Plaaaaaah

Sunnuntai ja surinaa..

Nenä on tukossa ja vuotaa samaa aikaa, kurkku on täynnä räkää ja yskäkin pukkaa päälle. Isäntä on vissiin tulossa kovaa vauhtia perässä, sillä aamulla heräsi hänkin kovaan päänsärkyyn..  Tiedossa siis viikko peittojen välissä ja taskut täynnä nessuja. 
Ulkona pakkanen on laskenut kokonaan, ja on nyt ne odotetut lumiukko- kelit.Kumpa olokin vain olisi sen mukainen.
Kaikesta huolimatta lapset ja isäntä lähtivät aamulla jäähallille luistelemaan, reipasta, etten sanoisi. Me jäätiin pienimmän miehen kanssa kotiin leikkimään paloautoilla. Sopii minulle <3

Eilinen meni mukavasti, jos ei oteta huomioon sitä, että monoa ei ole edelleenkään löytynyt. Hermot alkaa mennä ja huumori on loppunut jo aikapäivää sitten. On kuitenkin varmaa että tuo surullisen kuuluisia jalkine on kuitenkin kotona, ja kun kaikki paikat on tongittu ja pengottu jo miljoonaan otteeseen, tulee jo mieleen kutsua manaaja, häätämään täältä sen riivatun joka piilottelee aina tavaroita mitä käsittämättömpimpiin paikkoihin. Mahtaisiko enirosta löytyä numeroa moiselle? Vai tyydytäänkö vielä tonkimaan ja kaivelemaan ? ehkä.. :)

Siivottuakin eilen sain. Meni aika todella nopsaan ja kotikin löytyi paloautojen,legojen ja pelejen alta, ihanaa ! Toki, nyt tilanne on taas jo hyvinkin toinen.-

V-Ä-S-Y-T-T-Ä-Ä !!!!! Tuntuu että voisin nukkua viikon, ja makean himo on siis aivan järkyttävä. Pakko siis saada tänään jotain makeeta juotavaa,ananaslimppari vois olla kova sana. Isäntä toi eilen pojille suklaalevyn, ja yhtään palaa en ole syönyt. Toki mieliala on sellainen että voisin vetää kolmella kädellä samaanaikaan, mutta pidän pääni. Ajattelin tänään vääntää lihapullia, fetaa ja basilikaa ja paljon sipulia.. KAUHEA MIELITEKO !!

Toinen ihmetystä herättävä tekijä on vuoto. Pientä tiputtelua, joka saa ajattelemaan, että noniin,nytkö se taas sitten alkaa. 14 päivän kierto olisikin mukava. Sen oon joskus jo kokenutkin, teininä koittaessani ehkäisykapseleita. Ei hyvä.. Toivon että tää on nyt vain jälkisoittoa jälkitarkastuksen koukinnasta. E- pillereitäkään en ole vielä hakenut, joten ei vielä sopisi nyt vuotamisenkaan alkaa. Kyllä naisena olo sitten vaan on mukavaa ( NOT ).

Huomena alkaakin sitten taas uusi viikko,uusine kujeineen. Toivottavasti terveys kohenee,ettei mene koko viikko horroksessa. Pojathan lähtee taas perjantaina isälleen kahdeksi viikoksi, joten olisi mukavaa olla tolpillaan tämä taas toistaiseksi viimeinen viikko. Miten onkin aika mennyt niin nopeaan tahtiin.
Laskin tänään, että Kaapokin olisi jo toista kuukautta vanha, mikäli olisi täällä keikkumassa meidän joukossamme.. Vaan, eipä ole keikkumassa, on jossain ihan muualla. Koskahan senkin oikeasti ymmärtää? tämän koko tapahtumaketjun? Ei varmaan koskaan.Ainakin siltä tuntuu. Ikävä on yhtä kova, jokaisena päivänä.

Emme ole vielä poikenneet hautausmaalla. Mukamas ollut muuta tekemistä.. Tekis mieli laittaa parvekkeelle illalla kynttilä, mutta muistin, että veimme loppiaisena viimeiset haudalle.. Piäisi siis ostaa uudet. Olen tässä miettinyt että onko tapana kesällä polttaa haudalla kynttilää ? En ole koskaan tullut ajatelleeksi. Katsooko minua joku vinoon, jos niin kesällä teen? Myydäänkö kesäisin edes hautakynttilöitä? Miten en ole ikinä kiinnittänyt tälläiseen asiaan huomiota. En siis yhtään tiedä. IKÄVÄ IKÄVÄ IKÄVÄ IKÄVÄ IKÄVÄ !!

