Ja niin alkoi elämäni raskain matka, kun Enkeli tuli vierelleni pukeutuneena mustaan, ja haki taivaaseen mukaansa jo täysiaikaisen vauvani. " Muista, että olet aina ajatuksissani, vaikka käteni ei riitä ottamaan sinusta kiinni, ja halaamaan " Kaapo Henri Johannes <3 Terveiset sinne taivaaseen tv. Äiskä
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Jo joutui armas aika..
Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen.. Muistan selvästi kuinka koulussa se joka kevät laulettiin, ja sitten päästinin kesälomalle. No, se päivä on käsillä taas tänään. Vanhemmat pojat aloittavat ansaitun kesäloman, ja voidaan todeta että menipäs se vuosi taas nopeesti. Syksyllä meillä alkaakin sitten jo kolmas, ja viides luokka. Niin, siis mikäli eivät luokalleen jää :) Odottelen tässä kovin että poikien isä ilmoittaa koska poikien juhlat loppuu, ja pääsen soittamaan ja kysymään millainen todistus tuli! Hyvät ne on aina olleet, joten eiköhän ne ole vallan kelpoiset tänäänkin. Onko kelpoinen muuten edes sana? Eipä taida olla :)
Oli muuten äsken ihan herätä sateen tuoksuun. On taas ollut NIIIIIIIIIIIIN KUUUUUMA ! Ihanaa toki että on lämmin, mutta oon siinä uskossa että kuolen vielä tuohon helteeseen. Eilen jyrähteli hetken ukkonen, ja samaa pitäs olla luvassa tänääkin. Olen ukkosen suuri ystävä, tunnustan !
Meillä on tässä ollut ja tapahtunut. No, ei mitään suurta ja mullistavaa, mutta yhtenä päivänä ajattelin, että nyt on Kaapo ollut kyllä veljensä matkassa. Lapsillla näet oli tuossa kuluneella viikolla jalkapallo peli, tuossa koulun kentällä, lähellä mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. En itse ollut mukana, ja isäntäkin oli toisaalla valmentamassa omaa joukkuettaan. Rauhassa kotona tein pullataikinaa, piti näet taas kerran siivota, sillävälin kun taikina kohoaa. Mutta, meilläpä soikin sitten ovikello. Ryntäsin avaamaan ja yllätys oli iloinen, siellä oli meidän minimies. Yksin tosin, jota en siinä kohtaa miettinyt sen tarkemmin. Ajattelin että isä soittaa kohta perästä, että jätti minin ( 3,5v )tähän, kun itse meni toisten kanssa peliin. Aikani siinä minin kanssa juteltuani, tulinkin sitten soittaneeksi poikien isälle että niin, Sasu siis on täällä. " SIELLÄ? MITEN SE SIELLÄ ON? JUSTHAN SE KEINU" - Kuulu
luurin toisesta päästä, hivenen huolestunut ääni. Niinpä. Minimies oli ilmeisesti isin kääntäessä selkää,lähtenyt vanhemman veljen perään kun veli lähti hakemaan isiltä kotoa jalkapalloja..Ja tuli sitten oven taakse. Voitteko kuvitella miten pöllästynyt olo oli koko päivän? Mietin useasti että miten ihmeessä se osas tulla.Matka tosiaan ei ole kovin pitkä, mutta vaatii yhden suojatien ylityksen- Ajattelin ,että luojan kiitos poika on mennyt aina reeneihin mukaan ja tunsi reitin. Hetken meillä oltuaan tulikin sitten jo ikävä isiä ja vein pojan takasin kentälle.. Ja olin varma että koira syö silläaikaa kohoamassa olevan pullataikina.Kovin käytiin keskustelua minin kanssa siitä., että ei saa lähteä yksin, voi vaikka jäädä autonalle.Kun isi sitten sai poikansa taas luokseen, oli kyllä helpottunut olo kaikilla. Itse ajattelin kotona sitten sitä pullaa leipoessani, että Kaapo on ollut kyllä varmasti isoveljensä kanssa tuolla retkellä ja ja ohjannut kotiin.. Pakko se niin on olla.ONNEKSI KAIKKI MENI HYVIN, ja ei iaheutunut mitään isompaa. Hienosti oli kuulemma poika pysähtynyt suojatielle, tiesi eräs peliin tullut sanoa. Jotain on siis mennyt ihan perillekkin.. Mutta voi jösssses!
Mutta niin, on tässä sitten viellä muutakin..
Eilen olin Jessen kanssa fysioterapiassa, jalkaa näet aletaan kuntouttamaan. 12.6 mennään TYKSiin ultraan, joka sekin venyi niin pitkälle lääkärin huilimattomuuden takia. Mutta menossa ollaan, kovaa vauhtia. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että Jessellä on lonkankoukistaja kireellä..Ilemisesti johtuu nopeasta pituuskasvusta ja urheilusta, jääkiekkoilun asennosta ja jalkapallon potkimisesta.. Oli sitä mieltä että kyllä siittä vielä jalka tulee, ja liikkuakin jo vähän saa, uintia ja sen sellaista mikä ei tuota kipua. Niin ja saatiin ihan henk.kohtaset jumppaohjeet matkaan. Ensviikolla siis jumppaillaan kovin, tai no.. ainakin joku jumppailee.Että kyllä se tästä taas iloks muuttuu, ainakin luulisin niin.
Viikon päästä on häät, joissa olen kaasona, ja isäntä bestman. Sen enempää asiaan takertumatta, voin todeta vain että katastrofin ainekset on ilmassa :) Niin, ja mulla ei oo siis kenkii.. Mä en oo kenkä-ihminen kyllä ollenkaan. Kroksit <3
Mutta että niin.. Mä jään odottelemaan soittoa poikien kanssa, ja aloitan kesäloman, buahahahahahah !
Näihin kuviin ja tunnelmiin, HYVÄÄ KESÄLOMAA , ja onnea koulutiensä päättäville !
Kettu kuittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti