torstai 7. helmikuuta 2013

Kaapo 2kk


7.2... Se on tänään tasan kaksi kuukautta Kaapon syntymästä. Tähän aikaan silloin olin jo leikkauspöydällä, ja minua koitettiin epätoivoisesti puuduttaa..
Niin se aika menee, vaikka väkisinkin eteenpäin koska elämän on aina jatkuttava. Tänään kyllä ikävä on kovin pinnalla ja voin tuntea Kaapon tuoksun, ja ihon sormissani. Nenun.. ja ne pienet ihanat sormet jotka kieputin itse omien sormieni ympärille. <3

Lunta leijailee hitaasti ja kynttilä parvekkeella palaa edelleen. Tänään olen päättänyt viedä kynttilän oikein sinne Kappeliin. Onhan tänään kuitenkin " Kaapon päivä ".
Eihän sitä koskaan voi omaa lastaan unohtaa, millään tasolla, eikä edes hetkeksi. Aina se on taustalla, ja tänäänkin taas kysyn että Miksi.MIKSI PERKELE TÄSSÄ KÄVI NÄIN????????????? Sen sijaan että huudan ikävääni,minun pitäisi nyt valittaa valvoituista öistä, haisevista vaipoista, ja pyykkivuorista jotka aina vaan kasvaa. Mutta ei.. Ei yöheräämisiä, ei vaippoja.. eikä pientä vauvan pyykkiä, edes yhtä. Kyllä kaikki on vaan niin kovin lopullista.
Samalla kun viedään kynttilä kappelille, ajattelin hakea Kaapon pöydälle kimpun värikkäitä tulppaaneja. Jospa ne sitten tuonne taivaaseen erottuis valkoisen lumen keskeltä, ja Kaapo huomais että täällä sitä olla mennään ja möllötetään, ja ikävä on yhtä suurta kuin rakkaus.



Kettu kuittaa.
ps. Terveisiä sinne taivaaseen. Äitiltä ja iskältä. <3

2 kommenttia:

  1. Mä kanssa, varsinkin ihan alussa usein mietin miten asioiden pitäisi olla. Pitäisi olla pyykkivuoria ja pussit silmien alla valvomisesta ja vaikka mitä muuta. Mutta kun ei ole ei :/

    Terveiset täältäkin kaksikuiselle sinne taivaaseen. Mitähän siellä puuhaavat meidän viisikuisen kanssa <3

    VastaaPoista
  2. <3 Mä luulen kuule että niillä o melkoset suhinat siellä, isompi neuvoo pienempää,miten pääsee lujempaa ku tuuli, ja lumihiutaleet <3

    VastaaPoista