Ja monon pirulainen.. tänään se on pakko kaivaa jostakin. Se jäytää kokoajan takaraivossa vaikka kuinka koitan olla ajattelematta, ja mietin että kyllä se pian vastaan tulee. Mutta eihän se tule,kun ole tullut tähänkään asti. Pitää vissiin tanssia tässä joku mono-tanssi ja odotella että se jostakin osuu silmiin. Sitä odotellessa on pakko taas kerran keittää kahvia.. Voisi olla jo yö, että pääsis nukkumaan. Yö jäi jotenkin ihan kesken..

                     Kettu kuittaa..

Herätyskellosta möröksi..

Takkuinen aamu..

Herään jo ennen kuin aurinko on valmis nousemaan. Tai ainakin siltä tuntui, kellon soittaessa seitsemältä,jotta nuorin koululainen ei myöhästyisi. Miten sitä voikaan olla niin väsynyt? En koskaan ole ollut tyyppiä, joka nukkuu puoleenpäivään niin saadessaan. Mutta kun pitää herätä kellon soittoon..on tuska jumalattoman suuri.Vaikka hyvin usein herään samaan aikaan myös silloin kun pojat ovat isällään. Herätyskello on mun mörkö. Karvanen,iso ja ruma. Hyi !!

Kovin toiveikkaana nousin kuitenkin kahvin tuoksuun.. Isäntä oli jo noussut joitakin hetkiä aiemmin ja jo koululaisten kanssa rupatteli heränneenä olohuoneessa. Ihme kyllä, lasten aamu sujui muitta mutkitta. :) Kun nuorimmaiseni heräsi, hän tuli viereeni katselemaan ikkunasta ulos..Ulkona oli vielä satumaisen sinistä, mutta se ei hidastanut töihinsä valuvien autojen virtaa. Pikkumies jaksaisi tunti toisensa jälkeen nojata aamuisin kovin kylmäänkin ikkunaan, ja tuijotella erilaisia ohi viliseviä autoja. Äitin ihana <3

Ympärilleni katsellessani huomaan että torppa on ylösalaisin.. pelejä..autoja.. pehmoleluja.. vaatteita.. Kaikki sikinsokin ja ympäriinsä. Mutta tänään se ei haittaa. Kunhan saan vaan lojua ja madella juuri niin hitaasti kuin kykenen. Tuntuu että en herää ollenkaan tähän päivään, vaikka yritys kyllä on hyvä. Edes aamukahvi ei auttanut, ehkäpä siis vielä toinen mukillinen kiitos?

Illalla kun nukutin nuorinta.. Tai no, ei sitä enään nukuttamiseksi voi kutsua, mutta sanotaanko että makoilin vierellä kunnes uni tuli, sain viestin vanhalta koulukaveriltani. Hän oli sattumalta eksynyt blogiini.. Tämän siis oikeasti voi löytää jopa sattumalta :) Tuli hyvä mieli ja sanoinkin että kiva kuulla, että on jaksanut jopa lukea kahta ensimmäistä riviä pidemmällekin. Tulee heti olo, että yksikään päivä ei ole siis ollut turhaa. Hän kertoi että blogini oli koskettanut siksi, koska hänellä itsellään on takana lapsia, mutta myös lapsettomuushoitoa.. Ja vaikka omat kirjoitukseni eivätkään juuri liity lapsettomuuteen, on tavallaan asia kuitenkin sama..Lapsi, jota ei tullut. Syli voi olal tyhjä niin monella eri tapaa. Joku minulle on sanonut tässä matkan varrella, että älä sure, onneksi sinulla on pojat. Osittain niin totta, mutta syli on silti tyhjä. Sitä on kovin vaikeaa kuvailla, mutta eihän toisella lapsella voi mitenkään korvata toista. Kaapollle kuitenkin oli jo sylissäni paikka varattuna niin kauan, että ei sitä voi täyttää kukaan toinen.. <3 Kovin moni.. tai sanoisinko liian moni, luulee usin tietävänsä mistä puhuu. Paljon minunkin kohtalostani jutellaan, ja kysellään minun ohitseni ystävlitäni, että " mitä sille Satulle? " Kuinka se Satu nyt voi..? jne... Olen koittanut sanoa kaikille, että kysykää minulta itseltäni suoraa..En välittäisi että kohtaloni värittyy ja muuntuu matkan varrella. Kyllä minä olen valmis puhumaan ja kertomaan, onhan tämä osa arkeani ja elämääni. 

