Sataa sataa ropiseee....

Nonni.. Se kuulkaas sataa niin että ropisee.Pakko sanoo että mä kyll nautin!! Täällä on ollu viikon sellasta hellettä että oisin voinu melkein ollakkin sitten jo taasen valmis talveen. Mutta mutta.. hetken on ollu hiljasta, johtuen ehkä osaks just siitä että meillä on ollut niin törkysen kuuma, kuuuuuuuuuuma ja kuuuuuuuuuuuuuma! Huushollissa nimittäin liiku ilma sisään eikä ulospäin kun auronko porottaa. Eikä tarvii mainita ristivetoo, kyllä, kokeiltu ja ei toimi sitten pätkääkään täällä. Mutta nyt nautiskellaa hetki vähän viilemmästä että jaksaa sitten taas paahdetta kun sellanen tulee.

Poikien kanssa ollaa tässä ähräilty. Eilen oli luonnollisesti mamma-päivä, mutta esikko ilmoittikin sitten koulusta tultua että ei todellakaan lähde, koulussa nimittäin oli disco.. Niin se aika kuulkaas menee. Tunsin itteni jo vanhaks kun illalla poika palas discostaan, bilevaatteissa ja leimat käsissä. Voi jösses.. Kohta se notkuu tuolla taksitolpilla ja raahautuu nakkikioskin kautta omaan pieneen kämppäänsä..Huoh! No, siihen nyt hetki vielä on aikaa, mutta eiköhän se kulu kuitenkin vallan nopeeseen tahtiin.

Viikonloppuna oltiin sitten mummun ja vaarin kanssa humppilassa syömässä. Ruoka oli kerrassaan mahtavaa, kotiruokaa ravintolasta...AH!! Tosin koska sillon oli siis jo kova helle, autolla matkailu kolmen takapenkkiläisen kanssa oli... No.. jokseenkin sanoisin ehkä hieman raskasta? Vai mitä päättelet kuvasta?

Sillälailla siis :) Mutta toki ne pojatkin siitä sitten piristy kun sai ruokaa, ja poikettiin makeistukussakin..

Koira on viettänyt koiranelämää nyt pari sateista päivää. On ollu veto pois siltäkin  kun on ollu niin painostava ilma.
Itsellä oli muutaman päivän kauhea päänsärky, luulinkin sen johtuvan ukkosesta, muttas ilmeisesti se olikin lupaus jostain ihan muusta. Nimittäin vatsataudista. KAUHEETA, JÄRKYTTÄVÄÄ JA NIIN OVIMIA VIEVÄÄ!! Nyt alkaa jo helpottaan, ja todella toivon että olen ainoa joka siitä riemusta sai nauttia. Huhhuh. Aina jotain, se pitää kyllä paikkaansa

Koska aikaa on taas ollut yllinkyllin, on ollut pakko leikkiä kuvankäsittelyllä. Eilen näin, miltä voisin näyttää vanhana.. Näky muuten on aikalailla järkyttävä. Ehkä tosiaan pitäs pikkuhiljaa saada se tupakanpoltto lopetettua. Ei sillä.. voihan sitä kuolla tukehtuessa porkkanaankin, mutta jos naama ei tulis ihan niin kurttuseks? No, toiveajattelua vissiin..

No, mitäs sanotte? :) Kaunista, eikö? Kyllä sitä hetken aikaa hiero silmiään, ja ajattelin että juu u-- tota tässä sitten odotellaan. Ihan ku se naama ny kauheesti nykysellään parempi olis.. Mutta siis, mummoutuminen, täältä tullaan kovaa kyytiä !!

Ajatelkaas muuten sitäkin, että kohta se vaihtuu toukokuu kesäkuuhun.. Kaaponkin syntymästä tulee puolivuotta. Kuusi kokonaista kuukautta. Pitkä, ja samalla kuitenkin lyhyt aika.. Liian lyhyt ainakin siihen että pystyis käsittään, tai ylipäätään yhdistään omaan elämäänsä. Olen taas lukenut paljon palstoja selviytymisestä ja masentumisesta, ja huomaan itsessäni kyllä masentumisen merkkejä. En siten että päivät olisivat vaikeita, mutta olen jotenkin väsynyt.. En kaikkeen mutta arkeen sen asian kanssa että vauvaa nyt ei sitten todellakaan ole. Tänään vedin kapaista päälleni viimekesänä raskausajaksi ostamani ihanan keltaisen tunikan.. Muistan ottaneeni kesällä tää päällä mahakuvan.. Jotenkin tyhjää. Mutta ei sitä kaikkia vaatteita voi poiskaan heittää.. Ajattelin että näin ainakin annan tällekkin rievulle uusia muistoja, tai ainakin koitan. Yleisilme arjessa on melko väsynyt kun sitä alkaa ajatteleen. Eilen mietin että onkohan kaikki muut läheiseni jo menny asian kanssa eteenpäin. Tuntuu että kaikki on jo unohtanut mitä vasta äsken tapahtui. Ainakaan kukaan ei ota asiaa enään puheeksi, eikä kukaan kysy miltä kuuluu ja miten asiaa ajattelen. Toisaalta hyvä, mutta se laittaa tosiaan miettimään sitä, että onko muut jo osanneet unohtaa?

 

 

 

 

 Ja hei kuulkaas, mähän unohdin kokonaan mainita, että meille on muuttanu leipäkone. Josta muuten en enään mistään hinnasta luopuis. Aamusin on erihienoo herätä tuoreen leivän tuoksuun, ja niitä on kiva viedä tuliaisena toisillekkin. Viikonloppunahan tehtiin siis leipä myös mummulle ja vaarille...Oli kuulemma hyvää. Isä soitti seuraavana aamuna ja kehu rusinaleipää joka tehtiin, sanoin vaan hämmästellessään kun leipää leikatessa veitsi ei mennytkään leivästä läpi vaan junnas paikallaan. Noniin, koneen sekoittaja oli siis mennyt leivän leivän sisään jäädäkseen :) En osannut edes kaivata ennenkuin kuulin että kyseinen osa oli nyt leivän sisällä matkannut pirkanmaalle. Isä ja äiti sitten pisti postiin ja taas toimii Lennu. Nimitin koneen Lennuksi.. mukavampi puhua siitäå sillon joka toisessa lauseessa :) Ja nyt on tehty koneella ensimmäinen pullataikinakin, ja tarvii kyllä sanoa että ensimmäisen epäilyn jälkeen tulos oli kyllä vallankin loistava! Voin suositella kyllä lämpimästi!

Mutta että niin.. Eipä kai siinä. Tänään mennään tossa hetken kuluttua, minimiehen kerhon taidenäyttelyyn.. ;)

Mutta palataan kipolle hei taasen.. Hyppikää lätäköissä, se o kesä ny !!!!

Kettu kuittaa.