Ja niin alkoi elämäni raskain matka, kun Enkeli tuli vierelleni pukeutuneena mustaan, ja haki taivaaseen mukaansa jo täysiaikaisen vauvani. " Muista, että olet aina ajatuksissani, vaikka käteni ei riitä ottamaan sinusta kiinni, ja halaamaan " Kaapo Henri Johannes <3 Terveiset sinne taivaaseen tv. Äiskä
torstai 25. heinäkuuta 2013
Torstai on toivoa täynnä?
Oon tänään enemmän ja vähemmän miettiny sitä, että kuka oikeesti on ystävä ja kuka ei. Vähemmän on niitä, ketkä oikeesti on, siihen tulokseen tulin. Sen enempää asiaa avaamatta on pakko todeta, että kun ite koittaa aina auttaa ja antaa, sen mitä pienestä pystyy, ois oikeesti mukava, että nää " oon sun tukena aina" - osastot, joskus tosiaan ois olemassa kun niitä tarvii. On vissiin aika siis oikeesti karsii sitäki vähää listaa, mitä on ystävinään pitäny, ja lopettaa yks puolinen hyväntekeväisyys. Kyllä niin taas potuttaa.
Mun ystävä ( Joo, oikee sellanen ), vihjas eilen,että blogia vois päivitellä vähän useemmin. Tokasin siihen että ei oo asiaa, tai että kyllä asiaa on,mutta sopiiko se sitten Kaapon nimen alle, se on toinen juttu. Toisaalta, eihän mun koskaan tästä pitänyt edes tehdä millään tapaa pelkkää surun ja kuoleman blogia. Lähinnä olikin tarkoitus jakaa ja pohtii omaa arkee, ja sitähän tää on melko pitkälti siis ollutkin. Vanishin tahratestin tosin jätin tänne postaamatta. :D Se jotenkin meni sit jo ehkä aiheen ohitte. Taino, menikö?
Viimeaikoina on tullut istuskeltuu koneella enemmän ja vähemmän. Ja kun nyt löysin ton ylläolevan kuvan, niin syykin on hyvin yksiselitteinen.Ystävät on koneella :) No, joo.. oon mä toki uutisiakin, ja siis seurannut uuden pikkuprinssin matkaa elämään. Mlekosen jännää, toi kuninkaallisten tulo maailmaan.. Mutta tervetullutta vaihtelua oli tollistella vuorokausi livekamerasta sairaalanovia ( juuri muuta kun ei siis näkyny ), kuin se että ois tuijotellu kotona seinään. Tai niin mä ainakin itelleni tässä kovin koitan vakuutella. Mutta pisteet kyllä Katelle ja Willikselle ,tarvii sanoa että harvinaisen helposti seurattavia ihmisiä, ei sen kummemmin oo kruunu noussu päälakeen kiinni.
Mutta niin,viikossa on kerenny tapahtuun paljon. Eilen meille tuli testaukseen lahjotettavana saatu tiskikone,toimii ja pelittää ainakin vielä toistaiseksi. Paria päivää ennen, meni rikki pleystation. Miks köyhällä ihmisellä hajoo aina kaikki, järjestäin kalliimmasta päästä? No, korjaaja onneks löytyi netin ihmeellisestä maailmasta, joskaan sekään ei sujunu ongelmitta, tietenkään. Hinta nousikin tuplaan, vaikka sellaisesta ei puhetta ollutkaan. No, halpa hinta silti, mutta kun rahaa millä mällätä ei juurikaan ole, niin kyllä pisti pientä ihmistä sekin potuttaan.Pääasia kuitenkin kai on se, että vehje taas toimii ja pelittää ja odottaa lapsia saapuvaksi kotiin. Vastahan tässä on hajonnu tietokoneet, kuivurit sun muut..Mistä muuten tuli mieleen,että kuivuristakaan ei ole kuulunut. Isäntä soitteli sen perää maanantaina, ja luvattiin soitella takasinpäin, mutta vielä ei ole soittoa kuulunut. osissa oli kuulemma yhäedelleen. Että sillälailla. Kai se tulee päivää takuun umpeutumisen jälkeen, ja leviää käsiin. Pessimisti ei pety? Eikös sitä sillain tupata sanoon.
Kaapon haudalla ei oo menty vieläkään käymään, tänään vois olla siihen hyvä päivä kun luvattua hellettä ei tullut. Onneks. Hanna oli nähnyt musta unta... Olin ollut ultrattavana ja siis raskaana.. Hannan poika Roni syntyi samana päivänä kun Kaapo, ja jo istuu, ja seisoo ilman tukea.Jösses.. Kaapokin siis vois kohta jo lähtee käveleen.Vaikeeta hahmottaa ja kuvitella, miten aika oikeasti on ees kulunut.Mutta mitä uniin tulee, olen itsekin nähnyt mitä ihmeellisimpiä unia.. Milloin olen matkalla, ja milloin raskaana.Vauva-unia on kateltu P A L J O N ! Kai se on joku alintajunta mikä jauhaa sitä, mitä ite ei jaksa päivisin jauhaa. Mene ja tiedä.
Matka hei lähestyy... kohta ollaan meinaan jo elokuun puolella.IHANAAAAAA !! Me ollaan vissiin mun vahempien kanssa menossa viikonloppuna poriin kierteleen kauppoja ja kirppareita ja äiti sano että voisivat tuoda matkalaukkua jo sitten valmiiksi.Mä saan siis kohta pakata ensimmäisen kerran.. jotta voin purkaa ja pakata uusiks vähintään sen kerran viikossa.Nanan kanssa eilen googlailtiin hotellia ja huomattiin että pihassa on kiva pieni leikkipuisto, pienimmälle matkaseuralaiselle. Ja voihan sitä toki ittekki mennä liukumäkeen, jos tuolla muualla maailmassa ne ois vähän leveemmät, ettei persaus jää kii, buahahahahahhah !!!
No mutta ei.. tällästä täällä. Ei mitään ihmeellistä eikä suurta.Ja pakollinen sää tiedotekki tuli jo pisteltyy, melkosen harmaata, vaikka eilen olikin taas sitten jo ihan törkeeeeen kuuma päivä!
Mutta.. Sellasta.
Kettu kuittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti