Tiistai alkaa sateella ja teellä, uudesta raitamukista.Parhautta.Eilinen menikin sitten kiven alle, kiitos kovan migreenin ja pahoinvoinnin. Saa nähdä jatkuuko vielä.. Kun on yönsä nukkunu vessanlattialla, voin todeta että paremminkin on nukkunu ja selkä on ihan jumissa. Aina jotain?
Eilen kuitenkin tuli takas kauan jo kaivattu kuivuri.. Vielä ei oo keretty kokeileen,että onko mitään eroa entiseen, savun hälvettyä,tarkistetaan kytkennät? Pakko siis ehkä tänään pestä pyykkiä, että voi soitella takas ja valittaa jos ei ookkaan kunnossa.
Ulkona tosiaan sataa vettä ,sato jo eilen.Mutta se sopii kyllä. Mielummin vesisade kun paahtava kuumuus.Eilen koitti hakee ukkostakin,mutta täällä harvemmin kunnolla rytisee.
Koirallakin on sitten juoksut. Ne alko perjantaina, tai ainaki sillon siihenn havahduin.Ensimmäiset juoksut meillä, joten vähän ollaan tutkalla ja katellaan mitä tapahtuu. Oon miettiny noita juoksuhousuja, ja miettiny että mahtaisko se sellasia pitää.Tosin, kovin vähän ainakin vielä on sotkua ollut,mutta mahtaako se siitä vielä innostua?Mene ja tiedä.. Koira on kovin hellyyden kipeä, inisee,vinkuu,haukottelee ja on jokseenkin levoton ... ja toisaalta sitten taas makoileekin paljon. No.. Ystäväni tossa sitten tokas, että odotettavissa voi olla valeraskautta ja sen sellaista, joten google on ollut kovassa huudossa.Jospa ei tulis, ja entäs sitten jos se tuleekin? Kessulla on nyt elämänsä toiset juoksut.. Haavaissa olis leikkauttaa se, ennen seuraavia.Eläinlääkäri kerto että juoksujen puoliväli ois sopiva aika ja kesäkin on huono ajankohta kuumuuden ja uimisen takia.Mutta jos sitten talvella?Meillä kun ei kuitenkaan pennut oo näköpiirissä. Ei koiralla, eikä vissiin meillä muillakaan :D
Meillä mies-ihminen haaveilee sienistä.Vihjas että voitas mennä kattoon jos metsästä jotain löytys. Hmm... Oon kai viimeks koulun biologian tunnilla nyhtäny maasta jotain sieniä, joten ihan heti en kyllä innostunu. Mistä niistäkin tietää mikä on hyvä ja mikä ei. Googlen kanssa tuolla sitten painellaan pitkin metikköö? Vissiin.Enkä mä kai osaa niistä mitään tehäkkään,kun en itse oo koskaan tykänny. Tai en tiiä tykkäsinkö jo, mutta kuuluisat lapsuudenaikaset traumat on päällä, ja en ihan heti ja hevillä kyllä menis siihuni laittaan. Äitillä kun oli tapana piilotella niitä millon mihinkin ruokaan, yleensä lihapulliin. Montakohan vuotta oli pakko aina kaivella nekin auki ja kattoo mitä ne sisältää. Ihan hävettää myöntää mutta näin se meni :D Omille lapsille ei sitten ookkaan tullu piiloteltuu mitään, sen verta oon oppinu että ei kannata, jos ei meinaa saada elinikästä kammoo aikaseks. marjojakin on meidän tossa lähimettässä ollu vaikka millä mitalla. Raakileitakin oli jo paljon, kun ollaa sielä koiran kanssa lenkkeilty.. Mutta ei vaan oo tullu niitäkään mentyy noukkiin.Selkä ei ehkä kestäis, ja ötököitä ja kaikkia...Joo, ei millään pysty, eikä kykene.
Koitin ettiä jotain kivaa runnoa tai mietelmiä, jotka vois kirjotella paperille ja viedä tonne kappeliin missä Kaapo on. Niinkun jo aikasemmin oon vissiin maininnutkin niin siellä on sellainen lasinen pöytä,mihin saa jättää "teveisiä" jotka sitten saa kuukauden ajan olla aina kerrallaan siellä näkyvillä.Ei vielä olla koskaan sinne mitään viety ja ajattelin että ois toisaalta kyllä ihan mukava viedäkkin. En itseasiassa ole käynyt koko yläkerrassa, jossa siis on muutama tuoli ja pöytä, jossa saa istua ja muistella ja viettää aikaa. Oon aikasemmin ajatellut että se ei oo mun juttu mutta toisaalta tekis mieli viedä. Siellä on muutenki niin rauhottavaa istuskella, vaikka ensin ajattelin alkuun että ahdistuisin enkä koskaan menis ja istuskelis. Mutta oonpa mä sinne kerran torkahtanutkin. Myönnettäköön :)
Ajatella,että huominen ja vielä ja sitten on elokuu. Syksy tulee,vaikka äsken vasta oli vielä lunta.Kyllä kesä vaan on hurjan lyhyt. 8kk tulee täyteen Kaapon kuolemasta. Oon tässä jokusena päivänä ajatellu, että kuinka pienessä ajassa se muuttu ihan väärään suuntaan.Katselin vanhoja kuvia , ja vasta 2.12 oon postannu kuvan mun masusta ja saanut onnitteluja jouluvauvasta. Ensimmäinen kuva, jonka uskalsin julkasta,kun olin selättänyt pelon siitä, että joku menee pieleen. Enpä osannut sillon arvata, että "ylihuomenna" Kaikki on poissa. Aika on kulunut kyllä eteenpäin vaikka silloin ajattelin että en varmaan koskaan selvii, ja varmaan koskaan ei pääse mihinkään suuntaan.Mutta väkisin ne päivät kuitenkin vaan kuluu,kysymättä että jäädäänkö paikoilleen vai mennäänkö eteenpäin. Olen koittanut netistä etsiä jotain kauniita kehyksiä, siltä varalta jos sitä vanhaa ei saa liimammalla kasaan,mutta en oikein ole vielä löytänyt sellaisia mitkä haluaisin.
.jpg)
Ruusunmarjat.. :D Hautausmaallakin on muuten näitä.Tulee aina mieleen kutinapulveri kun näkee näitä marjoja.Meillä oli lapsena aina tapana ottaa marjosita siemenet ja viskellä toisten selkään.Makiaa teki muuten, ootteko koskaan kokeillu? Osaakohan nykyajan lapset vielä tän jekun? :D Meillä se oli ihan ykköshitti. Mutta että niin. Tänään pitäs kai vissiin saada jotain syötyä, eilen kun ei mikään oikeen sisällä pysytelly, ja sitten jos uhrautuis kokeileen kuivuria. Huomasinpa muuten että sydämen asiallakin näköjään tulee taas uusintana, menny ihan ohitte koko ohjelma, kun alko tossa nyt taustalla pyöriin.Torstaina pitäs hakee taas tiskaria, ja viedä tota toista uuteen osotteeseen, koneita menee silmissä niin että sumenee. On muuten läppärikin hajoomassa, näyttö lähtee irti... Tietenkin. Mutta kyllä tällä vielä kärsii kirjotella, ja js ei muuta niin vaikka teippaan kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti