perjantai 1. helmikuuta 2013

Fetus mortus



Fetus Mortus...

Eilen posti toi ison kirjeen TYKSistä. Ajattelin että laskuja pukkaa, mutta sisältä löytyikin kasa erilaisia epikriisejä. Koko  "tapaus Kaapo "  kirjattuna paperiin. Ensimmäinen epikriisi on kontrollikäynniltä.


 " nelisynnyttäjä saapuu normaaliin sektiokontrolliin.Aloitetaan normaali UÄ, lapsen syke ei tule esiin, kutsutaan paikalle toinen lääkäri, todetaan äkillinen fetus mortus tilanne "

Oli aika huimaa alkaa taas alusta koko tapahtumaketju, tavallaan varoittamatta. Toisaalta janosin oikein lukea nuo paperit, sana sanalta ääneen ja tavuttaa. Mitä silloin tapahtui, ja mitä tärkeintä, mitä silloin lääkärin silmin tapahtui. Kymmenisen paperia kertaa tarkalleen jokaisen hetken, jokaisen kokeen, ja jokaisen tilanteen. Jälkitarkastuksessa lääkäri kysyi, jotta haluaisinko kotiin paperit. Halusin. Mutta en osannut ajatella että ne olisivat niin kattavat. En ole koskaan sektioistani saanut epikriisejä kotiin, joten oli melko valottavaa lukea myös se.

" Puuduttaminen ollut erittäin vaikeaa, saatu lopulta epiduraali, mutta äiti ei puudu sillä kunnolla ja päädytään toimenpiteeseen yleisanestesisassa" 
 - Näin alkaa seuraava kertomus.. sektiosta, jota sitäkin on kuvailtu muutaman paperin verran. 

"Syntyi poika, 2950g ,leikkauksessa mitään selkeää kuolinsyytä ei ole nähtävissä"

Vielä yksi epikriisi kertoo myäös tasan viikko sitten olleesta jälkitarkastuksesta.
Se loppuu sanoihin:

" Äidin mieliala vaikuttaa stabiililta, maito ei noussut rintoihin, kuukautiset ovat jo kertaalleen tulleet, suositellaan ehkäisyä ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi.... "

Olen siis stabiili. Tai ainakin melkein. Toisaalta onhan se hyvä tietää, että eivät nähneet minussa suurempaa henkistä rakoa. Vaikka sellainen jossain varmasti onkin.

Mutta.. sairaalan osalta siis, asia on nyt kansissa ja kansiot hyllyissä. Tapaus fetus mortus, on heidän silmissään nyt ohitse, ja olemme osa suurta tutkimusta, sanoinemme ja näytteinemme, ehkä joku joskus saa selville miksi meille toisille tapahtuu näin?

**
Muuten on ollut melkoisen leppoisaa. Hiusväri on vasta nyt päässä, ja voi jösses miten sottaista touhua. Yltäpäältä mustaa väriä pitkin ihoa, korvia.. kas kun ei kulmakasrvat ole siinä. Vaikka olen itse värjännyt jo kauan hiuksiani, kyllä tälläkertaa näyttää siltä, että kerta olisi ollut ensimmäinen vähintäänkin. Mutta ainakin sain aikaiseksi.
 Kuva varmastikin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..Mutta tälläjkertaa lähinnä vain hymyilyttää :) Onneksi on aikaa pysytellä sisäseinien turvassa, eikä ole tarvetta mennä minnekään esittelemään tätä seepra-raidoitusta. HAH! Kyllä, elämän pienet "mustat " ilotäpälät !

Perjantai tietää tälläkertaa tosiaan myös sitä että lapset taas lähtevät isälleen. Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti, kun ajattelee sitä poikien kannalta katsoen. Vastahan laskin päiviä perjantaihin, kun lapset tulee.. Ja taas se laskeminen alkaa alusta. Elämän kiertokulku, vissiin. Tässä on kohta siis luvassa armotonta tavaroiden etsintää.. Pitää pakata kahdet luistimet, kahdet sukset, lompakot, reput, pikkumiheen kani, ja kerhotamineet.. hanskat,pipot.. Kyllä siinä on taas paljon mahdollisuuksia hukassa olemiseen :)

Eilen kävin ostamassa keskimmäisen luistimiin uudet nauhat, ja samalla ostin itselleni lompakon! Kyllä.. minulla ei ole aikoihin sellaista ollut, miksi? en osaa vastata. Nyt kuitenkin on kova tarve saada asiat ja tavarat järjestykseen. Lompakkoon riviin kaikki mitä sinne kuuluu. Kai sekin kertoo tarpeesta olla mukamas normaali ihminen, normaalissa arjessa, normaalien asioiden äärellä. Ja olenhan minä. Paitsi jos ei oteta huomioon Kaapoa. Eihän normaaliin elämään kuulu se että vauva kuolee? Kumpa sen voiskin skipata.. Tai herätä aamuun ja tajuta että kaikki olikin vain pahaa unta, että huh, onneksi niin ei oikeasti käynyt. Mutta kaikkihan me jo tiedetään, että sellaista aamua ei tule.


Mutta oli miten oli, ainakin minulla on nyt lompakko. Että kun jotain sieltä hukkuu, hukkuu sitten kaikki mitä hukkua voi :) Pessimistikö? En ole.. Vain realisti.

Ulkona muuten hiukan on pakastunut, mutta loskaa piisaa. Riittääkö se vielä täksi päivää tekosyyksi sille,että ei lähde lenkille? Onhan se varsin kammottavaa kun kengät kastuu ja sukat on litimärät? Jos sopii, niin käytän tuota tekosyytä vielä huomiseen. Menis niin myähäseksikin, kun on saunavuoro, ja kaikkee ;)

Mutta.. kai se on mentävä tää väri hinkkaan pois nahasta.. ja hiuksista.. jospa tästä tulis vielä jotain ihmistenilmoille kelpaavaa?

Muksaa viikonloppua <3

Kettu kuittaa.

4 kommenttia:

  1. No mä olisin just tollasen kertomuksen halunnut, mutta se jälkitarkastuslääkäri ei tajunnut yhtään mitä tarkotin kun pyysin. Esikoisestakin sain aikanani synnytyskertomuksen miten homma eteni niin olisi ollut kiva pikkusiskostakin. Ihan pöhkö lääkäri :(

    VastaaPoista
  2. Hei..Saat kyllä vieläkin varmasti kun kysyt vaan uusiks? Pakko siel o samanklaltainen olla..?

    VastaaPoista
  3. Moi!
    Hetkeen en ole sivuilasi käynyt. Nyt taas piipahdin :) Mitä sulle kuuluu? Piristääkö kevät?*haleja*
    -KS-

    VastaaPoista
  4. :) Mukavaa kun et ole unohtanut <3 Tässä tämä menee kevättä kohden.. Välillä paremmin, ja välillä enemmän ikävöiden, mutta tiukasti oon kii elämän takinliepeessä <3

    VastaaPoista