Tiistai.. 
Lähes siis jo keskiviikko. Niin se vaan saavuttaa, eikä pakoon pääse. Perjantaille tuli myös kriisipoli käynti. Sain eilen polilta puhelinsoiton jossa kyseltiin kuulumisiani ja vointiani. " ihan hyvä, tässä tämä menee " - vastasin, kuten kaikille muillekin sitä kysyville. Tuntuu, että se ei kelpaa,eikä riitä kenellekään vastaukseksi.Miksi? Eihän se ole minun vikani, että soitto tulee silloin kun on meneillään hyvä päivä. Niitä kovin huonoja on melko vähän.. tai päiviä ei lähes lainkaan. Öisinh'än se tuska aina iskee. Yön yksinäisimpänä ja pimeimpänä hetkenä.. Mutta perjantaina siis menen kertomaan kuulumisiani kriisiyksikköön.. Saa nähdä, saanko sieltä uusia työkaluja selviämiseen, vai näyttääkö olotilani siltä, että pärjään näinkin, hetki hetkeltä eteenpäin. Toivon ainakin, että näkevät minut suht kokonaisena ihmisenä.. etteivät ota minua pidemmäksi aikaa valvovan silmänsä alle :)  ( "mukamas" kevennys ? )

Mistähän sitä saisi itsensä kiskottua taas kävelylle? Miten sekin nyt takkuaa? tosin armahdan itseäni, sillä syömiset on tiukassa kurisa, vaikka herkkupeikko nosteleekin päätään. Sille en kyllä anna sijaa. Kävellä voi myöhemminkin. Mutta kyllä tänään on jo mentävä, vaikka väkisin, enään kun ei voi vedota edes kovaan pakkaseen ;) Viikko on mennyt ilman herkkuja, ilman batterya ( johon olen koukuttanut itseni jo kaksi kertaa elämäni varrella, älkää kokeilko !! ), koen siis suurta ylpeyttä itsestäni. Ehkä tästä muutoksesta tälläkertaa oikeasti voisi jopa tulla jotain? Hiljaa hyvä tulee, eikös sitä niin sanota? 

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, kunnes taas seuraavana kerran palataan astialle.. Hmm.. olisi mukavaa lopettaa taas johonkin ajatelmaan, kävisikö pala Marcus Aureliusta?

" Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän. Kaikki on ihmisen sisimmässä, hänen ajattelutavassaan.. "

Mukavaa tiistaita, nauti ja narskuttele pienillä iloisilla asioilla <3

KAHVIA !!!!!!!!!!!!!!

HAHAAAAA.. 

Niin se vaan eilinen väsymys ja houpparointi sai pisteensä, ja kääntyi mitä suuremmissa määri pirteyteen. Uni ei tullut millään. Jo puolelta öin koin suurta ihmetystä, kun tahusin että ei ollenkaan väsytä. Minua, joka normaalisti jo ilta kymmeneltä olen silmät ristissä. Mutta viimeyönä näin ei ollut. Aikani televisioo tuihjotellessa ja hiljaisuutta ihmetellessä, tulinkin istumaan koneelle.. Aika kului hyvin. Kolelta taas havahduin kelloon, ei unta. Ei merkkiäkään siitä.  Silloin ajattelin, että olisin voinut lähes imuroida ja pestä ikkunoita. Ajaattelin ,että aamulla varmastikkin on valmis vähintäänkin pienimuotoinen psykoosi..

Kun kello tuli puoli neljä aamulla, ehdotin miehellnei, joka edelleen kukkuili kanssani, häntä toki väsytti, että laittaisi pyörimään jonkun elokuvan, mikä on yleensä varrma tae siitä, että nukahdan alta vartin. Mutta, kuten jo arvata saattaa, näin ei ollut viimeyönä. Räiskettä ja pauketta seuratessa,  huomasin vielä olevani hereillä aamu kuudelta, ja linnutkin jo lauloi.

Muuta väliä valvomisella toki ei ole nyt kun lapset on isällään, kuin se että rytmi kärsii melko pahasti. Lasten ollessa kotona , meillä on lähes poikkeuksetta viimeinenkin nasu hereillä viimeistään klo 8. 

Aamulla silmät ovat menneet kiinni, ja heräsin jo enenn kymmentä. Alitajuisesti vissiin, koska ystäväni on houkutellut minua vaatekaupoille heti aamusta. Olin varma etten herää,mutta tässä sitä ollaan.. ( blogin kello muuten näyttää aivan muuta,kuin pitäisi ).
Olo on kuin krapulassa.TAAAAS. väsymyskrapulaa... Huimaa,sydän jyskyttää ja muutenkin olo on erikoisen ulkopuolinen. Odotan, lähes malttamattomana koska päivällä tulee lähes koomamainen väsymystila, josta onkin oravanpyörä valmis, ja valvon jälleen ensiyön.. Hope not?

Kahvia? Mä tarviiiiiiiiiiiiiin ison mukillisen KAHVIA!!

Huomenta :)