Tuulen viemää...

Kesä ja kärpäset..

Meillä on tässä ollu melkoisen mukava viikko. Kesää, pilviä ja siis vieraita, ajatelkaas. Meillä on viikon aikana ollut tohinaa enemmän kuin ehkä vuoteen yhteensä. Allekirjoittaneen vanhin kummipoika tuli junalla alkuviikosta kesälomaileen, ja muutamat päivät meni kyllä kuin siivillä. Lapsillakin oli mieluisaa seuraa kun vihdoin joku osasi puhua "pelien kieltä" :) Lasten huone oli täys sänkyjä ja valvoakkin sai.. MUKAVAA!! Ja päätettiinkin uusia moinen vierailu mahdollisimman pian. Kasper tuli meille junalla tampereelta, ja siitäkös sai sitten meidän pojat puhtia.. Nyt on heidänkin pakko päästä mummulaan sitten junalla. Jossain hassussa mielenhäiriössä lupauduin ja ajattelen tässä että niinno... niin !!

Käytiin sitten uimassakin läheisellä uimarannalla.. Vesi oli lämmintä, vaikka alkuunsa sitä kaikki jänisteltiin ja heiteltiin kivillä leipiä. Miten joku voikin osata sen niin hyvin? Itse saan sen onnistumaan lituskaisilla kivillä, mutta Kasper se heitteli jos jonkinlaisilla lohkareilla. Ei voi kun ihmetellä. Taitolaji.. Mutta niin, uimaankin siis päästiin, ja minäkin.. VAATTEET PÄÄLLÄ sinne pulahdin kun iltasella ei yleisöö ollut onneks liikaa.. Saatiin olla rannalla ihan omissa porukoissa. Oli kyllä mukavaa. Pakko siis uusia sekin vielä.. Merkataan siis listaan.

Eilen lauantaina oltiin sitten lasten mamman ja papan mökillä. Vieteltiin siellä jälkijunassa Jessen synttäreitä, ja omatkin vanhempani porhaltivat sinne kesämaisemiin kahville. Päivä kului varsin nopeasti, ja mukaan muuten saatiin raparperia ja perunoita.. Kyllä kelpaa siis. Tarvinee etsiskellä ohjeita ja kokkailla. Tosin, nyt tuntuu että leipomiskiintiö on hetkeksi täynnä, on tullut pullaa leivottua viikon sisään niin paljon että pullan kuvat vilkkuu silmissä nukkuessakin. . Mutta jos vaikka vaihtais piirakoihin :) Mökille jäi sitten muutamaksi yöksi Roni ja Jesse. Sasunkin aluksi oli tarkoitus, mutta kun oli äitin aika lähtee kotiin, oli pikkumies tiiviisti jo autossa istumassa. Toki ei väkisin jätetty joten nytten sitten kotimaisemassa odotellaan vanhempia lapsia saapuvaksi huomenna kotiin. Hyvä näinkin.. Hetken sielu lepää kun on asteen verran hiljaisempaa. Ääntä meinaan on mahtunut kaiken muun ohella tähän kuluneeseen viikkoon( ulkona alko just sataan kaatamalla, ikkunat oikeen ropisee ) !!

Ilmat on tosiaan ollut nyt viileämpiä, ja silti tuntuu että sisällä kotona ei ilma vaihdu minnekkään päin. Kerrostalon kirous. Sitten kun on kuuma, on kuuma, ja kylmällä meinaa jäätyä  vaikka mitä tekis. Nyt kun taas tuli sadekuuro, meni huusholli ihan pimeeks yhtäkkiä. Lisää siis toiveitani siitä että saan ehkä motivaation siivottua. Tai sitten en..? Olis kyllä pakko. Siitepölyä on sisällä vaikka ja missä, kun on pakko pitää ovea auki, että ilmalla olisi edes mahdollisuus vaihtua raikkaampaan.

Tänään siis ohjelmassa rättiä ja moppia.. niin ja ruuan laittoa. Normisettiä siis. Alkavalla viikolla pitäsi poiketa Kaapoakin katsomassa. Facebookissa liityin moneen ryhmään, jossa aihetta käsitellään. Käpyä, menetettyjä lapsia ym. Kyllä meitä on paljon ja niin erilaisen ikävän ja surun kourissa.. Joistain ryhmistä on ollut pakko poistua, olen kokenut jotkut yhteisöt niin masentaviksi. Kauhee sanoa siis, enkä tarkoita sitä pahalla. Joissain paikoissa ihmiset kun vaa elää surunsa ympärillä, jo kymmenettäkin vuotta.. En jotenkin pysty enkä kykene.. Vaikka toki itselläkin on paha olla, ja suru pikkuhiljaa muuttuu ikäväksi, en silti halua ajatella että vielä kymmenienkin vuosien päästä elän samaa päivää uudelleen ja uudelleen, enkä uskalla tarttua mihinkään uuteen..Suru vie niin äkkiä mennessään, että kyllä ihan hirvittää.

Mutta niin.. saatiin muutama kuva isältä viikon takaisista häistä.. Melkoisen komea bestman, vai mitä sanot? :)

Näihin tunnelmiin.. ja kesäsateen tuoksuun <3

Kettu kuittaa.