et ajattelee et tottakai tä meni näin, mitenkä muutenkaan.. Elämä on niin kummallinen värkki! Mutta, koitan olla positiivinen.. eikai sitä rajattomasti voi pimeyttä riittää meille samoille ihmisille aina?

    VastaaPoista