Kuvatonta..

Täällä taaaaaas..

Voitteko kuvitella. kirjoitan toimivalla läppärillä ja puhelinkin ainakin toistaiseksi pelittää.Joskin on kovin kovin erilainen käyttää mitä edelliset ovat olleet. Mutta että so far so goooooooooooooooooooood!
 Ulkona on ollut tänään vähän viilempää, mutta parempi oikeastaan niin. Tänään meinaan oli ensimmäinen päivä kun vietiin lakanat ulos kuivuun. Oon siis ihan
 valmis ottaan kesän vastaan , siinä mielessä että pyykit tuoksuu raikkaalta kun ne kuivaa ulkona tuulessa ja auringossa.

Meillä miesväki on ulkona pyöräilemässä.Pikkumies sai kovan kimmokkeen pyöräilyyn kun isänsä kävi esittelemässä moottoripyörää.. Illalla sitten onkin taas luvassa mammailua poikien osalta.Kylpy siis kutsuu lapsia ja me nostetaan sillävälin jalat kohti kattoa. Tai niin oon ainakin suunnitellut. Ollaan nytten koitettu jokapäivä siivoilla, ettei kerääntyis vapaisiin hetkiin kauheeta tarvetta siivota.Mutta ans kattoo kun ovi sulkeutuu, jos sitä vaikka tarttuis imuriin.

Olen tänään lukenut paljon palstoja joihin liityin Kaapon kuollessa. Keskenmenoja ja kohtukuolemia. Kovin moni nyt odottaa vauvaa, ja kaikki on hyvin peloissaan ja varautuneita. Sitä osaa niin paljon paremmin suhtautua pelkoihin, kun itselläkin sellaista on taustalla.Jotenkin mukava ajtus että on tulossa ihmisille taas paljon kesä ja syysvauvoja.. Omat vanhemmat lapseni ovat kesäkuun lapsia, ja Sasu ja Kaapo sitten joulukuun poikia. Kun tarkemmin ajattelen niin olen kyllä sitä mieltä, että jos saisin valita, en enään haluaisi olla joulunaikaan synnyttelemässä. Kaapoa edeltävä keskenmeno, oli sekin jouluviikolla. Joulu ei siis oo meidän aikaa selkeestikkään.. JOten välttelen sitä, ihan kuin mukamas elämää vois jollaintavalla säätää tai hallita niin, että voisin päättää koska lapsen saan, jos sellaisen vielä joskus saan.No kaikkea tulee miettineeksi ja pyöritelleeksi. Kaapo on usein tässä nyt ollut mielessä.Olen ajatuksissa palannut useasti päivässä hetkiin juuri ennen kuolemaa, ja kuoleman jälkeen. Sitä palautuu mieleen asioita jotka oli jo unohtanut, tai jotka luuli menneen ohitse siinä suvussa. Mutta pätkittäin palautuu muistoja, tuntemuksia, jopa hajuja ja vaatteita. Eilen tajusin muistaneeni, mitä minulla oli päällä kun Kaapo viimeisen kerran kunnolla myllersi.Illalla, muutamia tunteja ennen kun kuoli.. Miksi olen rekisteröinyt sellaisenkin tiedon? Jotenkin uskomatonta, mitä kaikkea ihmismieli muistaa.. ja mitä kaikkea sitä sitten unohtaa vaikkei edes haluaisi.

Tänään en pysty lisäämään tähän kuvia, koska tosiaan olen tällä " uudella" koneella jossa niitä ei vielä ole.Mutta enskerralla sitten taas. Itse tykkään lueskella kirjoituksia joissa on joukossa kuvia, joten pidän puisevana kirjoittaa pelkkää tekstiä..Mieleeni tulee äidinkielen aineet joita opettaja lukee illan viimeisinä tunteina ja merkkaa punakynällään rukseja paperiin.. Mutta koittakaa kestää, tää ei o lopullista.
Ihanaa kun on kone.. I.H.A.N.A.A !!!! Meillä on ollut hetken i pad, ja siis sen kanssa kirjoittelemisesta ei tuu mitään. Joku varmaan osaa, mutta ei oo kyllä mun juttu, ei sitten ollenkaan.. että jos joku haluaa niin nykikää hihasta :)

Mutta niin. Sellaista.Sim-kortti kriisi on siis selätetty toistaiseksi, ja nyt sitten vain odotellaan että kuinka kauan nää vehkeet ja vermeet kestää. Mutta jännitystä, sitähän on pakko olla ettei käy tylsäks ..

Mutta hei.. Hauskaa pikkulauantaita !!!!

Kettu kuittaa.